Leivän päällä kermaa - miten teillä herkutellaan?

Heti alkuun semmoinen pieni seliseli, miksi en ole kirjoitellut blogiin.  Kirjoitukseni perustuu tosi paljon kuviin ja jotenkin kamera on jäänyt vaatekaappiin tänä syksynä.  Verrattuna elokuuhun, jolloin otin yli 500 valokuvaa (no okei, siinä oli yhdet isot synttärit ja häät, mutta silti), syyskuussa kuvasaldo oli 26.  Lokakuussa nolla.    

Opin kesällä siskon mieheltä, että kuvat kannattaa heti koneelle siirron jälkeen katsoa läpi ja armotta poistaa sieltä ne sekundaotokset.  Vähän kuvahamsteria hirvitti se poistonapin painallus, kun onhan se kiva katsella niitäkin kuvamuistoja, joissa silmät sojottaa mihin sattuu tai jalat on nilkoista poikki tai yhdeksän versiota lapsista liukumäessä.  Mutta lujitin itseni ja siivosin siis syyskuun 26 kuvaa ja jäljelle jäi 19.  No, niistä saan kuitenkin aihetta tähän postaukseen!  

Kirjoitin aiemmin otsikolla "Maito", miten ostamme täällä Keski-Aasiassa maidon.  

Varmasti ihan yhtä mielenkiintoista on teistä tietää miten kerma saadaan?  

Varsinkin kun mainitsin Suomessa, miten laitamme kermaa leivän päälle ja sain kommentteina ihmetystä ja hämmästelyä!

Tarina, sillä parasta tässä kermapurkissa on se tarina - wannabe-markkinoija tässä nostaa päätään - tarina siis alkaa eräästä syyspäivästä, ei tänä vuonna.  Olin lakaisemassa katua ja tapasin kaksi huivitettua keski-aasialaista mumm... Niin, kutsun heitä mummoiksi, koska ne vaatteet on juuri sellaisia tummu-vaatteita: isot kukkakuvioiset koltut ja leuan alta solmitut huivit, mutta jos kysyisin heiltä  ikää, eivät ehkä olisi paljoa yli neljänkymmenen nämä kerma-mummot.  

Yksi myyjä käveli kadulla suuri kassi käsissään ja jäi odottelemaan ystäväänsä siihen meidän portin kohdalle.  Kassin raottelu ja kaupittelu teki tehtävänsä ja päätin ostaa litran purkin kermaa, hinta on reilu kolme euroa.  

Kerma oli hyvää.  

Tosi hyvää.  En ole kokeillut vatkata sitä, eikä se kuitenkaan ole niin makeaa kuin suomalainen kerma.  Suomessa tämä maitotuotteiden maku on jotenkin ihan eri tasolla.  Tämä kerma on kuitenkin herkkua koko perheen mielestä.  Purkki muuten ei kuulu hintaan, vaihdan tyhjän purkin täyteen oston yhteydessä.     

Keski-Aasiassa kermaa laitetaan usein ruoan joukkoon, kuten keittoihin ja patoihin, joita täällä usein syödään.  Lisäksi sitä voi olla pöytäliinalla tarjolla pikku lautasilla tai kulhoissa, joista sitä voi syödä leivän kanssa dipaten.  

Juuri kun olin kameran kanssa hääräämässä kermapurkin ympärillä, joku lapsi (arvaatko kipon väristä?) halusi kylmän riisipuuron päälle kermaa:  

Tässä näkyy kerman koostumus.  Kermamummot kuulemma erottavat kerman maidosta separaattorilla.  Tekisi mieli käydä tutustumassa tähän vempaimeen siellä kotikylällä, varsinkin kun he kutsuvat kylään miltei joka kerta kun käyvät täällä myymässä.  

Eppu rakastaa kermaa.  Erään kerran ostin purkillisen kermaa ja asetin sen keittiöön tiskipöydälle siksi aikaa kun menin maksamaan.  Tein sen virheen, että mainistin pihalla olevalle taaperolle, että äiti osti kermaa.  Minulla välähti vasta liian myöhään, että nyt pitäisi juosta keittiöön.  Kerkesin jo nähdä mielessäni valkoisen sirpalesotkun keittiön lattialla ja parivuotiaan siinä keskellä, mutta Eppu olikin hyvin varovaisesti saanut ison purkin lattialle ja istui siellä lusikoimassa kermaa suoraan purkista suuhuun.  

Olen miettinyt terveellisen ruokavalion kannalta, että tässä on kyllä täyttävä välipala.  Ei mitään rasvatonta mansikkajugurttia, jossa sokerilla korvataan maun menetystä meidän lapsille.  Rehellistä kermaa ja kotikadulta ostettua tuoretta leipää.  Lapset tarvitsevat rasvaa!  :) 

Muistissani on aina eräässä köyhässä kylässä vierailu ja yöpyminen, toisessa maassa, ennen lapsia.  Aamulla perheen vanhin vaimo kantoi huoneeseemme kuumaa lampaanmaitoa ja itse tehtyä tuhtia leipää.  Kuppiin laitettiin reilusti sokeria, joka suli höyryävään maitoon.  Söimme aamiaiseksi vain maitoa ja leipää, ja olin täpötäynnä neljä tuntia sen ruokailun jälkeen.  Ihmettelin sitä niin, että se on jäänyt mieleen.  

Näin me siis herkuttelemme rasvaisella kermalla ja tuoreella leivällä, eikä tule heti nälkä suolenmutkaan naukumaan!  Miltäs tämä kuulostaa?