Yksin lasten kanssa - sairastelua!

Onnistuuko Maija Poppas-asenne kun mies on poissa lähes kolme viikkoa? No, kyllä, kun muistaa ne Maija Poppasen kaikki temput! 

Äiin äänetön käsky.  Toimii lähes aina.  

Maija Poppanen-kokeilu sai uuden käänteen kun kotiin saapui flunssa!  Esikoinen sairastui perinteisesti vuoteenomaksi kurkkukipuineen.  Kesken Dog Whisperer-sarjan Eppu alkoi oksennella.  Kylläpä meillä olikin sitten kloritin hajuinen kylppäri.  Vaikka suurin osa oksentamisesta tapahtui tässä kaakeleilla vuoratussa huoneessa, sitä olikin sitten joka paikassa.  Olisiko pitänyt odottaa, että lapsi lopettaa, ennen sinne tueksi menoa?  Suihkuverho on vielä pesemättä...

Minua ei haittaa sairaan lapsen hoitaminen.  Koen itseni tarpeelliseksi ja minusta on kivaa kantaa juotavaa, nenäliinapaketteja ja järjestellä peittoja lapsen ympärille.  On ne niin hellyyttäviä siellä reporankana maatessaan.  Vuorasin Epun sängyn vierustan pyyhkeillä (kokolattiamatto!) ja kannoin lasten kylpyammeen varuilta valmiiksi.  Onneksi ei tarvittu.  

Harmikseni sain itsekin ärsyttävän "pääkylmän" eli head coldin.  Miten on mahdollista, että nenä on 97% tukossa ja valuu solkenaan? Onneksi en saanut kuumetta enkä joutunut vuoteen omaksi, mutta puolipäällä piti elää normaalielämää ja pitää kotikoulua.  Säikyttelin lapsia tunkemalla paperia valuvaan sieraimeen.    

Huomaan valvovani iltaisin liian myöhään (myös kipeänä).  Olen yökyöpeli ja ilta on ihanan rauhaisaa aikaa vilkkaiden päivien jälkeen.  Pienet ovat nukkumassa klo 20 mennessä ja isommat lukevat tyytyväisenä kirjojansa.  Ihmeellistä! Muutamana yönä meni puoleenyöhön, mutta olen nyt taantunut tuohon 22.30 pintaan.  Tarvitsen kuitenkin 8 tuntia unta ollakseni pirteä, joten ihan ei riitä.    

Viikko sitten perjantaina sain omaa aikaa yksin kotona.  Yksi ystävä otti kaikki (!) lapset kotiinsa viideksi (!) tunniksi.  Ensimmäiset tunnit tein juuri sitä mitä halusin, ihan rauhassa. Eli luin, katson pari itseä kiinnostavaa dvd-kurssia (sain jopa jumpattua toisen aikana) ja kirjoitin.  Viimeisen tunnin vaelsin ympäri taloa odotelleen lapsia.  On se mukava tunne kun kaikki ovat taas kotona omissa sängyissään nukkumassa.   

Normaalielämä jatkuu, vaikka isi on poissa: 

Eppu heräsi yksi aamu ja ensimmäiset sanat olivat: "Milloin  isi tuo minulle zombieauton?"  Iskä siellä käy kauppoja läpi zombieautoa metsästäen. Toivottavasti vastaa Epun unelmia.

Eppu istui yksi päivä leikkihuoneen ikkunalaudalla ja ulisi lempeästi.  Eläinrakkaalla lapsella on aina jokin roolileikki menossa, joten kysyin: "Oletko sinä susi?" Vastaus oli nopea: "Ei, olen enkeli!"  

Ihana enkeli oli myös.  Kestosuosikki lasten parissa on joululaulu, jonka kertosäkeistössä lauletaan Gloo-oo-oo-oo-oo, gloo-oo-oo-oo-oo,gloo-oo-oo-oo-ooria, in exelsis Deo.  Sitä saakin ulista kauniisti.    

Muistinkin tässä vasta, että blogini ensimmäinen nimi oli:

Sopii hyvin tähän Maija Poppas-teemaan laittaa se tähän näkyviin.