Lasten kanssa yksin - päivät 2-4

Miehen ollessa työmatkalla yritän selvitä lasten kanssa Maija Poppanen-asenteella.  Eihän tämä ensimmäinen kerta ole, mutta ennakointia, ennakointia, niin sujuu hyvin edelleenkin.  Eikö?



Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Ehdottomasti kiinnitä huomiota ruokailuihin.  Ole lintuäiti ja keskity kantamaan ruokaa pieniin avoimina oleviin nokkiin.  Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, ehkä vielä iltapalakin.  Huh huh! Siivet viuhuen saa metsästää mahantäytettä!

Päivä 1 täällä

Päivä 2

Kestitin viikottaista naisten aamiaista kotonani kun olin saanut ekaluokkalaisen kouluun.  Kyllä se vaan aikuisseura on hyväksi ihmiselle!

Esikoinen eli esiteini muutti yhteisestä lastenhuoneesta pois, ja nyt se nukkuu olohuoneen lattialla.  Käyhän se tietenkin näinkin...

Päivällä alkoivat suuret hiutaleet leijua ja peittivät maan todella nopeasti.  Lähdimme kaikki ystäväperheen luo, jonne kaksi lasta oli kutsuttu yökylään.  Pari tuntia juttelin perheen äidin kanssa ja tulin sitten kahden pienen kanssa kotiin.  Matkalla pysähdyin ostamaan maitoa, kefiriä ja lapsille elokuvailtaa varten herkkuja.  Jätin auton käyntiin kaupan eteen, mutta jouduinkin odottamaan, että kaupan myyjä sai nurkassa viettämänsä rukoushetken valmiiksi.  Vilkuilin ovesta autolle päin.  Omassa naapurustossa on ihan turvallista, joten en pelännyt, että joku olisi napannut auton ja lapset.

Kotiin palatessa tajusin, että kännykkä oli jäänyt ystäväperheeseen. Ääk!  Onneksi kotona oli ylimääräinen toimiva puhelin.

Pikainen iltaruoka taskulampun valossa (sähkökatko) ja pienet valitsivat Mansikka Marjan elokuvakseen.  Vietin iltaa äitimäisesti järjestelemällä taloa ohjelman ajan ja peittelin sitten lapsukaiset nukkumaan.




Olin kuitenkin enemmän MP-tyylillä.  :)

Päivä 3

Luminen aamu sai lapset nauttimaan lumileikeistä ennen aamupalaa.  Alaska, koirahuligaanimme, repi silmien välttäessä lumiukon maan tasalle, ja pienen suruajan jälkeen lapset rakensivat uuden ja entistä isomman.  

Kahden nuorimman kanssa oli kuin aika olisi kulkenut taaksepäin! Oli helppoa olla Maija Poppanen.  Tein kaakaota ja lounaaksi paistoin kanamunaa ja kinkkua leivän väliin.  Kutsuin sitä Dr. Seussin kirjan mukaan "Green Eggs and Ham" leiväksi, and Eppu toisteli joka haukkauksen välissä "green eggs and ham, green eggs and ham".  Oli kyllä hyvä voileipä, vaikka itse sanonkin!

Pienillä oli tosi kiva kotileikki.  Olin posteljooni, joka toi välillä paketin, sitten välipalalautasen ja vielä kirjeen.  Sain vastauskirjeessä kutsun kylään ja kävin kahvilla. Olisihan se voinut mennä toisinkin...



Äidin päikkärihetki ei ollut ehkä paras mahdollinen idea, mutta olin väsynyt!  Olin asettanut lapset askartelemaan lumiukkoja.  Dun dun, dun dun - sakset! Nelivuotias Eppu leikkasi hiuksiinsa siistin loven keskelle päälakea.  Hiusten saksiminen on kuin se kielen laittaiminen metalliin pakkasella: se on pakko jokaisen lapsen tehdä.

Eppu ja Prinsessainen olivat tehneet leikkihuoneen lattialle ison siskonpedin ja annoin luvan nukkua siinä.  Kyllähän sitä kähinää piti kuunnella vähän pitempään kuin tavallista, mutta viikonloppuna ei niin haittane.

Katsoin isojen lasten kanssa Cecar Millanin koirankoulutussarjaa.  Kyllä sitä huligaanista vielä kunnon koira saadaan!   Grrr.

Kolmantena päivänä loppui Nutella.

Päivä 4

Kello kaksi yöllä kuulen hätäistä huutoa: äitiiii!!! äitiii!!! Täysin tokkurassa horjun siskonpedin ääreen.
- Mitä nyt, Eppu?
- Sukka tippui jalasta!  Ääää-ääää!

Hammasta yhteen purren metsästän vihreän villasukan peittojen alta ja vedän sen mahdollisimman ylös.  Tämä hetki ei ole loogisen päättelyn hetki.

Aamulla kuuluu sama huuto vessasta, mutta tällä kertaa totean kylmästi, että ota se toinenkin sukka sitten pois.  Onhan kello jo 7, aika herätä.



Päivän kohokohta on mäenlasku vuorilla.  Ja puhelu mummin kanssa.
Opetus: jos iltarutiinit ovat sujuneet erinomaisesti ja olet napsauttamassa valoja kiinni vähän etuajassa, se tarkoittaa sitä, että ekaluokkalainen on unohtanut tehdä läksynsä.  Eikun uusiksi.