Pakkasaamun vuorivaellus

Usea pakkasyö on nipistellyt vuoriston kasvit hallanharmaiksi.  Aurinkoraidat ovat kauniita: 

Viikonloppuisin täältä ei malta olla poissa.  Sateiset säät tekevät teistä mutaiset ja vuorenrinteistä liukkaat, mutta kylmä kovetti maaston tallusteluun sopivaksi.  

Pohjoisrinteet hohkaavat vielä hyhmää.

Eppu vietti hetkisen valloitusta suunnitellessa, itsekseen puhuen ja viittoillen: 

Itseäni ihastuttaa maaston monet värit ja yksityiskohdat.  Kuivan joenuoman harmaat kivet ja kuivuneet oksat ovat kauniita kuihtuneen ja huurteisen ruohon seassa.  

Toisaalla lumi läikitti jo ennestään kirjavia kiviä villiin kuvioleikkiin.  

Mikäs tämän pehmoisen kiven on noin moukaroinut?  Vedenpaisumus? 

Sammalta löytyy harmaanvihreää...

...ja jännittävää mustaa sammalta ja kolo kivessä!

Oma suosikkini, huurteisenherkkä kanerva (?).  Tätä haluaisin joulupöytään.  Jos kävisi vielä ennen joulua täällä katselemassa ja poimimassa.  

 Tällaiset talviterveiset Keski-Aasian luonnosta.

Frosty morning hike in our favorite weekend place.  I especially enjoy the details and the colors that this amazing place offers.  

Märkä koira - Wet Dog

Sadepäivänä meidän portaille ilmestyi kummasti tutun näköinen mustanpuhuva hahmo:

Kyllähän se siitä sitten tunnistettiin.  Meidän lapsenlapsi eli Muffyn pentu, joka asuu tuossa naapurissa!  

Mutaiset tiet ovat kyllä tapposysteemi koirankuonolaisille - tai ehkä niille omistajille.  

Muffy ja Tuzik kieriskelivät iloisena mudassa leikkimässä.  Itse rakentelin esteitä keittiöön, jotta rapatassuinen koira jäisi eteismatolle makaamaan.  Aina se livahti kuitenkin imuroimaan päydänalusia.  Muffy on aikalailla pyöristynyt ja täällä odotellaan perheenlisäystä.  Olisihan se somaa, jos jo pukinkonttiin saisi koiravauvoja! 

Tässä on kuva Tuzikista puhtoisena pennunpallerona ja nykynuorena sadepäiväasussa: 

Rainy day and playful dogs; I almost didn't recognize our grandpuppy Tuzik!  He visits us every day to play with his mom and to check the doggie dish. 

Kids playing on the street

Something that happens all the time here.  Just before dinner the kids play in the street, running, laughing, having fun.  We have lots of kids in the neighborhood, but usually the kids play only with their immediate neighbors.  It is nice that I know all the kids by name, and I know their parents, grandparents, aunts and uncles and cousins too.  

Our daughter will start school next year and our next door neighbor, opposite neighbor and this orange house will have kids on the first grade too!  Friends and school mates, how fun!   

Even though they will be studying on the first grade, playing will always be the most important thing these four friends will do.  And I am fine with that.  

I am so happy that the neighborhood is safe for our kids to enjoy.   We are really pleased to have our children grow up in Central Asia.  

Kauniit kynnet - pretty nails

Kynnet on se viimeinen asia, jotka saa multa huomiota.  Yleensä en käytä kynsilakkoja, koska elämä on tässä vaiheessa vielä sen verran käsityötä vaativaa, että lakkaan tulisi kolhuja jo ensimmäisen päivän iltaan mennessä. 

Joskus on kuitenkin mukava, että kädetkin on laitettu juhlia varten.  Mutta miten ne laittaa, kun pitää laittaa valmiiksi neljä lasta, oma itsensä ja sitten ollaan jo myöhässä?  Ei ole jäänyt yhteen se kerta, kun jo autossa ollaan jonnekin matkalla ja sudin jotain kevytlakkaa kynsiin.  Joka sitten rapisee pian pois. 

Olen aina välillä käynyt laittauttamassa kynnet eli siis manikyyrissä pääkaupungissa.  Siellä on pari hoitolaa, jossa kynnet saa hygieenisesti laitettua ja yleensä nämä käynnit liittyy muutenkin viikonloppureissuihin, juhliin tai ehkä työjuttuihin - siis ei arkipäivään.  

Syksyllä olin menossa ystävän kanssa pääkaupunkiin yhteen tapaamiseen ja hän suunnitteli itselleen hiustenleikkuun ja värjäyksen samalle päivälle.  Koska hoitolassa pitäisi siis odottaa monta tuntia, varasin itselleni manikyyrin.  Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa geelikynsiä!  

Ta-daa!  Tykkäsin tosi paljon tuloksesta!  Kynnet on niin sileän tuntuiset ja lakan väri on aivan ihana. Istuin ihastelemassa kynsiäni kun odottelin ystävääni :) 

Kahdessa alakuvassa on kynnet pari päivää niiden laiton jälkeen.  Harmi kyllä olin napsinut kynnet aika lyhyeksi, koska unohdin, että olin menossa manikyyriin.  Olisi ollut kiva saada vähän pituutta näihin geelikynsiin, eikä hoitolassa tarjottu mitään pitennyksiä.  

Kahdessa yläkuvassa on kynnet tasan kaksi viikkoa alakuvien ottamisen jälkeen. 

Kuten huomaa, geeli ei lohkeile eikä kolhiudu - näillä kynsillä on pesty lapsia, pyyhitty pölyjä, tiskattu kuusihenkisen perheen tiskejä (meillä ei ole tiskikonetta), möyhitty puutarhassa ja muutenkin eletty ihan tavallista elämää.  Kynnen oma kasvu antaa aiheen joko lisätät geeliä kynnen juureen, tai poistaa geelit.

Mitenkähän ne poistetaan?  Mulla on vielä geelit noissa kynnen päissä, kolme viikkoa niiden laiton jälkeen.  No, ei täällä kukaan niitä katsele...

Suosittelen geelikynsien laittoa, jos haluat, että lakka pysyy kauniina monta päivää.  Liian aikaisin niitä ei kannata laittauttaa, koska kasvaahan se kynsi.  Ranskalainen manikyyri armahtaisi kasvun näkymistä varmasti parhaiten.  Mutta kiva oli tämäkin kokea.  Hinta on täällä noin 10 euroa.  Oletko geelikynsien fani?  

p.s. vieläkin olen vähän järkyttynyt siitä, että bloggailen kynsistä!  :)  Oi tätä pinnallisuutta!  

In English:  I am delighted to experience a gel manicure for the first time in my life.  The two bottom pictures were taken couple of days after my visit to a nail studio in the capital.  The two pictures on the top are exactly two weeks after the first pictures.  Gel manicure is smooth, shiny and pretty and stays nice for ever!  You just need to decide what to do after the nails have grown long...  

Joulukalentereista ja joulusukkia joka lapselle

Lapset saivat avata tänään suklaakalenterien ensimmäiset luukut.  Olin huolella piilottanut Suomesta tilatut kalenterit ja jaoin ne unenpöpperöisille lapsille aamuvarhain eli klo 7.20.  

On muuten hauska nähdä, miten persoonallisuudet tulevat esiin myös joulukalenterin avaamisessa.  Eräällä luukku on revittu innoissaan kokonaan irti niin, että myös kalenteri vähän repesi ja toisella ei edes huomaa, että luukkua on raotettu ja suklaa syöty- suklaa muuten syötiin vasta myöhään iltapäivällä, koska "se on niin makeaa"!

Lapset huolestuivat, että missäs se äidin joulukalenteri on.  Ei hätää, lapsikullat, ei hätää!

Yksi kiva juttu blogimaailmassa on virtuaaliset joulukalenterit!  Ahkerat bloggaajat väkertävät meille ihania askarteluja, leipomuksia ja sisustusideoita.  

Kirpparikeijulla alkoi joulukuun kalenteri oikein mukavasti: siellä on ohjeet joulusukan ompeluun.  

Päätin ottaa härkää sarvista ja ommella sukkia lasten kanssa.  

Osalla oli kaverit kylässä ja toki heillekin ommeltiin ja tällaisia tuloksia sain aikaan lasten kanssa: 

Sukkakankaat ovat hamstrattuja kankaita, jotka päätin ottaa käyttöön.  Vuorikankaaksi löytyi jokin epämääräinen valkoinen puuvillakangas.  Piti hetki miettiä, että miksi sitä on ommeltu sieltä täältä ja aukkoja on oudoissa  kohdissa.  Sitten muistin erään pukujuhlan monen vuoden takaa: olimme roomalainen perhe toogat päällä (harmi kyllä en löytänyt kuvia).  No, kangas on palvellut monin tavoin, nyt se vuoraa joulusukkia.   

Illalla vielä ompelimme muutamia sukkia, mutta niistä ei vielä kuvia saata ottaa huonon valaistuksen vuoksi.  Huomenna sitten päivänvalossa!  Näihin sukkiin lapset haaveilevat isot kasat karkkeja ja leluja.  Eipä ihme, että sukkien koko suureni iltaa kohti, kun lapset tajusivat mihin sukkaa äiti aikoo käyttää!  :D 

Seurailetko netissä joulukalentereita?  Onko suosikkeja?  

The Perfect Lemon Meringue Pie

Lemon meringue pie is my favorite, therefore is not an exaggeration to say that it is perfect!  I am not implying that my pie recipe is the perfect one, even though it is pretty awesome, but in general lemon meringue pies are the perfection of deliciousness on plate.   

So, if life gives you lemons, make lemon meringue pie! 

This recipe is from The Fanny Farmer Cookbook. 

I have found many family favorite recipes and keepers in this great book. 

The pie crust is simply:

1 1/2 cups flour

1/4 teaspoons salt

1/2 cups shortening/butter

3-4 tablespoons cold water

I use this recipe for all my pie crusts.

Bake the pie crust in 9-inch pie pan for 16-18 minutes until it is lightly browned.  

The classic lemon filling is what we call kiisseli in Finnish, slowly cooking the ingredients on the stove until it thickens.  Here they are: 

After I took picture of all the ingredients and cleaned them up, I remembered that I forgot the butter.  So here is a picture of butter for you: 

Classic filling for the lemon meringue pie:

1 tablespoons cornstarch (I used potato starch)

4 tablespoons flour

1/4 teaspoon salt

1 1/4 cups sugar

4 egg yolks, slightly beaten

Grated rind of 1 lemon

1/2 cup lemon juice

2 tablespoons butter

Mix the cornstarch, flour, salt, sugar and 1 1/2 cups of water in a saucepan.

Cook over low heat, stirring constantly, until thickened.

Cook 10 minuter more, stirring frequently, until clear. 

Remove from heat. Stir 1/2 cup of the hot mixture into the egg yolks, then stir the yolks into the remaining hot mixture and cook, stirring, for another 3 minutes.  

Remove from the heat and stir in the lemon rind, lemon juice and butter.

Let cool a bit. Spread the lemon mixture in the baked pie shell and cover with the meringue.  

Run under the broiler until the meringue peaks are delicately browned, taking care not to burn them.

Refrigerate for storage, but serve at room temperature.  

 This meringue topping recipe is also from the Fanny Farmer Cookbook.  They promise that it won't weep, shrink or turn rubbery.  Actually in the picture I took, the pie had spend the night in the refrigerator, but it still looks perfect!  

Here is how:

4 egg whites, at room temperature

6 tablespoons sugar

1/4 teaspoon salt

1/2 teaspoon vanilla

Put the egg whites and sugar in a mixing bowl and place to bowl in a pan of hot water.  Stir constantly until the whites feel warm, then add the salt and vanilla.

Remove the bowl from the hot water and beat with electric beater until the meringue is stiff and shiny.

Spread the meringue over a filled and baked pie shell.  Be sure that the meringue touches the inner edges of the crust; this will keep it from shrinking.  Put the pie under the broiler and let the meringue peaks brown a  little.  Watch carefully, as this will take only a minute or two.  

I so wanted to cut the pie and take a picture of the yummy filling spilling into my plate, but I have to wait for little bit more before we eat it.  We are celebrating Thanksgiving today with our international friends and I am taking lemon meringue pie and pumpkin pie for the party.  I am thinking about putting a little Finnish flag on the lemon meringue pie and claiming it for myself!  

Do you have a favorite lemon pie or cake recipe?   

Upeat punaiset vuoret

Lauantairetki vuorille ensimmästä kertaa tänä syksynä.

Tuttuihin maisemiin saavuttaessa kaikki näytti niin pölyisen ruskealta.  Kevään mehevään vihreyteen verrattuna syksyn värit olivat pienoinen pettymys.  Toisaalta mitä muutakaan odottaa, jos kesällä ei sada ollenkaan vettä?  

Ajoimme kiinalaisella minipakettiautolla niin ylös kuin sillä tohti poukkuraista tietä pitkin ajaa, parkkeerasimme sen meille entuudestaan tuntemattomaan paikkaan ja jatkoimme jalan ylöspäin tutkimusretkelle.   

Harmaissa maisemissa oli upea yllätys: olimme ihan vuorten punaisen läikän vieressä kiipeilemässä! 

Vertailukuva huhtikuulta.  Vuoren punaiset kohdat vasemmalla rinteessä, tällä syysreissulla olemme aika tarkkaan tämän kuvan keskikohdassa:  

Vuohi-ja lammaslaumoja kiipeili vuorenrinteillä. Jotain ne sieltä löytävät, koska rouskutus kuului meidänkin korviin saakka.   

Vuorille luotu tienkaltainen päättyi kivilouhoksentapaiseen.  

Tasutalla siintää kaupunki ja tutun "krokotiilivuoren" profiili näkyy hyvin tuossa keskellä kuvaa.  

Uskomattomat nämä rinteiden värivaihtelut!

Ensi kerralla haluan juuri niiden punaisten kohtien kohdalle retkeilemään.  Onhan ne vaan jotain mineraalivärimuunnoksia, eikä mitään myrkkyhiekkaa?  :)  

Pikku-basaari

Lauantairetkellä vuorille (kuvia myöhemmin) pysähdyimme tällaiseen hyvin tyypilliseen keski-aasialaiseen pikku-basaariin.  

En teidä onko tuossa takana olevassa rakennuksessa kauppa, mutta tien varrella on ihan hyvä valikoima kaikkea tarpeellista. 

Vasemmalla on suuria käsintehtyjä pihaluutia, joilla saa näppärästi lakaistua putoilevat viiniköynnöksen lehdet.  Köynnöksiä ei kannata vielä karsia, koska ilmat ovat lämpimiä.  Alkaa pian uudestaan versomaan.  

Sesongin hedelmiä ovat sharon-hedelmät, granaattiomenat, viinirypäleet ja omenat.  Kurpitsat on myös kauneimmillaan, niitä on tarjolla eri muodoissa ja koossa, samoin kuin paprikoita.  Laitoimmekin monta pussia paprikasuikaleita pakkaseen.    

Viiden litran öljypullot, joissa on keltainen korkki, ovat päässeet uusiokäyttöön: niissä myydään tomaattimurskaa.  Pienemmissä pulloissa on kotonasäilöttyjä suolakurkkuja!    

Taustalla olevalla aidalla roikkuu paikallisia lattiapatjoja, joilla istutaan ja nukutaan.  

Ostimme basaarista yhden melonin.  Maku on vielä testaamatta.  

Little local bazaar by a big road.  Attracted by their display, we stopped to buy a melon.  You can find seasonal fruits and vegetables very easily.  5 liter oil bottles with yellow tops are recycled: now you can buy home made tomato-salad and pickles in them!  

Leivän päällä kermaa - miten teillä herkutellaan?

Heti alkuun semmoinen pieni seliseli, miksi en ole kirjoitellut blogiin.  Kirjoitukseni perustuu tosi paljon kuviin ja jotenkin kamera on jäänyt vaatekaappiin tänä syksynä.  Verrattuna elokuuhun, jolloin otin yli 500 valokuvaa (no okei, siinä oli yhdet isot synttärit ja häät, mutta silti), syyskuussa kuvasaldo oli 26.  Lokakuussa nolla.    

Opin kesällä siskon mieheltä, että kuvat kannattaa heti koneelle siirron jälkeen katsoa läpi ja armotta poistaa sieltä ne sekundaotokset.  Vähän kuvahamsteria hirvitti se poistonapin painallus, kun onhan se kiva katsella niitäkin kuvamuistoja, joissa silmät sojottaa mihin sattuu tai jalat on nilkoista poikki tai yhdeksän versiota lapsista liukumäessä.  Mutta lujitin itseni ja siivosin siis syyskuun 26 kuvaa ja jäljelle jäi 19.  No, niistä saan kuitenkin aihetta tähän postaukseen!  

Kirjoitin aiemmin otsikolla "Maito", miten ostamme täällä Keski-Aasiassa maidon.  

Varmasti ihan yhtä mielenkiintoista on teistä tietää miten kerma saadaan?  

Varsinkin kun mainitsin Suomessa, miten laitamme kermaa leivän päälle ja sain kommentteina ihmetystä ja hämmästelyä!

Tarina, sillä parasta tässä kermapurkissa on se tarina - wannabe-markkinoija tässä nostaa päätään - tarina siis alkaa eräästä syyspäivästä, ei tänä vuonna.  Olin lakaisemassa katua ja tapasin kaksi huivitettua keski-aasialaista mumm... Niin, kutsun heitä mummoiksi, koska ne vaatteet on juuri sellaisia tummu-vaatteita: isot kukkakuvioiset koltut ja leuan alta solmitut huivit, mutta jos kysyisin heiltä  ikää, eivät ehkä olisi paljoa yli neljänkymmenen nämä kerma-mummot.  

Yksi myyjä käveli kadulla suuri kassi käsissään ja jäi odottelemaan ystäväänsä siihen meidän portin kohdalle.  Kassin raottelu ja kaupittelu teki tehtävänsä ja päätin ostaa litran purkin kermaa, hinta on reilu kolme euroa.  

Kerma oli hyvää.  

Tosi hyvää.  En ole kokeillut vatkata sitä, eikä se kuitenkaan ole niin makeaa kuin suomalainen kerma.  Suomessa tämä maitotuotteiden maku on jotenkin ihan eri tasolla.  Tämä kerma on kuitenkin herkkua koko perheen mielestä.  Purkki muuten ei kuulu hintaan, vaihdan tyhjän purkin täyteen oston yhteydessä.     

Keski-Aasiassa kermaa laitetaan usein ruoan joukkoon, kuten keittoihin ja patoihin, joita täällä usein syödään.  Lisäksi sitä voi olla pöytäliinalla tarjolla pikku lautasilla tai kulhoissa, joista sitä voi syödä leivän kanssa dipaten.  

Juuri kun olin kameran kanssa hääräämässä kermapurkin ympärillä, joku lapsi (arvaatko kipon väristä?) halusi kylmän riisipuuron päälle kermaa:  

Tässä näkyy kerman koostumus.  Kermamummot kuulemma erottavat kerman maidosta separaattorilla.  Tekisi mieli käydä tutustumassa tähän vempaimeen siellä kotikylällä, varsinkin kun he kutsuvat kylään miltei joka kerta kun käyvät täällä myymässä.  

Eppu rakastaa kermaa.  Erään kerran ostin purkillisen kermaa ja asetin sen keittiöön tiskipöydälle siksi aikaa kun menin maksamaan.  Tein sen virheen, että mainistin pihalla olevalle taaperolle, että äiti osti kermaa.  Minulla välähti vasta liian myöhään, että nyt pitäisi juosta keittiöön.  Kerkesin jo nähdä mielessäni valkoisen sirpalesotkun keittiön lattialla ja parivuotiaan siinä keskellä, mutta Eppu olikin hyvin varovaisesti saanut ison purkin lattialle ja istui siellä lusikoimassa kermaa suoraan purkista suuhuun.  

Olen miettinyt terveellisen ruokavalion kannalta, että tässä on kyllä täyttävä välipala.  Ei mitään rasvatonta mansikkajugurttia, jossa sokerilla korvataan maun menetystä meidän lapsille.  Rehellistä kermaa ja kotikadulta ostettua tuoretta leipää.  Lapset tarvitsevat rasvaa!  :) 

Muistissani on aina eräässä köyhässä kylässä vierailu ja yöpyminen, toisessa maassa, ennen lapsia.  Aamulla perheen vanhin vaimo kantoi huoneeseemme kuumaa lampaanmaitoa ja itse tehtyä tuhtia leipää.  Kuppiin laitettiin reilusti sokeria, joka suli höyryävään maitoon.  Söimme aamiaiseksi vain maitoa ja leipää, ja olin täpötäynnä neljä tuntia sen ruokailun jälkeen.  Ihmettelin sitä niin, että se on jäänyt mieleen.  

Näin me siis herkuttelemme rasvaisella kermalla ja tuoreella leivällä, eikä tule heti nälkä suolenmutkaan naukumaan!  Miltäs tämä kuulostaa?  

Helpot synttärikuppikakut

Tämän vuoden viimeiset perhesynttärit on juhlittu.  

Lapsille on ihanaa järjestellä kivoja pöytiä ja koristeita.  Erityisesti tytöille!  Näin pari viikkoa sitten basaarissa aivan suloista ruusukuvioista kangasta.  Pohjavärinä joko vaaleansininen tai vanha vihreä.  Melkein ostin molempia monta metriä.  Onneksi muistin, että pari vuotta sitten ostamani ihanat ruusukuvioiset tyynyliinat odottavat vielä tuunausta.  Ei saisi ostaa kaikkea söpöä ihan tuosta vaan kaapin pohjalle lojumaan.  

Täytyypä kaivaa ne tyynyliinat esiin ja tehdä niistä jotain nättiä.  Syksy on juuri sellaista aikaa, että tekee mieli keskittyä koristelemaan kotia. 

Teimme eskarilaisen synttäreille kuppikakkuja, jonka resepti löytyy prinsessan omasta kirjasta:    

Kirjassa prinsessa järjestää juhlat ja kaikki tuovat jotain herkkua pöytään.  Satukirjan lopussa on reseptit ja niistä on jo pitkään pyydetty leipomaan jotain.  

Resepti oli niin helppo, että eskarilainen osasi tehdä taikinan ihan itse.  Toki autoin mittaamisessa, hassusti reseptissä käytettiin grammoja desilitrojen sijasta.  Kaikki ainekset sekoitetaan puulusikalla, joten koneita ei tarvita.  

Laitoin päälle tomusokerisekoituksen sijasta kermavaahtoa ja nonparelleja.  

Hyvää oli!  

Oletko leiponut amerikkalaisia kuppikakkuja ennen?  

Nostalgiaa...

Joskus on kiva katsella vanhoja kuvia: 

Esikoisen kanssa kuurupiilosilla.

Paikkana Bukharan vanha kaupunki. 

Muff-Muff

Kohta tulee vuosi siitä, kun Muffy saapui taloon.  

Kun juttelen Muffylle, sanon Muff-Muff, suomeksi sanottuna siis Maff-Maff..  

Joskus Muffy saa villityskohtauksia ja se vilistää valkoisena salamana uskomatonsa vauhtia ympäri pihaa.

Kerroin Muffylle, että sen pitäisi, niinkuin joka tytön, kammata aamulla tukka kauniisti.  Nyt se sojottaa suoraan ilmaan kuin kapinoivan nuoren huovuttunut pehko.  Leikkasin Muffyn jaloista pitkät liehukkeet lyhyemmiksi, mutta eihän päätä voi ajella lyhyeksi, tytöllä.

Muffy rakastaa rapsutteluja ja paijailuja.  Se on aina valmis kyhjöttämään kylki kyljessä ja kieli lipattaa lempeästi.  Vaikka kuvassa on yksinäinen kenkä, Muffy on jättänyt nämä puuhat ja käyttäytyy arvokkaasti kaikkia kenkiä kohtaan.

Mutta pehmoinen maa saa Muffyn unohtamaan käskyt ja kehoitukset.  Tänäkin aamuna sieltä löytyi uusia kuoppia keskeltä nurmikonelvytysprojektia.

Muffy kohtelee lempeästi meidän omia kissoja, mutta vieraat kissat saavat aikaan ärhäkkään haukkuvaroituksen.  Muffy ottaa talon vahtimisen tosissaan.  Iltaisin Muffy yhtyy kaupungin koirien kuoroon ja nukkuu sen vuoksi sisällä eteisessä, jossa se onneksi on hiljaa.  

Ihana Muff-Muff, tosi kivaa, että valitsit meidät!