Leija

Eilen saimme nauttia auringonpaisteesta.  Eihän se sää täällä Oregonin rannikolla mitenkään trooppiseksi pääse vaikka kuinka paistaisi, mutta lämmitti silti.

Minua kiehtoo nuo nousu-ja laskuvedet.  Olimme rannalla laskuveden aikaan, ja hiekassa näkyy selvästi miten korkealla vesi käy nousuveden aikaan.  Ranta on matala, mutta vesi liikkuu kaksi kertaa päivässä ylös ja alas...Märkä hiekka on tukeva alusta, siellä voi pyöräillä ja työntää lastenvaunujakin. 

Meidän poika löysi uuden rakkauden...

Meillä oli vähän rapistunut laija mukana, mutta kun saimme sille huivista hännän, niin eihän siitä lennättämisestä olisi loppua tullut. 

Ilme puhuu puolestaan. 

Uiminen ei kiinnosta meidän kuumakallea niinkuin isosiskoaan, mutta leijaa hän lennättäisi tuntikaupalla. 

Rannan tuulinen sää ja laaja hiekkaranta on kuin luotu leijan lennättämistä varten. 

Kehitystä: leija sai pidemmän hännän muovipusseista :)

Taustalla Seaside.  Suurin osa rannan suurista rakennuksista on hotelleja ja muita majataloja.  Kesä on vilkas, mutta taitaa olla talvella hiljaisempaa.  Tuli mieleen monien Maeve Binchyn kirjojen miljöö...merenrantakylä ja sen asukit! 

Rannalla näkyi myös aika mahtavan kokoisia leijoja (kaukana taustalla).

Tosi rakkautta!