Kotikoulu

Syksyn myötä olen kaivanut oppimateriaaleja esiin ja aloittanut lapsille koulunpidon. Esikoinen on esikouluiässä, ja eihän se nelivuotias veli malta poissa pysyä. Kouluaika on aamupäivällä. Laitan kuopuksen aamupäikkäreille klo 9, ja istun isompien kanssa koulua pitämään.

Oppitunti alkaa historialla ja uskonnolla, kun luemme läpi Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Olemme lukemassa kertomusta Nooasta, ja tänään suuria kysymyksiä luvusta 8 oli eläinten uhraaminen, kun Nooa ylisti Jumalaa tulvan jälkeen. Lapset olivat jo vähän vihoissaan ajatuksesta, että Nooa uhrasi elefantteja ja karhuja, joiden kuvaa katselimme, mutta selitin, että uhrieläimiä oli varmaankin vain lampaat, vuohet ja lehmät sekä jotkut linnut (luvussa mainitaan puhtaat karjaeläimet ja puhtaat linnut).

Meillä on "Villi Veturi"-niminen esikoulukirja opettajan oppaineen, jota aloimme käydä läpi jo viime vuonna. Olen myös haalinut materiaalia ja tehtävävihkoja sekä suomeksi että englanniksi. Esikoinen osaa jo lukea, mutta keskitymme nyt kirjainten oikeaoppiseen kirjoittamiseen ja tietenkin myös kirjoittamaan pitempiä sanoja ja lauseita. Nelivuotias opettelee muotoja, kirjaimia, numeroita ja muita sen semmoisia perusjuttuja.

Tänään muutaman tehtävävihkon väritys-ja muotoharjoitusten jälkeen keskityimme matematiikkaan. Pidimme juomatauon ja teimme muutaman venyttelyliikkeen, sitten asetuimme mukavasti lattialle. Olin löytänyt pääkaupungista kivannäköisen puulaatikon, jossa oli erivärisiä puutikkuja ja numeroita. Lapset leikkivät innoissaan tikuilla, ja tänään teimme yksinkertaisia laskuharjoituksia.

Ensin opettaja (minä), laittoi esiin laskutehtäviä, joihin lasten piti löytää oikea määrä tikkuja.


Sitten lapset saivat laskea ja laittaa esille oikean vastauksen.


Sitten opettaja (edelleen minä) laittoi esiin tikkuja. Esikoinen sai laskea tikut...



...ja etsi sitten oikean numeron.


Ja sitten lisättiin tikkuja...(Tässä vaiheessa nelivuotias jaotteli keltaiset ja vihreät tikut omiin kasoihin ja leikki niillä itsekseen).

Ja ihan oikein meni laskut. Olemme opettelemassa "kymppiparien" etsimistä. Numero kahdeksan kymppipari on kaksi, joten siirsin kaksi punaista tikkua muista erilleen. Kun numero kymmenen on saatu laskettua, siihen voi sitten lisätä muut tikut (neljä). Ja tyttö löysi vastauksen nopeasti.

Sitten hän halusi itse tehdä laskutehtävän. Hän laittoi lattialle numeron 87. Ehdotin jotakin helpompaa numeroa, mutta hän oli päättäväinen. No, eihän tämä maailmaa kaada, katsotaan mitä tästä tulee, ajattelin. Tehtävä: 87-11= ?


Ensin todetaan, että sormet ja varpaat eivät riitä...

Sitten kirjoitetaan tehtävä vihkoon. Ehkä se paperilla sujuu helpommin.

Sitten äidin....siis opettajan...sydän heltyi ja hain avuksi numeroketjun matikkakirjasta.

Haimme ketjusta numeron 87 ja sitten laskimme 11 kirjanta alaspäin.

Taisi löytyä oikea vastaus!

Sitten äiti-opettaja muutti tehtävän yhteenlaskuksi ja taas käytimme numeroketjua apuna.

Hyvin tehty!

Sitten oli aika kiinnittää huomiota nuorempaan oppilaaseen, joka oli asetellut tikut omille paikoilleen laatikkoon. Opettaja laittoi esille numeroilla tehtävän, johon oppilas haki oikean määrän tikkuja.

Ja sormien avulla löytyi...

...oikea vastaus!

Mutta sitten kuopus heräsi, ja koulu loppui.

...Tai ei ihan sittenkään. Koira ja nukke jatkoivat opiskelua leikkihuoneessa.

Ikean koreista saattin hyvät pulpetit.

Opettaja tarkistaa oppilaan vihkoa.

Oppilas kertoi koko ajan opettajalle, että mitä tehdä ja mitä sanoa, ja niin jatkui koululeikki kauan aikaa.