Pakkasaamun vuorivaellus

Usea pakkasyö on nipistellyt vuoriston kasvit hallanharmaiksi.  Aurinkoraidat ovat kauniita: 

Viikonloppuisin täältä ei malta olla poissa.  Sateiset säät tekevät teistä mutaiset ja vuorenrinteistä liukkaat, mutta kylmä kovetti maaston tallusteluun sopivaksi.  

Pohjoisrinteet hohkaavat vielä hyhmää.

Eppu vietti hetkisen valloitusta suunnitellessa, itsekseen puhuen ja viittoillen: 

Itseäni ihastuttaa maaston monet värit ja yksityiskohdat.  Kuivan joenuoman harmaat kivet ja kuivuneet oksat ovat kauniita kuihtuneen ja huurteisen ruohon seassa.  

Toisaalla lumi läikitti jo ennestään kirjavia kiviä villiin kuvioleikkiin.  

Mikäs tämän pehmoisen kiven on noin moukaroinut?  Vedenpaisumus? 

Sammalta löytyy harmaanvihreää...

...ja jännittävää mustaa sammalta ja kolo kivessä!

Oma suosikkini, huurteisenherkkä kanerva (?).  Tätä haluaisin joulupöytään.  Jos kävisi vielä ennen joulua täällä katselemassa ja poimimassa.  

 Tällaiset talviterveiset Keski-Aasian luonnosta.

Frosty morning hike in our favorite weekend place.  I especially enjoy the details and the colors that this amazing place offers.  

Märkä koira - Wet Dog

Sadepäivänä meidän portaille ilmestyi kummasti tutun näköinen mustanpuhuva hahmo:

Kyllähän se siitä sitten tunnistettiin.  Meidän lapsenlapsi eli Muffyn pentu, joka asuu tuossa naapurissa!  

Mutaiset tiet ovat kyllä tapposysteemi koirankuonolaisille - tai ehkä niille omistajille.  

Muffy ja Tuzik kieriskelivät iloisena mudassa leikkimässä.  Itse rakentelin esteitä keittiöön, jotta rapatassuinen koira jäisi eteismatolle makaamaan.  Aina se livahti kuitenkin imuroimaan päydänalusia.  Muffy on aikalailla pyöristynyt ja täällä odotellaan perheenlisäystä.  Olisihan se somaa, jos jo pukinkonttiin saisi koiravauvoja! 

Tässä on kuva Tuzikista puhtoisena pennunpallerona ja nykynuorena sadepäiväasussa: 

Rainy day and playful dogs; I almost didn't recognize our grandpuppy Tuzik!  He visits us every day to play with his mom and to check the doggie dish. 

Kids playing on the street

Something that happens all the time here.  Just before dinner the kids play in the street, running, laughing, having fun.  We have lots of kids in the neighborhood, but usually the kids play only with their immediate neighbors.  It is nice that I know all the kids by name, and I know their parents, grandparents, aunts and uncles and cousins too.  

Our daughter will start school next year and our next door neighbor, opposite neighbor and this orange house will have kids on the first grade too!  Friends and school mates, how fun!   

Even though they will be studying on the first grade, playing will always be the most important thing these four friends will do.  And I am fine with that.  

I am so happy that the neighborhood is safe for our kids to enjoy.   We are really pleased to have our children grow up in Central Asia.  

Kauniit kynnet - pretty nails

Kynnet on se viimeinen asia, jotka saa multa huomiota.  Yleensä en käytä kynsilakkoja, koska elämä on tässä vaiheessa vielä sen verran käsityötä vaativaa, että lakkaan tulisi kolhuja jo ensimmäisen päivän iltaan mennessä. 

Joskus on kuitenkin mukava, että kädetkin on laitettu juhlia varten.  Mutta miten ne laittaa, kun pitää laittaa valmiiksi neljä lasta, oma itsensä ja sitten ollaan jo myöhässä?  Ei ole jäänyt yhteen se kerta, kun jo autossa ollaan jonnekin matkalla ja sudin jotain kevytlakkaa kynsiin.  Joka sitten rapisee pian pois. 

Olen aina välillä käynyt laittauttamassa kynnet eli siis manikyyrissä pääkaupungissa.  Siellä on pari hoitolaa, jossa kynnet saa hygieenisesti laitettua ja yleensä nämä käynnit liittyy muutenkin viikonloppureissuihin, juhliin tai ehkä työjuttuihin - siis ei arkipäivään.  

Syksyllä olin menossa ystävän kanssa pääkaupunkiin yhteen tapaamiseen ja hän suunnitteli itselleen hiustenleikkuun ja värjäyksen samalle päivälle.  Koska hoitolassa pitäisi siis odottaa monta tuntia, varasin itselleni manikyyrin.  Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa geelikynsiä!  

Ta-daa!  Tykkäsin tosi paljon tuloksesta!  Kynnet on niin sileän tuntuiset ja lakan väri on aivan ihana. Istuin ihastelemassa kynsiäni kun odottelin ystävääni :) 

Kahdessa alakuvassa on kynnet pari päivää niiden laiton jälkeen.  Harmi kyllä olin napsinut kynnet aika lyhyeksi, koska unohdin, että olin menossa manikyyriin.  Olisi ollut kiva saada vähän pituutta näihin geelikynsiin, eikä hoitolassa tarjottu mitään pitennyksiä.  

Kahdessa yläkuvassa on kynnet tasan kaksi viikkoa alakuvien ottamisen jälkeen. 

Kuten huomaa, geeli ei lohkeile eikä kolhiudu - näillä kynsillä on pesty lapsia, pyyhitty pölyjä, tiskattu kuusihenkisen perheen tiskejä (meillä ei ole tiskikonetta), möyhitty puutarhassa ja muutenkin eletty ihan tavallista elämää.  Kynnen oma kasvu antaa aiheen joko lisätät geeliä kynnen juureen, tai poistaa geelit.

Mitenkähän ne poistetaan?  Mulla on vielä geelit noissa kynnen päissä, kolme viikkoa niiden laiton jälkeen.  No, ei täällä kukaan niitä katsele...

Suosittelen geelikynsien laittoa, jos haluat, että lakka pysyy kauniina monta päivää.  Liian aikaisin niitä ei kannata laittauttaa, koska kasvaahan se kynsi.  Ranskalainen manikyyri armahtaisi kasvun näkymistä varmasti parhaiten.  Mutta kiva oli tämäkin kokea.  Hinta on täällä noin 10 euroa.  Oletko geelikynsien fani?  

p.s. vieläkin olen vähän järkyttynyt siitä, että bloggailen kynsistä!  :)  Oi tätä pinnallisuutta!  

In English:  I am delighted to experience a gel manicure for the first time in my life.  The two bottom pictures were taken couple of days after my visit to a nail studio in the capital.  The two pictures on the top are exactly two weeks after the first pictures.  Gel manicure is smooth, shiny and pretty and stays nice for ever!  You just need to decide what to do after the nails have grown long...  

Joulukalentereista ja joulusukkia joka lapselle

Lapset saivat avata tänään suklaakalenterien ensimmäiset luukut.  Olin huolella piilottanut Suomesta tilatut kalenterit ja jaoin ne unenpöpperöisille lapsille aamuvarhain eli klo 7.20.  

On muuten hauska nähdä, miten persoonallisuudet tulevat esiin myös joulukalenterin avaamisessa.  Eräällä luukku on revittu innoissaan kokonaan irti niin, että myös kalenteri vähän repesi ja toisella ei edes huomaa, että luukkua on raotettu ja suklaa syöty- suklaa muuten syötiin vasta myöhään iltapäivällä, koska "se on niin makeaa"!

Lapset huolestuivat, että missäs se äidin joulukalenteri on.  Ei hätää, lapsikullat, ei hätää!

Yksi kiva juttu blogimaailmassa on virtuaaliset joulukalenterit!  Ahkerat bloggaajat väkertävät meille ihania askarteluja, leipomuksia ja sisustusideoita.  

Kirpparikeijulla alkoi joulukuun kalenteri oikein mukavasti: siellä on ohjeet joulusukan ompeluun.  

Päätin ottaa härkää sarvista ja ommella sukkia lasten kanssa.  

Osalla oli kaverit kylässä ja toki heillekin ommeltiin ja tällaisia tuloksia sain aikaan lasten kanssa: 

Sukkakankaat ovat hamstrattuja kankaita, jotka päätin ottaa käyttöön.  Vuorikankaaksi löytyi jokin epämääräinen valkoinen puuvillakangas.  Piti hetki miettiä, että miksi sitä on ommeltu sieltä täältä ja aukkoja on oudoissa  kohdissa.  Sitten muistin erään pukujuhlan monen vuoden takaa: olimme roomalainen perhe toogat päällä (harmi kyllä en löytänyt kuvia).  No, kangas on palvellut monin tavoin, nyt se vuoraa joulusukkia.   

Illalla vielä ompelimme muutamia sukkia, mutta niistä ei vielä kuvia saata ottaa huonon valaistuksen vuoksi.  Huomenna sitten päivänvalossa!  Näihin sukkiin lapset haaveilevat isot kasat karkkeja ja leluja.  Eipä ihme, että sukkien koko suureni iltaa kohti, kun lapset tajusivat mihin sukkaa äiti aikoo käyttää!  :D 

Seurailetko netissä joulukalentereita?  Onko suosikkeja?