Vaikka automatkat voivatkin Keski-Aasiassa olla hyvin erikoisia, sujuvat ne yleensä ihan tavallisesti.
Tässä meidän viimeinen automatka ennen kesälomaa.
Kaikki vieraamme ihmettelevät näitä raitaisia kukkuloita. Nyt keväällä ne ovat vihreän ruohon peitossa, joten raidat erottuvat erityisen hyvin. Ilman mitään tieteellisiä perusteluja sanoisin, että raidat ovat polkuja, jotka tuhannet pikkusorkat ovat talloneet kukkulalle. Alin raita on ihan varmasti polku ja enpä usko muuta selitystä olevan. Mitään sinne ei ole koskaan istutettu, joten se ei ole kerrostettu puutarha tms. Hauskan näköinen yksityiskohta automatkalla...siitä on napattu monta kuvaa.
Kevätsää on tapansa mukaan hyvin vaihteleva. Rankkasade...
Oli jopa vaikea nähdä tietä kun vesi syöksyi taivaalta suurella voimalla.
Vauhti hidastuu ja hidastuu...
...ja sitten koko liikenne pysähtyy.
Lammaslauma? Onnettomuus? Hääkulkue (ei kai nyt sentään tällaisessa säässä)?
Täältä löytyy syy:
Jotain siellä kukkuloilla on tapahtunut kun kaikki vesi virtaa sivutietä pitkin kuin joenuomassa konsanaan, suoraan päätielle ja sen yli.
Ruskea "joki" riehui sellaisella voimalla tiellä, ettei sinne ollut autoilla asiaa.
Ja koko ajan sataa lisää.
Aika moni takana tullut päätti ohittaa pysähtyneet autot ja käydä omin käsin toteamassa, että pakko on odottaa. Vettä oli liian syvästi ja laajasti, jotta siitä pääsisi turvallisesti yli.
Varmaan puolet näistä autoista ovat takseja, jotka kuljettavat asiakkaita pääkaupunkiin.
Mutta luonnonvoimien edessä on kiireisimmänkin asiakkaan tyydyttävä odottamaan...jopa rekka-autot päättivät pysähtyä.
Kuopus oli nukahtanut ja meillä oli ihan mukavaa lämpimässä autossa. Olin jopa ottanut mukaan naposteltavaa, joten lapset jaksoivat paremmin. Vettä satoi välillä rankemmin, välillä vain tihuutteli. Muutama kuski nousi verryttelemään...osa otti kengät pois ennen kävelylenkkiä.
Aika vilkas tämä tie on...autoja kertyi pitkät jonot.
Viereinen kylä sateen harmaantamana.
Välillä tuli jopa rakeita aikamoisella voimalla. Yksi rae jäi tuohon peiliin. Ei onneksi mitään isompia kuitenkaan.
Yrittänyttä ei laiteta, mutta on ihan eri asia, jos tästä yrittää rekka (joka pääsi yli)...
...tai pieni kiinalainen pakettiauto, joka meilläkin on. Vesi pyöräytti auton poikittain ja sinne se jäi.
Varmistus meille: emme edes ajattele "joen" ylittämistä!
Vähitellen sade lakkasi.
Kuski yritti saada autoaan liikkeelle...mutta ei se onnistunut. Kastuiko moottori?
Kanssamatkaajia monesta maasta.
Onko vedensyöksy tielle rauhoittumaan päin?
Olimme odottaneet melkein yksi ja puoli tuntia. Keski-Aasian sateet ovat monesti rankkoja, mutta lyhyitä. Ja onneksi ei ollut kiire minnekään! Tien varressa kasvava ruoho näyttää veden kulkusuunnan. Vettä virtasi myös pelloilla ja ojissa.
Liikkeellä ollaan, muiden perässä!
Niin vain vedenpinta alkoi laskea yhtä nopeasti kuin se oli noussutkin.
Epäonninen pakettiauto, täynnä tavaraa.
Vesi oli kammannut ruohon oman mielensä mukaan...Voi säästyiköhän viljelijän sato vai veikö vesi mukanaan?
Tulva jaksoi kantaa aikamoisia kivenmurikoita mukanaan.
Tästä se oli tullut suurimmalla voimalla tielle.
Ruskeaa vettä virtaili vielä tiellä, mutta vain muutaman sentin verran. Ajoimme rauhassa tulvapaikan yli.
Ja sinne löysi vesi uuden kulkupaikan keskelle peltoa...
...kun tässä olisi ollut paikka, josta vesi pääsee tien alta kanaaliin. Oliko vettä vain niin paljon vai oliko tien ali kulkeva putki tukossa vai mikä lie syynä tähän äkkitulvaan, joka onneksi kuivui melko nopeasti.
Sitten siirrymmekin Atlantin tuolle puolelle!
Kirjoitan kesän aikana kuulumisia Oregonin osavaltiosta.
Asumme Portlandin ulkopuolella ja vaikka suuria matkasuunnitelmia ei olekaan, merenrannalla aiomme käydä monta kertaa!
