Eräänä viikonloppuna olimme matkalla vuorille. Päivä oli aurinkoinen ja käännyimme poukkuraiselle vuoristotielle vakipaikkaamme kohti. Keski-Aasiassa pitää aina seurata silmä kovana tietä, koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Kaukana häämötti jotain tummaa ja ehdin jo innostua, että täällä on käyty korjaamassa kohta, jossa puoli tietä on huuhtoutunut pois, siellähän on ihan selvää asfalttia!
Mutta het-ki-nen, se tumma kohta näyttää liikkuvan...
...ja sillä on paimen!
Muutama sata lammasta ja vuohta oli matkalla kohti syksyn uusia laitumia.
Paimen viittoili, että ajakaa siitä läpi vaan.
Mutta ajaminen oli niin hidasta, että päätimme jäädä tien reunaan odottamaan, että lauma ehtisi meidän risteyksen ohi.
Kuvista näkee, että sadetta ei ole saatu kuukausiin.
Kaikki syötäväksi kelpaava on jo jyrsitty juuria myöten pois.
Seurauksena on pölyä, pölyä, pölyä
Tänä viikonloppuna olemme saaneet sateita. Olen aina iloinen, että sataa kunnolla, niin huuhtoutuvat pihan puut ja pensaat puhtaaksi kesän pölyistä.
No comments:
Post a Comment
Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?