Kaupungit ja puistot

Keski-Aasian kaupunkisuunnittelu on joskus aika mielikuvituksellista.  Esim. täällä meijän kotikaupungissa on nyt käynnissä uusi kaupunkisuunnittelu.  Sehän on jo neuvostoajoilta tuttu tyyli, että uusi herra kaupunginjohtaja arkkitehtiystävänsä kanssa laittaa kaupungin uusiksi.  Entisten pienoismallien sijasta käytetään nykyisin hienoja futuurisia tietokonekuvia, joissa ihmiset leijuvat ilmassa ja jokainen puu on identtinen.  Kävimme katsomassa kuvia ja aivan mielettömän hienot visiot siellä oli esillä.  Mielenkiinnolla odotan, että mistä tekeminen alkaa: alta puretaan ensin vanha pois ja sitten uusi, entistä ehompi tilalle.  Huolella tarkistimme kartoista, että kotimme näyttää jäävän paikoilleen, uusi tie tulee noin neljän korttelin päähän.  Mistähän kohtaa kaupunkia aikovat aloittaa?  Ja tuleekohan koskaan valmista?  Kun kaupunginjohtaja vaihtuu, uusi voi laittaa ihan toiset visiot tilalle.  No, tuolla suunnitelmalla ei ole pelkoa sille, että raksamiehet jäisivät työtä vaille...

Viime viikonloppuun mahtui paljon puistokävelyitä pääkaupungissa ja sitten eräässä toisessa pikkupaikassa ystävien luona vieraillessa.  Täytyy sanoa, että tämä puisto, josta alla pari kuvaa, oli todella hieno.  Nautin syksystä muutenkin täällä Keski-Aasiassa ja tuo puisto oli juuri sitä parasta mitä täällä on syksyssä tarjota: kauniita värejä, kasveja ja ihanat ilmat, ei yhtään kuuma!

Muistan vähän harmitelleeni vuosia sitten, kun tätä puistoa laitettiin edustuspuistoksi.  Paikalla oli silloin huvipuistotyylinen lasten leikkipaikka, joissa metalliset vempeleet pyörittivät ja vatkasivat lapsia ja nuoria miten milloinkin.  Aika pelottavaa se oli ja opimme ottamaan omat vyöt mukaan kun lähdimme huvipuistoreissulle.  Mutta lasten huvipuistolaitteet siirrettiin kaupungin pohjoispuolelle, jossa se ei oikein koskaan päässyt kulta-aikansa tasalle.  Tämä puisto laitettiin täyteen puita ja polkuja.  Ja huomaa hieno sisääntuloportti, joka löytyy jokaisesta arvonsa tuntevasta puistosta ja kaupungista.

Nyt nautin näistä maisemista kovin enkä kaipaile vanhaa huvipuistoa takaisin.  Olihan se jo aikansa elänyt.  Ja rikon valokuvauksen kolmoissäännön laittamalla punaisen polun keskelle kuvaa.

Eikä se ole kuvausreissu eikä mikään, jos en vähän leiki makrokuvilla.  Tämä on yksityiskohta puiston "riemukaaresta".  

Ja me laitetaan sitten lisää ruusuja pihaan, päätin puistovierailujen jälkeen.  Tässä on oikea valioyksilö, täpötäynnä kukkia ja mukava koko.  Tilaus laitettu!  

Tolovanat

Viime kesältä jäi tämä näin mainio kuva julkaisematta:  

Yleensä intiaanien eli alkuperäisten amerikkalaisten antamat paikannimet ovat suomalaiseen korvaan kovin viehättäviä.  Tämä ranta vain on saanut aika tyhmän kuuloisen nimen :D

Kuva piti ottaa äidille!  Vanhemmat kävivät vieraisilla ameriikoissa monta, monta, monta vuotta sitten.  Kävimme Cannon Beachilla ja siellä otettin myös heistä kuva tämän kyltin edessä.

Nyt kun kävimme tuolla rannalla lasten kanssa, niin oli ihan pakko saada äidille siitä muisto!  Lapsilla on päällä itsevärjäämät paidat ja meillä oli tosi ihana päivä rannalla lasten serkun kanssa.  Kultaisia muistoja...  Tämä kuva sitten raameihin siellä kotona, isovanhemmat!

Kurpitsaleipä, joka on kakku

Oranssi kaunokainen valloittaa, alkaako Suomessa kurpitsa samanlaiseksi syksyn sanansaattajaksi kuin se on Yhdysvalloissa?  Siellähän kurpitsaa näkyy sisustuksessa, perhekuvissa ja tottakai ruokapöydässä heti kun kalenterissa käännytään syksyn puolelle.  Onko näin Suomessakin?  Koristeleeko kurpitsapinot ruokakauppojen vihannesosastoa?  Kun ennen muinoin etsin itse kurpitsaa Suomessa amerikkalaiselle miehelleni, suolatut tölkkikurpitsat olivat ainoita, mitä kauppareissulla silloin löysin!

Keski-Aasiassa on kurpitsoja- itse yllätyin tästä enkä tiedä miksi, ehkä siksi koska ilmasto on mielestäni kuuma ja sopiva vesimeloneille, ei talvimeloneille.  Olen aiemmin nähnyt vain niitä suikeroita versioita, mutta tämä mukavan pullea yksilö innoitti tallentamaan kameralla uhkeat muodot.

Kurpitsa

Perheen painostuksesta leivoin amerikkalaista kurpitsaleipää.  Olisin itse kokeillut kurpitsakeittoa tai jotain laatikkoa tai ehkä jotain salaattia.  Ollut vähän terveellisempi ja perinteisiä ruokarajoja ylittävä, trendikäs kuten hesarin ruokablogissa esintynyt kurpitsapilahvi.  Mutta ei, kurpitsasta piti tulla leipä.  Mutta minusta jos reseptissä on samanverran sokeria kuin siinä on kurpitsaa, se on kakku.

  

Ikivanha Fanny Farmer Cookbook on keittokirja, josta löytyy takuuvarmasti perinteiset amerikkalaiset herkut.  Sen sisällysluettelosta löysin monta ohjetta kurpitsalle.  

Sieltä olen tainut löytää myös kurpitsapiirakan ohjeenkin, ja sehän löytyy täältä, klik.  

Otin tähän nyt vain valokuvan reseptistä, enkä jaksa sitä kääntää suomeksi.  Mutta voit toki kysyä jos on epäselvä jokin kohta.  Tämän leivän teko on todella simppeliä: kuivat aineet yhteen, kosteat aineet yhteen ja nopea sekoitus.  Ihan puuhaarukalla saa taikinan valmiiksi, joten ei tarvi edes mitään sähkövempeleitä (plussaa täällä). En leipomishätään löytänyt muskottipähkinää, joka oli eksynyt ruokamausteiden joukkoon, joten laitoin tilalle suomalaista piparkakkumaustetta.  Se taisi olla jopa parempi vaihtoehto, sillä sain lämpimiä kehuja amerikkalaisilta maistelijoilta (oman perheen ulkopuolelta!). Jätin myös pähkinät pois.

Kurpitsakakun resepti

Kurpitsasoseen tekeminen on samoin ihan helppoa.  Itse leikkaan kurpitsan kahtia, poistan siemenet ja paloittelen sen kattilaan.  Kuoriminen käy kätevästi kypymisen jälkeen.  Vettä voi olla niukalti, lisäsin kuvan ottamisen jälkeen hieman vettä kattilaan ja laitoin kannen kiinni.  Sitten kävin päiväunilla.  Tositarina.  Ja kun heräsin, kurpitsa oli kypsä!  Yhdestä kurpitsasta sain reilun litran sosetta. 

Kurpitsasoseresepti

Jalo ajatukseni oli pestä ja paahtaa nämä siemenet, mutta tuolla ne vielä odottelevat keittiössä.  Ehkä huomenna.  

Kurpitsansiemenet

Kurpitsaleipä eli kakku on mehevä ja maistuva leivonnainen.  Siinä on tietysti vihanneksen maku, mutta meillä se kelpaa niillekin lapsille, jotka yökkäilevät keitettyjen porkkanoiden äärellä.  

Valmista kurpitsasosetta odottelee vielä jääkaapissa.  Siitä pitää leipoa huomenna toiset kakut, sillä mies huikkasi töihin lähtiessään, että jättäkää mulle palanen, mutta eipä sitä jäänyt.  Tehdään sille oma leipä.  Kakku.

  Teen kaksinkertaisen taikinan isompaan vuokaan, mutta perinteisesti kurpitsaleipä eli kakku tehdään leipävuokaan, sillä se on leipä!  

Ota siitä nyt selvää.  Vihannes mikä vihannes.  

Syksy saapui

Meillä tarvii jo villasukkia!

Keskiviikon sade viilensi ilmaa ja kun sanon, että se myös puhdisti ilmaa, tarkoitan ihan kirjaimellisesti sitä, että koko päivän kestänyt sade pesi kesän pölyt ihanasti pois!  Nyt on taas vihreät puut ja raikkaat pihat.

Kuvia en ole ehtinyt ottamaan ollenkaan lokakuussa.  Mutta hei: mulla on kaksi lasta kotikoulussa ja kaksi muuta pyörii jaloissa!  Ja meillä on ollut joku sairaana jo kolmatta viikkoa.  Kun pitää vaihtaa petivaatteet ja omat vaatteet ja lapsen vaatteet monta kertaa päivässä ja yössä yhdellä kädellä, niin siinä ei ehdi edes ajattelemaan kuvakulmia.  

Etsin kuvia jotain muuta projektia varten ja viime vuodelta löytyi näin ihana tippaleukakuva: 

Eppu etana pääsi pihanurmea kyntämään.  Etana on ihan loistava lempinimi Epulle, joka silloin pienenä jätti aina limajäljen jälkeensä kun ryömi lattialla.  Eikö jokainen perhe tarvitse sen yhden kuolaajan?  

Mulperipuu ei ole vielä tänä syksynä pudottanut lehtiänsä noin suureen tyyliin, mutta pitää muistaa ottaa kuvia lapsista sitten kun se tapahtuu ja ennenkuin lakaistaan ne pois.  Siis me ei haravoida, me lakaistaan.  Keski-Aasia.  

Tähänkin päivään liittyy kertomus Epusta ja mulperipuun lehdistä.  Olin aamun poissa ja kun palasin kotiin, Eppu osoitti mieltään puolen tunnin ajan.  Äidile huudetaan, sitten heittäydytään maahan potkimaan ja huutamaan ja sitten yritetään lyödä äitiä.  Sitten Eppu juoksee huoneesta pois ja huutaa.  Sitten kun äiti kulkee perässä tyynnytellen ja houkutellen kirjoilla ja lauluilla ja leluilla, niin taas huudetaan vähän ja revitään itseä tukasta.  Äidin sylissä kiemurrellaan ja rimpuillaan ja heitetään tutti pois. Äiti oli niin kamala, että jätti minut kotiin, ja nyt se saa kärsiä.  

Laulut olivat melko hyvä tapa saada Epun huomio pois kamalasta hylkäämiskokemuksesta ja kun leikimme yhtä, kahta ja kolmea pientä elefanttia olohuoneessa viisi kertaa, oli rauha melkein maassa.  

Viimein rauha saapui kun vein pienet ulos ihastelemaan mulperipuun keltaisia lehtiä nurmikolla.  Luontoäiti pelasti tilanteen!  

Toinen asia, josta huomaa syksyn saapuneen: blogissa on käyty lukemassa kurpitsapiirakan reseptiä.  

Tässä kuvassa kurpitsapiirakka vasemmalla ja omenapiirakka oikealla.  Aivan ihania molemmat!  

Olen aikonut päivittää kurpitsapiirakkapostausta.  Ehkä se nyt onnistuu.  Ulkona odottaa lahjaksi saatu kaunis kurpitsa ja viikonloppuna ehtisikö piirakan tekoon?  Sitä jo vähän tilailtiin perheen puolelta.  Jos saisi kamerankin esiin.