Heinähommia

Pikkuisen maatilan pikkuinen pelto.  Heinänteossa ei kauan nokka tuhise, mutta on se silti hauskaa.  

Pelto leikataan hassun malliseksi, koska keskellä on joku kosteikko, joita täällä suojellaan pyhänä maana.  Luonnonveteen ei saa koskea edes pitkällä tikulla.  

Heinä oli leikattu aiemmin ja jätetty kuivumaan.  Sitten se käännettiin ja kun se on kokonaan kuivaa, se paalutetaan.  

(asiantuntijana haasteteltiin maatilan poikaa eli lasteni isää).

Paalut täytyy saada navetan ylisille ja sehän oli lasten mielestä mukavaa hommaa.  Saivat jopa ajaa heinäkasan päällä navetalle.  

On kyllä kiva kun lapset saavat olla mukana kaikenlaisissa piha-ja puutarhatöissä.  Ei ne oikeasti jaksanut noita paaluja mihinkään nostaa, mutta saivat vähän hauikselle liikuntaa kun pyörittelivät.  

Ja äiti saa maalaisromanttisia kuvia omista mussukoista!  

Serkkujen kanssa isovanhempien maatilalla vietetyt kesäpäivät ovat niitä iki-ihania lapsuusmuistoja, ihan varmasti.  Varsinkin se teurastuspäivä, josta kuulin lasten selittävän silmät pyöreinä "...ja sitten siltä leikattiin pää pois!"  Siitä en kuitenkaan ottanut kuvia :)