Näin minä pukeudun häihin

Eikös vaan sullakin ollut huivi päässä kun olit viimeksi häissä?  

Viikonlopun ystävän häät pitivät kiireisenä monta päivää.  

Piti (sai) ostaa uusi mekkokangas.  Kuljimme ristiin rastiin naisporukassa basaarin kangasosassa.  Jalkoja särki, silmissä vilisi mekkokankaat ja meinasin jo luovuttaa, mutta ihanat ystävät tsemppasivat eteenpäin.  Halusin vaalean sävyn ja värin, jota minulla ei vielä ole, miten mahdoton tehtävä!    Vaarallistahan se on lähteä tietty toive mielessä ostoksille, mutta ei ollut turha tuo maratooni.  Viimeiseltä kujalta ystäväni silmiin osui tämä kangas..."Tykkäätkö sinä harmaasta?"  Rakastan harmaata! Löytyi ihana!  Aluskankaan ostin suositusten mukaan ja tuli valittua sopiva väri: kiiltävä vaaleanpunainen.  Ihanaa kun on muotitietoinen ystävä mukana ostoksilla!  

Se piti sitten viedä se ompelijalle.  "Miksi ostit tuon värisen alusmekkokankaan?  Musta se olisi pitänyt olla!"  (mutta oli väärässä ompelija).  Selittää toiveita ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tulisi edes semmonen,  jota kehtaa pitää.  Joskus on itketty valmiiden uusien mekkojen äärellä.  

Piti löytää huivi, joka sopisi uuteen mekkoon.  Miksi semmoista väriä ei koskaan löydy, jota lähtee hakemaan?  Kaikkea muuta väriä on huivinmyyjien kojut pullollaan, mutta ei hopeaisen vaaleanpunaista ja violettisävyistä.  Löysin kuitenkin kojusta numero 7 täydellisen ja sain alennustakin, kun myyjää tuuraamassa olevalla pojankoltiaisella ei ollut vaihtorahaa.  Maksoi 3,5 euroa.  

Ja kengät, ah ne kengät!

Niistä pitää saada kuva, kun ne ei näy näissä kuvissa. Ajattele timantteja, niin saat vähän tuntumaa.  Timanttikengät!   

Lapset olivat todella ihastuneita niihin :) 

Nämä kolme ostoskertaa viikolla, jolloin miehellä on ekstra kiireistä työssä ja vielä työmatkakin!  Ja lapsella yllättäen voimistelukilpailu!  

Kotoa löytyi sopivat korvakorut, mutta kaulaketju oli poikki ja muuta sopivaa ei ollut, joten menin ilman kun ei ollut aikaa etsiä pukuun sopivaa korua.  

Sitten leivoin pikkuleipiä; häihin ei saa mennä tyhjin käsin.

Lahjaa mietimme ja lopulta laitoimme yhteisen lahjan morsiamelle.  

Otin yhden lapsistakin mukaan, kun oltiin morsiammen kotona eikä ravintolassa, jossa paikat on laskettu tarkkaan.  Istuimme lattialla täyden pöytäliinan ääressä.  

Allaolevassa kuvassa näkyy taustalla morsiamen kapiokirstut ja niiden päällä patjat, joiden päällä istutaan ja ihanan painavat puuvillatäytteiset peitot.  Kaikissa väreissä. 

Kapiokirstut olivat toisaalta puunsävyiset, lakatut, vain puusepän taitavat leikkuutyöt esitellen.   

Näillä vermeillä siis edustettiin.  

Ihan en ollut täysin tyytyväinen tuohon kaula-aukon koristeluun, mutta ehkä sitä voi tässä vielä parannella.  

Ja näillä edustetaan tämän talven muissakin juhlissa.

Onkos sinulla jo talven juhlavaatteet ostettuna?  :)