Samettinen tilkkupeitto

Nyt on vuosia muhinut ajatus vihdoin kypsynyt siihen pisteeseen, että olen valmis ottamaan ompelukoneen esiin!

Kuten olet huomannut, käytän täällä Keski-Aasiassa paikallisia vaatteita.  Kankaat ostetaan basaarista ja ompelija ompelee niistä mittojen mukaan paikallisen mekon, jonka alla käytetään samasta kankaasta ommeltuja housuja.

Kangasvalikoima on aika hurja hillittyyn suomalaiseen makuun.  Silmä on kuitenkin vuosien varrella tottunut kirjaviin kukkakankaisiin ja hurjiin geometrisiin kuvioihin ja nykyään pystyn ihan rehellisesti sanomaan, että onpas ihanaa kangasta!  Ostin jopa hurjan villieläinkankaan, kun silmä tottui siihen vuosien varrella ja tykkään siitä mekosta vieläkin tosi paljon.

Alusta alkaen olen säästänyt mekkokankaistani jääneet tilkut ja toivonut, että saan niistä tehtyä jonkinlaisen muiston itselleni näistä vuosista.  En vain oikein osannut päättää, millaisen muiston niistä ompelisi.  Seinävaatteen?  En koskaan innostunut tästä ajatuksesta.

Velvet patchwork

Keski-aasialaiseen hääperinteeseen kuuluu, että morsiamelle ommellaan kangastilkuista pöytäliina ja verho (verholla on tietty käyttötarkoitus hääjuhlissa, mutta ei siitä nyt sen enempää).  Istuin keväällä ompelijani huoneessa odottelemassa mekkoa ja katselin, kun hänen äitinsä valmisteli  kangastilkkuja; joistakin raaputeltiin koristekivet saumojen kohdalta pois, ohuisiin kankaisiin lisättiin vahviketta.  Morsiamen tilkkutuotteissa on paljon mustaa ja sen rinnalla kirkkaita värejä.

Ihan tässä viime päivinä tulin siihen tulokseen, että teen samettikankaistani jääneistä tilkuista meille päiväpeiton.  Sille tulee heti käyttöä, eikä tarvitse miettiä minkä huoneen seinälle laittaisi mekkokangastilkkutyön roikkumaan.  Hain muutaman inspiraatiokuvan netistä (lähteet laitan loppuun) hakusanalla "velvet patchwork quilt":

 









Olen ihastunut tummasävyiseen, rikkaaseen tunnelmaan, jota näissä kuvissa on.  Ja peitosta tulee varmasti ihanan pehmeä!

Nyt on vain muutama tenkkapoo, jotka ratkaista ennenkuin aloitan kokoamisen.  Ensimmäinen: onko minulla tarpeeksi kangasta?  Tässä siis kangastilkkukokoelmani:

Osaa on paljon, kuten ylärivin viininpunaista.  Se on oikeastaan harmi, koska ompelija ei koskaan tehnyt housuja: aina on pitänyt säätää tätä mekkoa käytettäessä.  Miksi se ei ommellut niitä housuja? Mutta nyt on ainakin kangasta tilkkutyötä varten!  

Alarivin tummanvihreää on myös paljon:  siitä paloi kerran sähköpatterin vieressä takakappale, ja siksi kangasta ostettin lisää; palanut takakappale on nyt tilkkutyöhön käytettävissä (palanut osa on aika pieni).  

Uusinta kangasta on todella vähän.  Saan ehkä siitä kaksi tilkkua jos ompelen nuo rippeet yhteen. 

Samoin "riekaleen" nimellä esiteltyä kangasta on vain tuo riekale, mutta se on mekko jota käytin todella paljon monta vuotta.  Viime kuussa laitoin sen menemään ja nyt vähän harmittaa, kun ei ole mekkoa tilkuiksi leikeltävänä.  

Toinen tenkkapoo: onko huijausta, jos ostaa kankaita vain tätä tilkkutyötä varten?  Silloinhan se ei olisi se muistojen peitto, omista mekoista koottu.  Tyttöjen kangasjäänteistä otin tuon oikealla olevan eläinkuviosen, mutta heilläkään ei ole oikein muita samettitilkkuja.  Jokaisella omalla kankaalla on tarina, kuten tuo "Ei käytetty"-nimellä merkitty kangas.  Annoin kankaan nuorelle ompelijalle, joka tarvitsi työtä.  Mekkoa korjailtiin kahteen kertaan ja housuja ei voi edes käyttää.  Housut menevät suoraan tilkkutyöhön; mekkoa ehkä voin käyttää, jos löydän siihen sopivat housut.  

Minulla on oikeastaan toinenkin tällainen nuoren ompelijan kokeilu; ihanaa violettia kangasta, mutta siinä pitäisi uhrata koko mekko ja olin vähän miettinyt, josko taitava ompelija voisi palauttaa sen käyttökelpoiseksi. 

Kahdesta kankaasta ei ole tilkkuja ollenkaan.  Olen saanut lahjaksi kankaita ja ne ovat aina olleet aika lyhkäisiä kappaleita minun pituuteen.  Kangas on siis mennyt kokonaan, mutta minulta löytyy yksi uusi kangas, joka on samanlaista viininpunasävyistä kangasta kuin nämä kaksi omistamaani mekkoa.  Se ei siis olisi ihan huijausta :)  

Mietin myös, että pyytäisin ystäviltä heille rakkaan kankaan tilkun omaan peittooni ommeltavaksi.  Silloin jäisi muisto myös täällä saaduista ihanista ystävistä.  Vaarana on, että tilkkuja tulee hurjissa väreissä, joita on hankala sovitella oman, aika yhtenäisen värimaun mukaan.  Mutta tilkkutyöhän on aina tilkkutyö!  

Kolmas tenkkapoo on tilkkujen koko.  Päätin jo, että tilkuista tulee suhteellisen suuria, vähintään 15 cm x 15 cm.  Mutta olisiko vielä suurempi paremman näköinen?  Suuressa pinnassa suuret tilkut eivät haittaisi, voisi jopa näyttää paremmalta.   Yritän myös sommitella tilkkuja veloorin mukaan eli tummat ja vaaleat voisivat muodostaa jonkinlaisen kuvion peittoon.  Sydän?  

Kuvien lähteet:

Pinterest

Visit-our-simple-life.com

Etsy

Etsy

ebay

Taidanpa laittaa Pinterest-sivuille oman lokerikon tilkkupeitolle, jonne säästän inspiraatiokuvat, kun voi olla että nämä eivät kauan tässä blogipostauksessa näy.  

Onko kokemusta samettitilkkutöistä?  Neuvoja, vinkkejä?

Timanttikengät

Enpäs olekaan koskaan ennen kuvannut kenkiä.

Nämä ovat minulle kyllä sellaiset vuosisadan kengät.  En ole nimittäin mikään kenkäfriikki ja kammoan ajatusta siitä, että kipittelisin jalat kipeäksi vain sen vuoksi, että ne kengät näyttävät hyvältä.  Olen siis täydellinen vastakohta keski-aasialaiselle naiselle, joka basaarissa raahaa kädet pitkänä viikon ruokaostokset, jaloissa piikkikorkkarit.

Mutta joskus sitä täytyy ostaa juhlakengät ihan vaan sen vuoksi, että ne sopivat mekkoon niin täydellisesti.

Sen pitempiä esipuheita: Tuhkimon haastaja, timanttikengät!

Hopeanväristen kivien välissä olevat violetit kivet sopivat täydellisesti yhteen puvussa olevien kivien kanssa.  Ystävä oli mukana makutuomarina ja päätimme, että tämän sopivampia kenkiä ei tähän pukuun löydy, vaikka toiveena oli ollut kärjelliset, ei avonaiset sandaalit (en osaa näitä teknisiä termejä, varpaat olisin siis halunnut piiloon...)   Harmaan ja/tai hopeansävyisiä kenkiä oli huonosti tarjolla basaarissa, joten nämä olivat ihan taivaan lahja hääjuhlia ajatellen.  

Yksityiskohta puvusta ja huivista:

Kokonaisuus näyttää tältä.  Naapuriin tuli eilen uusi morsian ja kävimme esikoisen kanssa juhlissa. Olen siis jo kahdet häät juhlinut näissä vaatteissa, ja lisää menoja on luvassa.  

Löysin valmiin, pitkän mekon tytölle ja siihen sitten oranssit kengät pariksi.  Maahan asti ulottuva helma onkin nyt muotia, mutta omaa kangasta oli sen verran niukasti, että siitä ei olisi saanut tällaista mallia.  Sitten seuraavaan mekkoon ostetaan se neljä metriä kangasta.   

Näin minä pukeudun häihin

Eikös vaan sullakin ollut huivi päässä kun olit viimeksi häissä?  

Viikonlopun ystävän häät pitivät kiireisenä monta päivää.  

Piti (sai) ostaa uusi mekkokangas.  Kuljimme ristiin rastiin naisporukassa basaarin kangasosassa.  Jalkoja särki, silmissä vilisi mekkokankaat ja meinasin jo luovuttaa, mutta ihanat ystävät tsemppasivat eteenpäin.  Halusin vaalean sävyn ja värin, jota minulla ei vielä ole, miten mahdoton tehtävä!    Vaarallistahan se on lähteä tietty toive mielessä ostoksille, mutta ei ollut turha tuo maratooni.  Viimeiseltä kujalta ystäväni silmiin osui tämä kangas..."Tykkäätkö sinä harmaasta?"  Rakastan harmaata! Löytyi ihana!  Aluskankaan ostin suositusten mukaan ja tuli valittua sopiva väri: kiiltävä vaaleanpunainen.  Ihanaa kun on muotitietoinen ystävä mukana ostoksilla!  

Se piti sitten viedä se ompelijalle.  "Miksi ostit tuon värisen alusmekkokankaan?  Musta se olisi pitänyt olla!"  (mutta oli väärässä ompelija).  Selittää toiveita ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tulisi edes semmonen,  jota kehtaa pitää.  Joskus on itketty valmiiden uusien mekkojen äärellä.  

Piti löytää huivi, joka sopisi uuteen mekkoon.  Miksi semmoista väriä ei koskaan löydy, jota lähtee hakemaan?  Kaikkea muuta väriä on huivinmyyjien kojut pullollaan, mutta ei hopeaisen vaaleanpunaista ja violettisävyistä.  Löysin kuitenkin kojusta numero 7 täydellisen ja sain alennustakin, kun myyjää tuuraamassa olevalla pojankoltiaisella ei ollut vaihtorahaa.  Maksoi 3,5 euroa.  

Ja kengät, ah ne kengät!

Niistä pitää saada kuva, kun ne ei näy näissä kuvissa. Ajattele timantteja, niin saat vähän tuntumaa.  Timanttikengät!   

Lapset olivat todella ihastuneita niihin :) 

Nämä kolme ostoskertaa viikolla, jolloin miehellä on ekstra kiireistä työssä ja vielä työmatkakin!  Ja lapsella yllättäen voimistelukilpailu!  

Kotoa löytyi sopivat korvakorut, mutta kaulaketju oli poikki ja muuta sopivaa ei ollut, joten menin ilman kun ei ollut aikaa etsiä pukuun sopivaa korua.  

Sitten leivoin pikkuleipiä; häihin ei saa mennä tyhjin käsin.

Lahjaa mietimme ja lopulta laitoimme yhteisen lahjan morsiamelle.  

Otin yhden lapsistakin mukaan, kun oltiin morsiammen kotona eikä ravintolassa, jossa paikat on laskettu tarkkaan.  Istuimme lattialla täyden pöytäliinan ääressä.  

Allaolevassa kuvassa näkyy taustalla morsiamen kapiokirstut ja niiden päällä patjat, joiden päällä istutaan ja ihanan painavat puuvillatäytteiset peitot.  Kaikissa väreissä. 

Kapiokirstut olivat toisaalta puunsävyiset, lakatut, vain puusepän taitavat leikkuutyöt esitellen.   

Näillä vermeillä siis edustettiin.  

Ihan en ollut täysin tyytyväinen tuohon kaula-aukon koristeluun, mutta ehkä sitä voi tässä vielä parannella.  

Ja näillä edustetaan tämän talven muissakin juhlissa.

Onkos sinulla jo talven juhlavaatteet ostettuna?  :)  

Beach style home decorating

As you have probably seen many times on this blog during the summer, we have enjoyed several trips to the Sea.  

We love to go there as a family - the kids love the sand, love the water, love the sea shells, love exploring, love the rocks, love climbing, love making sand castles, love running, love the drift wood (or I think I love drift wood more than the kids), love the sea birds, love burying each other in the lovely sand, love the family times.   

We love going to the beach as a family.

I especially enjoy the aesthetics at the beach.  It is so different from Central Asia, and I have to say that Finland cannot boast of a deep blue sea either (anyone seen that movie?).  One time we got there just before the sunset.  I got some gorgeous pictures of the kids as the sun was setting and the low tide left an amazing background for the photos.  

We have visited some homes in the beach ares over the years and I am always very curious to see how people decorate their beach homes.  

Here are some shots from our last trip.

 In this home I was very attracted to the white wooden walls and ceiling that was repeated in each and every room.  

This cabinet was in the guest room. 

I don't want to have a sign for everything in my life, but I think this one really nailed it!  

These metal (brass?) whales were adorable!  I would have adopted them if it had been possible.  Too bad my only picture of them is a bit blurry.  

There is something classical about having an old row ( or a surf board) on the wall.  

I think the real color was more light, but the picture was hard to take as the bay windows let in so much light!  

There you go, some of my favorites from the beach!  

Kaalikääryleet keski-aasialaiseen tapaan

Kun jääkaapista löytyy kaali ja vähän jauhelihaa, laitetaan kaalikääryleitä.  

En olekaan niitä ikinä Suomessa tehnyt.

Tässä on keski-aasialainen versio:  

Kaalinlehdet pehmitetään kuumassa vedessä liottaen.  

Täyte, raaka riisi ja raaka jauheliha, maustettuna suolalla ja pippurilla, valmistetaan ja kääritään kaalilehden pehmeään peittoon.  Ylijäänyt täyte pujautetaan muutamaan paprikaan.  

Isossa kattilassa pehmitetään öljyssä sipulia, porkkanasuikaleita ja tomaatinpalasia. 

Keski-aasialaiseen tapaan öljyä on runsaasti.  Kaalikääryleetkin voi paistaa kevyesti pinnalta, mutta kypsennys tapahtuu (niukassa) vedessä ikäänkuin höyryttäen, kannen  alla.

Kattilassa kypsyvät samalla myös kuoritut perunat.  

Kypsennysaika on noin puoli tuntia, kunnes riisi on kypsää.   

Lapsille tyypilliseen tapaan kaalikuoret ja tyhjät paprikat jäivät pienen maistelun jälkeen lautaselle, vain esikoinen väitti rakastavansa tätä ruokaa ja haluavansa sitä lisää!  Eihän se minunkaan lempiruokaa ollut lapsena, mutta nyt jäi vain puolukkahillon kirpeys tästä makuelämyksestä puuttumaan.     

Lemppareita kesältä

Viime kesältä on paljon sydäntä sykähdyttäviä kuvia.

Täytyyhän ne saada esille!

Aina välillä siis flashbackkejä kesään.  

Kävelyllä Seaside-merenrantakylän Promenadilla.  Lapset juoksivat kuin villivarsat edellämme ja katosivat kaukaisuuteen.

Onneksi Akvaarion vieressä oli penkki, johon jäivät meitä vanhempia ja pikku-Eppua odottamaan.  

Tykästyin tuohon siistiin kylttiin ja päätin nappaista kuvan, mutta sitten eteeni juoksi mies.  Paidaton, tukevahko hikipäinen hölkkääjä ei ollut ihan sitä rekvisiittaa, mitä olin kuvalleni hankkinut.  Onneksi hölkkääjä meni menojaan (tuolla kaukaisuudessa näkyy vielä) ja sain otettua kuvani.  

Lapsille annettiin sitten ohjeet, että heidän ja vanhempien välillä saa olla vain yksi katulamppu. 

Tässä vielä sama kuva vähän eri efekteillä.  

Oma suosikkini:

Luksusta kylpyhuoneessa

Esittelen tässä kaksi asiaa, jotka ovat ihan luksusta kylpyhuoneessa!

Ensimmäinen on elävät kukat.

 Kesällä apen puutarha kukoisti ja minun lempipaikka oli kukkapenkit!  Tykkään kyllä kasvimaastakin ja omenapuutarhasta, mutta oi miten nautin kukkien leikkomisesta ja niiden asettelusta maljakkoon.  Minun olisi pitänyt olla jonkun vuosisadan takaisen aatelisperheen tytär, jonka päivän "työhön" kuuluu kukkatarhassa käyskenteleminen ja leikkokukkien kerääminen romanttisesti koriin.  

Minusta on tosi hienoa, kun puutarhassa riittää kukkia niin, että niitä kestää leikata kylpyhuoneen eli suomeksi sanottuna vessan pöydälle asti.  Se jos mikä on kukkaluksusta; kauniit ja makeasti tuoksuvat ruusut siinä vieressä kun harjaa hampaita ja pesee käsiä. 

Meidän ruusuilla on täällä Keski-Aasiassa sellainen kausikukinta eli joskus pensaat notkuvat täynnä ruusuja ja joskus kaikki pensaat on ihan tyhjiä.  Yritän muistaa leikata niitä maljakkoon, että saamme nauttia  tuoreiden kukkien tuomasta ylellisyydestä.

  Nämä kuvat ovat kuitenkin sieltä appelasta (ikkunattomasta kylppäristä, joten anteeksi kuvien ankea väri).  

Toinen kylppäriluksus onkin jo vilahdellut näissä kuvissa.

Esittelen aivan ihanan saippuan!  

Goat Milk Stuff: Piparminttu ja Teepuuöljy

 Löysin Goat Milk Stuffin saippuat muutama vuosi sitten.  Luin ihmisten positiivisista kokemuksista ja kävin GMS:n sivuilla lukemassa ihanien tuotteiden ihmevaikutuksista monien iho-ongelmien hoidossa.  Olin vähän ihmeissäni.  En ole ikinä ollut mikään saippua-ihminen; minusta saippuat kuivattavat ihoa ja käytin kasvoilla ihan meikkifirmojen pesunesteitä ja kasvovesiä ja suihkussa suihkugeelejä ja pesunesteitä.  Silti iho kuivui ja kutisi.  

Päätin tilata Goat Milk Stuffilta saippuaa:

Pommegranate Lemonad

Nyt olen käyttänyt GMS saippuaa jo kahden vuoden ajan.  On aika antaa palautetta.

Taustaa:  olen käyttänyt kosteusvoidetta kasvoilla 11-vuotiaasta lähtien.  Kasvojen ihotyyppi on ollut sekaiho; hyvin kuivaa muualta ja t-alueella ongelmia.  Kolmisen vuotta sitten päätin aloittaa vakavasti ihonhoidon ja pesin kasvot uskonnollisella antaumuksella aamuin ja illoin, joku yleinen merkkikasvopesuneste käytössäni.  Se auttoi hieman.  

Mutta sitten siirryin pesemään kasvot aamuin illoin GMS:in teepuuöljysaippualla.  

Nämä saippuat sisältävä vuohenmaitoa,  luonnollisia rasvoja ja luonnollisia eteerisiä öljyjä.  Värikin on ihan luonnollinen, ei väriaineista.  

Valitsin teepuuöljyn kasvoille, koska teepuuöljy auttaa aknen ja öljyisen ihon hoidossa.  Se on myös luonnostaan antibakteerinen, antiviraalinen ja antifungaalinen (fungus eli sieni).   

Paluuta ei ole.

Kasvojen iho voi paljon paremmin.

En käytä enää kosteusvoidetta kasvoilla, ei ole tarvetta.

GMS saippua puhdistaa ihon, mutta ei kuivata sitä. 

Kasvojen pesun jälkeen ei tule sitä ikävää kiristystä, jonka olen luullut olevan normaali osa naisihmisen elämää.  

Yhdellä lapsella on kuivia läiskiä jaloissa ja käsissä, mutta tämän saippuan kanssa ei niistä ole mitään vaivaa.  

GMS: Nautical

Goat Milk Stuffin saippuoilla on myös muita hyviä puolia.  Vaikka onhan tuo ihonhoidollinen ominaisuus jo yksi aivan ehdoton syy käyttää niitä.  Saippuat vaahtoutuvat hyvin ja ne tuoksuvat aivan älyttömän hyviltä!  Lempisaippuani on Fiji Island (ja se on myös unelmieni lomakohde!) ja siinä tuoksuu kookos, lime ja sitruunaverbeena.  Ihana!  

Koska käytän vain GMS saippuoita, ostin heiltä kesällä kokonaisen pölkyn saippuaa.  Siitä voi sitten itse leikata palasia käyttöä varten.  Pölkky tuli halvemmaksi.  Alla kuva mun Fiji Island pinosta, vähän litistyi osa paloista matkalaukussa, mutta se ei vauhtia hidasta!   Itse leikatut ei ole niin kauniita kuin yksittäiset palat, mutta mutta, sainpas halvemmalla.   

Fiji Island, itse leikattuja paloja

Saippua myös kestää kauan.  Olen tässäkin huomannut eroja erilaatuisten saippuoiden välillä.  Jotkut melkein sulavat siihen saippuakuppiin ja kuluvat olemattomiin parissa viikossa.  GMSn saippuat kestävät viikkokausia.  

Goat Milk Stuff ei tiedä mitään tästä hehkutuksesta, mainostan vain tuotetta, josta itse tykkään ihan kympillä!  Ostan tätä nykyään usein lahjaksi ystäville.  GMSlla on myös kosteusvoidetta (pesee mennen tullen ja palatessa KAIKKI vesivoiteet, joilla ennen yritin saada talven kuivattamaa ihoa lopettamaan kutinan), deodoranttia (ei kemikaaleja), shampoosaippua (olen käyttänyt pari kuukautta, toimii!) ja muuta kivaa.  

Miksi kerron tätä teille suomalaiset ystäväni.  GMS on Yhdysvalloissa, joten tilaamisessa on omat metkunsa.  He kyllä lähettävät paketteja ympäri maailmaa, mutta Suomen tulli saalistaa veroja tällaisista tilauksista.  Kerran kun tilasin Suomeen, jouduin maksamaan veroja enemmän kuin tilauksen arvo oli.  Mutta oli se sen arvoista.  

Ehkäpä joku Suomen vuohenkasvattaja innostuisi tekemään hyvää saippuaa!!!  Mutta sen on parempi olla hyvää, tuossa ylläolevassa linkissä oli hienosti kerrottu miksi jotkut saippuat ovat hyviä ja jotkut eivät niinkään.  Aivan kuin olisin joku saippuakauppias :)  Tää vois olla mun vanhuuden päivien harraste?

No, onko sulla leikkokukkia kylppärissä ja millä peset naamas?  :)  

p.s. kuvat omia, ja hienot kuvat GMS:n sivuilta!  

Ideoita pursuaa

Olen viime aikoina ideoinut paljon... Koska mihinkään muuhun ei aika riitä!
Sehän ei vielä sano että mitään tapahtuisi, koska matka ideasta toteutumiseen voi kestää kauan.  Tosi kauan.  Päiviä, kuukausia, vuosia...

Esimerkiksi nämä tyynyt:

Kangas on ostettu noin yhdeksän vuotta sitten.  Ostin palan kangasta tyynyjä varten samalla reissulla kun valitsimme sohvanpääliskankaan.  Sohva on tuossa taustalla.  Tyynykangas on makoillut laatikoissa odottamassa, kestänyt pari muuttoakin - tykkään tuosta sinisestä väristä tosi paljon enkä raaskinut sitä mihinkään heittää! 

Kuutisen vuotta sitten löytyi tuo reunarimssu...

Mutta en vain alkanut ompelemaan.  

Keväällä, kun kangaskaappi piti tyhjentää, koska siitä oli tulossa koulukaappi, päätin että nyt tai ei koskaan.  Annoin kankaanpalan käsistään kätevälle tutulle.  Sisällä on tuhti täyte puuvillaa.  Me kipeästi tarvitsimme napakoita, isoja tyynyjä ja sellaiset meillä nyt on.  Keski-aasialaisessa vieraanvaraisuudessa on nojaustyynyt ihan must, lattialla kun istutaan.  

Nämä ei siis ole sohvatyynyjä, vaikka ne kuvaa varten laitoinkin ne sohvalle riviin.  

Mutta ihana kangas sai aikaan halun vaihtaa vähän olohuoneen värimaailmaa...Katsotaan nyt monen vuoden päähän verhojen vaihto sijoittuisi!