Eläinhullu kuvaamassa

Yksi ihana juttu täällä on nämä vuoret. Ajamme kotoa noin puoli tuntia ja päädymme avoimille kukkuloille.  Heti kun auton ovet avataan, lapset juoksevat kuka minnekin, tutkimusmatkalle ja seikkailemaan (tuossa taustalla näkyy yksi lapsista juoksemassa kohti seikkailuja).  

Tällä kertaa minäkin juoksin heti kun auto pysähtyi, kameran kanssa lammaslauman perään.  Lampaat pitivät pientä kohteliasta etäisyyttä, mutta pääsin silti mukavan lähelle kuvien kannalta.  

Tässä allaolevassa kuvassa näkyy hyvin se, miksi lasten suosikkikiipeilykohde on saanut nimeksi Krokotiilivuori!

Vuohilauman ja krokotiilivuoren välillä on kuiva joenuoma.  Keväällä siellä voi tiristä pikkuisen vettä, mutta en ole koskaan täällä nähnyt siinä edes puronkaltaista.  

Lampaita ja vuohia kuvatessa paikalle kipitteli aasiemo varsoineen.  Oli niin söpöä miten pikkuinen matki kaikkea emon tekemää asentoja myöten.

Seuraavaksi paikalle lönkyttelivät lehmät.  Ne menivät rauhallista tahtia ohi, mutta perässä tulevat sonninmullikat kiihdyttivät vauhtia ja rynnistivät ohi hännät viuhuen.  Tässä vaiheessa huusin pojalleni (joka vakoili tyttöjä tuon pienen mutamuurin takana), että pysy kulta siellä seinän vieressä!  Otin kuitenkin kuvia samalla, joten ei ehkä ollut vaaraa kuitenkaan :)  

Lapset pyysivät, että otan heistä kuvan krokotiilin silmän kohdalla.  Suostuin ja nuoriso lähti kiipeämään.  Itse vaihdoin kameraan pitkän linssin ja tähtäilin kaukaisuuteen.  Silmän kohta oli aika tumma, joten huusin, että kiivetkää pään päälle.  Hyvin kantautui ääni tuonne kauas (olin suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin siinä kuvassa, jossa oli vuohilauma ja taustalla Krokotiilivuori), ja mieleeni tuli, kun äitini päivitteli aikoinaan "Mihinkähän Herra tuollaisia äänivaroja tarvitsee?".  No, ehkä valokuvaamisen? :) 

Eläinsaldo oli aika kiva. Lampaat, vuohet, naudat ja aasit.  Hevoset puuttuivat.  Myöhemmin näimme kolme hevostakin, mutta kamera ei ollut juuri kädessä ja sitten ystävien innokas labradori pamensi ne kaukaisuuteen.  Ne olivat uljas näky ihan pakoon juostessaankin.  

Näimme muuten keväällä ensimmäisen kerran täällä ketun!  Se juoksi huimaa vauhtia pitkin kukkuloita.  Se ei ollut Suomen punaturkkien värinen, vaan enempi keltaisenruskea.