Vuoria ja uutisia

Kupillinen teetä, iltapalaleivät lautasella, lapset nukkuu ja maassa on rauha.  Ihana elokuinen ilta!

Kävin läpi kuva-arkistoja viime viikoilta ja huomasin, että on jäänyt pari reissua näyttämättä.  Ne pitää nyt julkistaa, koska ovat vanhalla kameralla otettuja.

Huomasittehan sanan 'vanha'?

Olen nimittäin onnellinen uuden kameran omistaja!  Viime vuodet kuvia on otettu perus point-and-shoot tyyppisellä kameralla, jossa ei voi paljonkaan itse säätää.  Nyt sain oikean säätökameran ja pääsen säätämään oikein kunnolla!  Olen tästä kyllä tosi innoissani:  iiiiik!!!!  Kameralaukkua, jossa uutta laitetta visusti säilytetään, tulee katseltua hellästi ja kameraahan käsitellään vain silkkihansikkain.  Pääsen harrastamaan vähän vakavammalla mielellä ja toivottavasti kuvatkin tästä paranevat :)  Esittelen uuden ihanan kamerani sitten seuraavassa postauksessa, jotta päästään tässä asiaan.

Kävimme heinäkuun lopussa Mount Hood-vuorella.  Mt Hoodhan on se Portlandin tavaramerkki, kuten allaolevasta kuvasta näkee:  selkeällä ilmalla vuori näyttää olevan ihan kävelymatkan päässä kaupungista.

täältä

Vuorelle on Portlandista parin tunnin ajomatka.  Luulisin, nukahdin puolessavälissä.

Mielenkiintoista Mt Hoodilla on se, että siellä on lunta ympäri vuoden:  me nautimme ihanan lämpimästä kesäilmasta ja katselimme kun laskettelijat raahasivat suksiaan ja lumilautojaan hissin luo (taustalla hiippailevat):

Lapsista oli hauskaa leikkiä lumessa ja lumella.  Lumipallot lentelivät ja taisivat sitä maistaakin...kukapa pystyy vastustamaan lunta, vaikka se ei ollutkaan enää lumivalkoista.  Tuli ihan Suomen kevätilmat tästä mieleen, likaista lunta myöten.   

Meillä oli hyvin vaatimattomat vuorikiipeilutavoitteet; kiipesimme tämän rinteen ylös ja sitten jatkoimme poikittain mutkaisia polkuja seuraten.  En olisi meinannut päästä tätäkään nousua ylös ja tässä seuraa nyt se toinen iloinen uutinen, tällä kertaa perheuutinen:  

meille tulee vauva! 

Raskaana ollessa mulla tipahtaa verenpaine ja en jaksa edes portaita kiivetä ylös kaiteessa roikkumatta ja puolessavälissä huilimatta.  Niinpä tässäkin läähätin ja kuopuksen kanssa raahauduimme pienen ylämäen huipulle henkihieverissä.  Heti tässä vaiheessa pidimme evästauon, joka oli minun  lasten mielestä se paras juttu.  Keveni eväskassikin mukavasti.  

Tämä rinne ei ole käytössä kesäaikaan, koska siellä on kuitenkin niitä lumettomia läikkiä.  

Vuoristokukkasia...

Takana näkyvä katto kuuluu Timberlinen Lodgeen.  Se on 30-luvulla rakennettu hirsipuinen hotelli, joka on kuuluisa ja suosittu lomailu- ja turistikohde.  

 Muutama kuva Timberline Lodgen sisäaulasta.  Poikaparka oli ihan väsynyt vajaan tunnin kävelylenkistä.

Aulan toisessa kerroksessa on ravintolan istumapaikat.  

Ihana jättimäinen kivitakka.  Luonnonkivet ovat kyllä kauniita takassa, se on minunkin unelmatalon toivelistalla.  

Sitten vielä vuoritunnelmissa...kävimme tänään lasten kanssa hyvästelemässä mieheni patikkareissulle.  Se on rakas harrastus, joka on nyt kuitenkin jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle.  Viimeksi taisimme käydä patikoimassa kymmenen vuotta sitten!  Mutta nyt siis mies-kulta saa viettää viikonlopun erään porukan kanssa vuorilla vaeltelemassa.  Kohteena on Three Sisters-vuoret ja Mink Lake.  Kuvia tulee toivottavasti tännekin; annoin sen vanhan kameran mukaan...Eihän tätä uuden uutukaista annetta tuollaisille alkeellisille leirireissuille! (valintaa vaikutti oikeesti kyllä enemmän kameran koko ja paino kuin uutuudenkiiltävyys tai omistushalu...). 

Lapset ja raskautettu vaimo viihtyvät kotona...pitää opetella uuden kameran saloja.  

p.s. kuva otettu uudella kameralla.