I am back

Last week I spent a lot of time in cars with my family.

Going far, far away...

... to the Roof of the World.

Pamirs, the footstep of Himalayas.

And we stayed 5 nights here.

I will write more when I have recovered from a ride I will never forget and never want to do again!

Good Night!

Vilkkilässä

Meillä on uusi kissa. Se muutti meille asumaan torstaina, kysymättä lupaa, tuomatta matkatavaroitaan. Se on pieni ja söpö. Vielä ei ole tietoa, pitäisikö laittaa tytön vai pojan nimi, joten kaikki kutsuvat sitä omilla nimillään. Kittything. Mitti. Tom. Se pieni kissa.

Pieneksi olennoksi se syö todella paljon. Iso musta kissamme istuu ja katselee, kun pikkuinen luimistelee korviaan ja moukuu kovalla äänellä makkarapalansa äärellä. Sillä on aina nälkä, ja se puolustelee ruokaansa.

Kittything on kissojen tapaan leikkisä ja notkea. Lapsista on hauskaa kannella sitä pitkin pihaa, pukea sille nuken vaatteita, sulloa sitä pieneen kantokassiin ja juoksuttaa sitä narun perässä.

Kittything tykkää käpertyä syliin nukkumaan. Se on utelias ja haluaa aina tulla nuuskimaan mitä puuhaillaan, lähemmäksi...

...ja lähemmäksi...

Kyllä joka talossa pitäisi olla kissanpentu!

Yellow Ladybug

One night, when I was getting ready to brush my teeth, wash my face and cream my neck because I do not want to have a wrinkly neck when I get old, I spotted this spotted bug on our bathroom wall.

It looked so fun, yellow with black spots on our wildly green wall. I ran to get the camera and was hoping it could not fly.

I took bazillion pictures. Luckily the wall is kinda slippery so the bug was climbing really slowly. This was a hard shoot, because the only light in the bathroom is an energy saving light bulb.

And even though my camera has a 'macro' in its menu, it is hard to take clear and crisp macro photos.

But then I had some fun with photo editing. We use Picasa to organize our photos and I can do some humble photo treats there. I have not yet dared to open Photoshop.

I really wanted to do one black and white photo. I thought the spots would look good. But, really, the color of the bug makes the color pictures to look more interesting.

I like the line from corner to corner in this picture. Of course I cropped the picture and made it to look that way. But I still like it.

Kotikoulu

Syksyn myötä olen kaivanut oppimateriaaleja esiin ja aloittanut lapsille koulunpidon. Esikoinen on esikouluiässä, ja eihän se nelivuotias veli malta poissa pysyä. Kouluaika on aamupäivällä. Laitan kuopuksen aamupäikkäreille klo 9, ja istun isompien kanssa koulua pitämään.

Oppitunti alkaa historialla ja uskonnolla, kun luemme läpi Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Olemme lukemassa kertomusta Nooasta, ja tänään suuria kysymyksiä luvusta 8 oli eläinten uhraaminen, kun Nooa ylisti Jumalaa tulvan jälkeen. Lapset olivat jo vähän vihoissaan ajatuksesta, että Nooa uhrasi elefantteja ja karhuja, joiden kuvaa katselimme, mutta selitin, että uhrieläimiä oli varmaankin vain lampaat, vuohet ja lehmät sekä jotkut linnut (luvussa mainitaan puhtaat karjaeläimet ja puhtaat linnut).

Meillä on "Villi Veturi"-niminen esikoulukirja opettajan oppaineen, jota aloimme käydä läpi jo viime vuonna. Olen myös haalinut materiaalia ja tehtävävihkoja sekä suomeksi että englanniksi. Esikoinen osaa jo lukea, mutta keskitymme nyt kirjainten oikeaoppiseen kirjoittamiseen ja tietenkin myös kirjoittamaan pitempiä sanoja ja lauseita. Nelivuotias opettelee muotoja, kirjaimia, numeroita ja muita sen semmoisia perusjuttuja.

Tänään muutaman tehtävävihkon väritys-ja muotoharjoitusten jälkeen keskityimme matematiikkaan. Pidimme juomatauon ja teimme muutaman venyttelyliikkeen, sitten asetuimme mukavasti lattialle. Olin löytänyt pääkaupungista kivannäköisen puulaatikon, jossa oli erivärisiä puutikkuja ja numeroita. Lapset leikkivät innoissaan tikuilla, ja tänään teimme yksinkertaisia laskuharjoituksia.

Ensin opettaja (minä), laittoi esiin laskutehtäviä, joihin lasten piti löytää oikea määrä tikkuja.


Sitten lapset saivat laskea ja laittaa esille oikean vastauksen.


Sitten opettaja (edelleen minä) laittoi esiin tikkuja. Esikoinen sai laskea tikut...



...ja etsi sitten oikean numeron.


Ja sitten lisättiin tikkuja...(Tässä vaiheessa nelivuotias jaotteli keltaiset ja vihreät tikut omiin kasoihin ja leikki niillä itsekseen).

Ja ihan oikein meni laskut. Olemme opettelemassa "kymppiparien" etsimistä. Numero kahdeksan kymppipari on kaksi, joten siirsin kaksi punaista tikkua muista erilleen. Kun numero kymmenen on saatu laskettua, siihen voi sitten lisätä muut tikut (neljä). Ja tyttö löysi vastauksen nopeasti.

Sitten hän halusi itse tehdä laskutehtävän. Hän laittoi lattialle numeron 87. Ehdotin jotakin helpompaa numeroa, mutta hän oli päättäväinen. No, eihän tämä maailmaa kaada, katsotaan mitä tästä tulee, ajattelin. Tehtävä: 87-11= ?


Ensin todetaan, että sormet ja varpaat eivät riitä...

Sitten kirjoitetaan tehtävä vihkoon. Ehkä se paperilla sujuu helpommin.

Sitten äidin....siis opettajan...sydän heltyi ja hain avuksi numeroketjun matikkakirjasta.

Haimme ketjusta numeron 87 ja sitten laskimme 11 kirjanta alaspäin.

Taisi löytyä oikea vastaus!

Sitten äiti-opettaja muutti tehtävän yhteenlaskuksi ja taas käytimme numeroketjua apuna.

Hyvin tehty!

Sitten oli aika kiinnittää huomiota nuorempaan oppilaaseen, joka oli asetellut tikut omille paikoilleen laatikkoon. Opettaja laittoi esille numeroilla tehtävän, johon oppilas haki oikean määrän tikkuja.

Ja sormien avulla löytyi...

...oikea vastaus!

Mutta sitten kuopus heräsi, ja koulu loppui.

...Tai ei ihan sittenkään. Koira ja nukke jatkoivat opiskelua leikkihuoneessa.

Ikean koreista saattin hyvät pulpetit.

Opettaja tarkistaa oppilaan vihkoa.

Oppilas kertoi koko ajan opettajalle, että mitä tehdä ja mitä sanoa, ja niin jatkui koululeikki kauan aikaa.

33 - Tuesday

I have always liked this day. The last day of summer, I have named it. Tomorrow is September, which in Finnish is called the autumn month. Today is still summer, green, light and warm. Bees are buzzing, children wearing shorts and flip flops; we are drinking sun tea with ice. Tomorrow we start looking for woolen socks, stocking wood by our fireplaces, lighting candles in the evening when we are drinking a cup of hot tea. Changing colors in the trees. Rain and thunder. Grass will be frozen white one morning before you know it.

Well, not in Central Asia where we were sweating today because of the heat and the humidity, but, you know, in the real world. The world out there. Somewhere, over the rainbow…

But today is also my birthday. I really like the fact that my birthday is on the 31^st, because not every month has a 31^st day. So it is special! Also, my husband’s birthday is on 31^st (except not in August) so we are a perfect match. It is a sign.

Because it is my birthday, I am going to write a list of 33 things. I am 33 years old, so I should be able to come up with 33 interesting facts of me. I hope. I think it is going to be fun!

1. I am 33 years old today.
2. I have 3 children. Wonderful, crazy, lively children.
3. I have one husband, BUT I have been proposed for 3 times. I said yes to the third guy! ( I am really going for the number 3 here. Let’s see how many points I can make with it).
4. We have lived in this country, in this city, for 3 years.
5. It is my 3^rd Central Asian city I have lived in.
6. I have lived in 3 (three) European countries; Finland, naturally, Germany and England.
7. I have visited 3 states in US; Oregon, Washington and California (I am not listing one stop at the JFK airport).
8. I can have a deep conversation with you in 3 languages.
9. I believe in one God, the Trinity, the unity of Father, Son and Holy Spirit (not Father, Son and Virgin Mary as some people mistakenly think).
10. I love reading. I could write it 3 times here, it is just something I. love. to. do.
11. My top 3 favorite novel authors are Maeve Binchy, John Grisham and Agatha Christie.
12. I really enjoy books by Henri J.M. Nouwen, Philip Yancey, C.S. Lewis and Elisabeth Elliot.
13. I have books on 3 continents.
14. One day I will write something. Something.
15. I love second hand shops. The surprises, the treasures. And of course the price!
16. In my dreams I own a second hand-books-and-coffee shop. Even though I do not love coffee. It is just to get people in. Pure cold blooded calculation.
17. I have had to learn to cook from scratch since moving to Central Asia 6 years ago. Not much pre-prepared food here!
18. I value and appreciate the gift of motherhood. It is a gift. Every child is a gift, and a healthy baby is a miracle!
19. I am looking forward to homeschooling my kids and I know I will learn a lot with them!
20. I am learning to have a quiet heart in the midst of the busiest days and the most challenging environments.
21. I choose cakes over cookies and chocolate over anything else.
22. Nutella jars quiver with fear at my approach.
23. Earl Grey tea with sugar and milk, please.
24. The longest I can go without washing my hair is three days. Even if I have to carry the water from the neighbors through the snow and ice and heat it on fire, I have to have my hair washed!
25. If you look into my closet you see a bunch of weird dresses in shades of red, purple and violet. One green, one brown and two blue. No yellow, no orange.
26. I need to go shopping.
27. Last time I had a dress made I cried. Not from joy.
28. I enjoy reading decorating magazines and blogs. I have a Romantic season going on.
29. I had to sweep the yard really well yesterday, because we had over hundred men doing their prayers on our yard last night.
30. No kidding.
31. Tomorrow night we will have 27 adults over for breaking the Muslim fast- meal. I am looking forward to it.
32. I love having guests come over. But I like the table setting more than cooking.
33. One day I will learn to get up early and not bite everyone’s head off. Tomorrow? Time to bed.

Pääkaupungin puistossa

Tässä on muutama kuva pääkaupungin uudesta keskuspuistosta. Kävimme siellä mmmm... pari viikkoa sitten? En ole ollenkaan semmoinen reaaliaikainen kuvaaja. "Juuri astelimme keskuspuiston suihkulähteiden luona, ja kuivailen vieläkin vesipisaroita kameran linssistä". Saatte sitten näitä juttuja vähän jälkikäteen. Mutta luulen, että kävimme pääkaupungissa pari viikkoa sitten. Ihan vain olemassa ja tapaamassa ystäviä. Oli kivaa. Nämä kuvat otimme kiinalaisessa ravintolassa syömämme lounaan jälkeen. Tässä näkyy neuvostovaikutteinen suihkulähde. Tykkään noista taustalla näkyvistä vanhantyylisistä katulampuista!

Villit vesikiehkurat.

Prinssi Uljas.

Prinsessamme.

Lapset innostuivat juoksentelemaan altaiden reunoilla. En jaksanut alkaa miettimään, että jos ne sinne tipahtaa. Päätin antaa juosta. Entä jos tipahtaakin? Vaihdetaan sitten kuivat vaatteet. Kotiinpäin oltiin menossa joka tapauksessa.

Vesi oli ihanan raikasta ja viileää kuumana keskipäivänä. Eikä sinne altaaseen kukaan sitten tipahtanutkaan. Vaikka mieli varmasti teki. Täällä on aika yleistä, että pojat virvoittelevat kaupungin suihkulähteissä. Tämä on uusi puisto, joten tänne ei tulla uimaan (vielä).

Lapsilla on kova ikävä Turkin ihaniin uima-altaisiin. Naapurustossamme on pikku kanaali, jossa mieli tekisi uida, mutta kun äiti ei anna. Vesi virtaa aika nopeasti, ja sinne pitäisi lähteä vahtimaan.

Ja kohta on jo virallisesti syksy!

Salapoliisi-äiti

Äideillä on ylimääräinen vaisto. Se alkaa hälyttämään silloin, kun lapsi on ollut liian hiljaa liian kauan. Tätä aavistusta voi yrittää vähätellä ajattelemalla, että lapsi on oikeasti löytänyt jonkun lelun, jonka kanssa on leikkimässä todella keskittyneesti. Tai ehkä se pieni kullannuppu on lukemassa kirjaa, kun se on niin huomattavan älykäs ikäisekseen! Mutta lopulta tosiasiat (lapsi ei koskaan ole leikkiessä hiljaa, ja lukiessa se ääntelee kuin lammas, koska kaikki eläimet ja ihmiset sanovat 'bääää') pakottavat äidin jättämään mitä-nyt-olikaan-tekemässä ja etsimään lapsen.


Hetkinen! Eteisen matossa on kyllä paikalliseen tyyliin montaa väriä, mutta ei siinä sentään näin paljon punaista ennen ollut!

Ja siinähän eteisessä olevan keskiaasialaisen arkun päällä on värin lähde. Muovailuvahaa, johon isommat lapset ovat lisänneet vettä, koska se kuivui, koska jäi ilman kantta ulos. Nyt se on liian vetelää muovailtavaksi, mutta silti todella mukavaa sormiväritöihin. Mutta missä on syyllinen? Ja mitä kaikkea on keretty maalata?


Kädenjäljet johdattavat tännepäin...


...apua, ryömivä vauva on mennyt ulos (meillä on aina kesällä ovi auki, haluamme tai emme)!



Ai mitä se äiti tuossa nyt huutaa? Haluaako sekin maalata sormiväreillä? Ajattelin juuri koristella tämän kukan, jonka joku tuolta kukkapenkistä repi.

Tälläkö ei saanutkaan leikkiä? Mutta se oli siinä ihan käden ulottuvilla (äiti huokaa). Ja niin ihanan väristä!

En koske enää toista kertaa
(koska äiti laittaa purkin hukkaan, josta sitä ei ikinä löydetä).
Minä voin auttaa siivoamaan!

Ihana lapsi.