Yksin lasten kanssa - sairastelua!

Onnistuuko Maija Poppas-asenne kun mies on poissa lähes kolme viikkoa? No, kyllä, kun muistaa ne Maija Poppasen kaikki temput! 

Äiin äänetön käsky.  Toimii lähes aina.  

Maija Poppanen-kokeilu sai uuden käänteen kun kotiin saapui flunssa!  Esikoinen sairastui perinteisesti vuoteenomaksi kurkkukipuineen.  Kesken Dog Whisperer-sarjan Eppu alkoi oksennella.  Kylläpä meillä olikin sitten kloritin hajuinen kylppäri.  Vaikka suurin osa oksentamisesta tapahtui tässä kaakeleilla vuoratussa huoneessa, sitä olikin sitten joka paikassa.  Olisiko pitänyt odottaa, että lapsi lopettaa, ennen sinne tueksi menoa?  Suihkuverho on vielä pesemättä...

Minua ei haittaa sairaan lapsen hoitaminen.  Koen itseni tarpeelliseksi ja minusta on kivaa kantaa juotavaa, nenäliinapaketteja ja järjestellä peittoja lapsen ympärille.  On ne niin hellyyttäviä siellä reporankana maatessaan.  Vuorasin Epun sängyn vierustan pyyhkeillä (kokolattiamatto!) ja kannoin lasten kylpyammeen varuilta valmiiksi.  Onneksi ei tarvittu.  

Harmikseni sain itsekin ärsyttävän "pääkylmän" eli head coldin.  Miten on mahdollista, että nenä on 97% tukossa ja valuu solkenaan? Onneksi en saanut kuumetta enkä joutunut vuoteen omaksi, mutta puolipäällä piti elää normaalielämää ja pitää kotikoulua.  Säikyttelin lapsia tunkemalla paperia valuvaan sieraimeen.    

Huomaan valvovani iltaisin liian myöhään (myös kipeänä).  Olen yökyöpeli ja ilta on ihanan rauhaisaa aikaa vilkkaiden päivien jälkeen.  Pienet ovat nukkumassa klo 20 mennessä ja isommat lukevat tyytyväisenä kirjojansa.  Ihmeellistä! Muutamana yönä meni puoleenyöhön, mutta olen nyt taantunut tuohon 22.30 pintaan.  Tarvitsen kuitenkin 8 tuntia unta ollakseni pirteä, joten ihan ei riitä.    

Viikko sitten perjantaina sain omaa aikaa yksin kotona.  Yksi ystävä otti kaikki (!) lapset kotiinsa viideksi (!) tunniksi.  Ensimmäiset tunnit tein juuri sitä mitä halusin, ihan rauhassa. Eli luin, katson pari itseä kiinnostavaa dvd-kurssia (sain jopa jumpattua toisen aikana) ja kirjoitin.  Viimeisen tunnin vaelsin ympäri taloa odotelleen lapsia.  On se mukava tunne kun kaikki ovat taas kotona omissa sängyissään nukkumassa.   

Normaalielämä jatkuu, vaikka isi on poissa: 

Eppu heräsi yksi aamu ja ensimmäiset sanat olivat: "Milloin  isi tuo minulle zombieauton?"  Iskä siellä käy kauppoja läpi zombieautoa metsästäen. Toivottavasti vastaa Epun unelmia.

Eppu istui yksi päivä leikkihuoneen ikkunalaudalla ja ulisi lempeästi.  Eläinrakkaalla lapsella on aina jokin roolileikki menossa, joten kysyin: "Oletko sinä susi?" Vastaus oli nopea: "Ei, olen enkeli!"  

Ihana enkeli oli myös.  Kestosuosikki lasten parissa on joululaulu, jonka kertosäkeistössä lauletaan Gloo-oo-oo-oo-oo, gloo-oo-oo-oo-oo,gloo-oo-oo-oo-ooria, in exelsis Deo.  Sitä saakin ulista kauniisti.    

Muistinkin tässä vasta, että blogini ensimmäinen nimi oli:

Sopii hyvin tähän Maija Poppas-teemaan laittaa se tähän näkyviin.  

Lasten kanssa yksin - päivät 2-4

Miehen ollessa työmatkalla yritän selvitä lasten kanssa Maija Poppanen-asenteella.  Eihän tämä ensimmäinen kerta ole, mutta ennakointia, ennakointia, niin sujuu hyvin edelleenkin.  Eikö?



Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Ehdottomasti kiinnitä huomiota ruokailuihin.  Ole lintuäiti ja keskity kantamaan ruokaa pieniin avoimina oleviin nokkiin.  Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, ehkä vielä iltapalakin.  Huh huh! Siivet viuhuen saa metsästää mahantäytettä!

Päivä 1 täällä

Päivä 2

Kestitin viikottaista naisten aamiaista kotonani kun olin saanut ekaluokkalaisen kouluun.  Kyllä se vaan aikuisseura on hyväksi ihmiselle!

Esikoinen eli esiteini muutti yhteisestä lastenhuoneesta pois, ja nyt se nukkuu olohuoneen lattialla.  Käyhän se tietenkin näinkin...

Päivällä alkoivat suuret hiutaleet leijua ja peittivät maan todella nopeasti.  Lähdimme kaikki ystäväperheen luo, jonne kaksi lasta oli kutsuttu yökylään.  Pari tuntia juttelin perheen äidin kanssa ja tulin sitten kahden pienen kanssa kotiin.  Matkalla pysähdyin ostamaan maitoa, kefiriä ja lapsille elokuvailtaa varten herkkuja.  Jätin auton käyntiin kaupan eteen, mutta jouduinkin odottamaan, että kaupan myyjä sai nurkassa viettämänsä rukoushetken valmiiksi.  Vilkuilin ovesta autolle päin.  Omassa naapurustossa on ihan turvallista, joten en pelännyt, että joku olisi napannut auton ja lapset.

Kotiin palatessa tajusin, että kännykkä oli jäänyt ystäväperheeseen. Ääk!  Onneksi kotona oli ylimääräinen toimiva puhelin.

Pikainen iltaruoka taskulampun valossa (sähkökatko) ja pienet valitsivat Mansikka Marjan elokuvakseen.  Vietin iltaa äitimäisesti järjestelemällä taloa ohjelman ajan ja peittelin sitten lapsukaiset nukkumaan.




Olin kuitenkin enemmän MP-tyylillä.  :)

Päivä 3

Luminen aamu sai lapset nauttimaan lumileikeistä ennen aamupalaa.  Alaska, koirahuligaanimme, repi silmien välttäessä lumiukon maan tasalle, ja pienen suruajan jälkeen lapset rakensivat uuden ja entistä isomman.  

Kahden nuorimman kanssa oli kuin aika olisi kulkenut taaksepäin! Oli helppoa olla Maija Poppanen.  Tein kaakaota ja lounaaksi paistoin kanamunaa ja kinkkua leivän väliin.  Kutsuin sitä Dr. Seussin kirjan mukaan "Green Eggs and Ham" leiväksi, and Eppu toisteli joka haukkauksen välissä "green eggs and ham, green eggs and ham".  Oli kyllä hyvä voileipä, vaikka itse sanonkin!

Pienillä oli tosi kiva kotileikki.  Olin posteljooni, joka toi välillä paketin, sitten välipalalautasen ja vielä kirjeen.  Sain vastauskirjeessä kutsun kylään ja kävin kahvilla. Olisihan se voinut mennä toisinkin...



Äidin päikkärihetki ei ollut ehkä paras mahdollinen idea, mutta olin väsynyt!  Olin asettanut lapset askartelemaan lumiukkoja.  Dun dun, dun dun - sakset! Nelivuotias Eppu leikkasi hiuksiinsa siistin loven keskelle päälakea.  Hiusten saksiminen on kuin se kielen laittaiminen metalliin pakkasella: se on pakko jokaisen lapsen tehdä.

Eppu ja Prinsessainen olivat tehneet leikkihuoneen lattialle ison siskonpedin ja annoin luvan nukkua siinä.  Kyllähän sitä kähinää piti kuunnella vähän pitempään kuin tavallista, mutta viikonloppuna ei niin haittane.

Katsoin isojen lasten kanssa Cecar Millanin koirankoulutussarjaa.  Kyllä sitä huligaanista vielä kunnon koira saadaan!   Grrr.

Kolmantena päivänä loppui Nutella.

Päivä 4

Kello kaksi yöllä kuulen hätäistä huutoa: äitiiii!!! äitiii!!! Täysin tokkurassa horjun siskonpedin ääreen.
- Mitä nyt, Eppu?
- Sukka tippui jalasta!  Ääää-ääää!

Hammasta yhteen purren metsästän vihreän villasukan peittojen alta ja vedän sen mahdollisimman ylös.  Tämä hetki ei ole loogisen päättelyn hetki.

Aamulla kuuluu sama huuto vessasta, mutta tällä kertaa totean kylmästi, että ota se toinenkin sukka sitten pois.  Onhan kello jo 7, aika herätä.



Päivän kohokohta on mäenlasku vuorilla.  Ja puhelu mummin kanssa.
Opetus: jos iltarutiinit ovat sujuneet erinomaisesti ja olet napsauttamassa valoja kiinni vähän etuajassa, se tarkoittaa sitä, että ekaluokkalainen on unohtanut tehdä läksynsä.  Eikun uusiksi.

Lasten kanssa yksin - päivä 1

Jalat ylös ja hiljaisuutta kuuntelemaan!

Takana ensimmäinen päivä lasten kanssa yksin.  Mies matkustaa kolmisen viikkoa.

Tavoitteena on vähän enemmän Maija Poppasta (MP) ja vähän vähemmän Julmia Juoniota (JJ).  Päiväkirjamaisesti tarkkaillaan, miten äiti onnistuu.

Päivä alkoi oikeastaan jo kello 2.15 aamulla, kun havahduin sanomaan jäähyväisiä.  Mies sanoi, että olin herättänyt hänet jo 23.30 häsyämällä jotain ääneen ja muistinkin, että joku oli minua rauhoitellut.  No, toivottavasti ei ollut enneuni.

Kello 6.30 nousin suihkuun ja ensimmäinen lapsi ehti jo pissata housuihinsa vessan lattialle suihkun aikana.  Virallinen herätysaika on 7.00, kun ekaluokkalaisen pitää ehtiä kouluun kahdeksaksi.  Selvisin pissasotkusta MP-asenteella (unohdin koko homman).

10-vuotias aloitti aamun vihaisena kuin ampiainen, koska olin unohtanut herättää hänet ennen virallista herätysaikaa, jotta hän saisi suunnitella aamua.  Unohdin, vaikka olin ollut ihan varma, etten unohtaisi ja olin kieltänyt kirjoittamasta muistilappua.  Ok, aihe on oikea, asenne väärä.  Siitäkin selvitiin pienellä äänenkorotuksella ja uhkailulla varoituksella (JJ).  

Koululaiset alkoivat ponnistella tehtäviensä parissa.  Esikoinen suunnitteli aamunsa itse ja teki itsenäisesti työnsä.  Pojalle annoin murtolukuhaasteita - kilpaileva luonne ei voi jättää haastetta tekemättä.

Nelivuotias ehti tehdä uskomattoman paljon tihutöitä aamun ensimmäisten tuntien aikana. Eniten minua harmitti, kun se kaatoi vessan hyllyllä olleen teepuuöljypullon sisällön kuppiin, jossa oli auringonkukkaöljyä (älä kysy, täipeijaiset menossa).  Olin juuri edellisiltana tilannut lisää teepuuöljyä ja hoksannut, että se maksaa 9$/30 ml pullo.

Toiseksi eniten harmitti, kun yritin turhaan saada sähköpostia lähtemään ja lasten nettikoulua alkamaan.  Tuhlautui ainakin puoli tuntia, ennenkuin tajusin, että se oli ehtinyt vetämään nettimodeemin sirukortin ulos ja mutta sainpahan lamput imuroitua.

Lounas oli 50-luvun mallilla puuroa ja leipää.  Päätin siis siivota oman makuuhuoneen (lamppujen imurointi) koulun lomassa ruoanlaiton sijaan.

Yhteinen kouluaika jatkui Kasviopilla, jossa käymme läpi hedelmiä.  Tiesit varmaan, että tomaatti on hedelmä, mutta etpä varmasti arvannut, että niin on kurkkukin!  Hedelmässä nimittäin on siemenet sisällä ja vihanneksissa ei.  Kotikoulussa äitikin viisastuu.

Hedelmien lajittelu on tosi vaikeaa.  Esim. avokado on marja ja manteli on luumarja, ei pähkinä.  Lajien oppimista varten kirjassa neuvottiin tekemään lautapeli.  Koska ulkona oli ankea sää, kylmää ja märkää, päätin olla Maija Poppanen ja tehdä lasten kanssa pelin.  Valitsimme jokaista ryhmää (13) varten kolme hedelmää. Sitten etsimme netistä kuvat ja tulostimme ne paperille.

Kesken herttaisimman leikkaus- ja liimaustuokion eräs ystävä piipahti katsomaan mitä kuuluu.  Olin ylpeä MP-hetkestä, jossa istun lattialla lapset ympärillä.  Vasta ystävän lähdettyä tajusin miten hirveässä kunnossa koti oli.  Valkoista koirankarvaa joka matossa, paperisilppua ja leluja pitkin poikin ja keskellä eteistä, heti siinä kun kiipeää kenkävuoren yli, oli em. makuuhuoneen siivouksessa sinne unohdettua heitettyä roinaa (tyhjiä vesipulloja, pyykkikori, imuri).

Kyllästyimme kaikki lautapelin tekemiseen ja minä pakotin kannustin pienen orjajoukkoni siivoamaan.  Aamulla olisi minun vuoro kestittää naisten viikottaista aamupalaa ja halusin saada ainakin koirankarvat irti matoista.

Ehdin taltuttaa monta yhteentörmäämistä ikiliikkujien kesken.  Nelivuotias suuttui isoveljelle, ja päätti kostaa kaatamalla pyykkitelineen.  Koska ulkona on ankea sää, kylmää ja märkää, kuivatan pyykit makuuhuoneessa, joka oli juuri siivottu ja tuoksui ihanasti puhtaalta pyykiltä.

Käytin JJ-ääntä ja nuhtelin samalla jokaisen lapsen läpi.  Miksi ei voi auttaa, miksi ei voi olla ystävällinen, miksi ei voi ajatella muita, miksi aina tapellaan?  Uhkailin aikaisella nukkumaanmenoajalla ja muilla toimenpiteillä.  Lähetin isoveljen tiskaamaan aamupala- ja lounastiskit.  Isosisko imuroi askartelusotkut.  Pienet puursivat leikkihuoneessa ja laittoivat iloisen rokin kovalle.  Minä pyyhin pölyjä huoneesta, jossa aamulla istuttaisiin naisten kesken.

Iltaruokaa varten päätin, että lapset saavat tehdä omat salaatit.  Syksyllä olin ostanut Kids Cook Real Food-nettikurssin ja olemme innokkaasti opetelleet veitsenkäsittelytaitoja.  Salattinlehtiä huuhdellessa isoveli kysyi ääni väristen "Äiti, ethän oikeasti aio myydä meitä?".  'Muut toimenpiteet' olivat sisältäneet tarjouksen muuttaa asumaan uuteen perheeseen, näin kiltisti sanottuna.  No, enpä aio.

Siinä taskulampun valossa (sähkökatkos) pilkoimme kurkkuja, tomaattia, porkkanaa, kiinankaalia, sipulia ja fetajuustoa.  Täydensin aterian hiilihydraateilla ja illalla saimme pelata itse tehtyä peliä, jonka saimme viimeisteltyä.

Hyvä loppu ekalle päivälle, ehdottomasti Maija Poppasen puolelle jäävät pisteet.