Syksy saapui

Meillä tarvii jo villasukkia!

Keskiviikon sade viilensi ilmaa ja kun sanon, että se myös puhdisti ilmaa, tarkoitan ihan kirjaimellisesti sitä, että koko päivän kestänyt sade pesi kesän pölyt ihanasti pois!  Nyt on taas vihreät puut ja raikkaat pihat.

Kuvia en ole ehtinyt ottamaan ollenkaan lokakuussa.  Mutta hei: mulla on kaksi lasta kotikoulussa ja kaksi muuta pyörii jaloissa!  Ja meillä on ollut joku sairaana jo kolmatta viikkoa.  Kun pitää vaihtaa petivaatteet ja omat vaatteet ja lapsen vaatteet monta kertaa päivässä ja yössä yhdellä kädellä, niin siinä ei ehdi edes ajattelemaan kuvakulmia.  

Etsin kuvia jotain muuta projektia varten ja viime vuodelta löytyi näin ihana tippaleukakuva: 

Eppu etana pääsi pihanurmea kyntämään.  Etana on ihan loistava lempinimi Epulle, joka silloin pienenä jätti aina limajäljen jälkeensä kun ryömi lattialla.  Eikö jokainen perhe tarvitse sen yhden kuolaajan?  

Mulperipuu ei ole vielä tänä syksynä pudottanut lehtiänsä noin suureen tyyliin, mutta pitää muistaa ottaa kuvia lapsista sitten kun se tapahtuu ja ennenkuin lakaistaan ne pois.  Siis me ei haravoida, me lakaistaan.  Keski-Aasia.  

Tähänkin päivään liittyy kertomus Epusta ja mulperipuun lehdistä.  Olin aamun poissa ja kun palasin kotiin, Eppu osoitti mieltään puolen tunnin ajan.  Äidile huudetaan, sitten heittäydytään maahan potkimaan ja huutamaan ja sitten yritetään lyödä äitiä.  Sitten Eppu juoksee huoneesta pois ja huutaa.  Sitten kun äiti kulkee perässä tyynnytellen ja houkutellen kirjoilla ja lauluilla ja leluilla, niin taas huudetaan vähän ja revitään itseä tukasta.  Äidin sylissä kiemurrellaan ja rimpuillaan ja heitetään tutti pois. Äiti oli niin kamala, että jätti minut kotiin, ja nyt se saa kärsiä.  

Laulut olivat melko hyvä tapa saada Epun huomio pois kamalasta hylkäämiskokemuksesta ja kun leikimme yhtä, kahta ja kolmea pientä elefanttia olohuoneessa viisi kertaa, oli rauha melkein maassa.  

Viimein rauha saapui kun vein pienet ulos ihastelemaan mulperipuun keltaisia lehtiä nurmikolla.  Luontoäiti pelasti tilanteen!  

Toinen asia, josta huomaa syksyn saapuneen: blogissa on käyty lukemassa kurpitsapiirakan reseptiä.  

Tässä kuvassa kurpitsapiirakka vasemmalla ja omenapiirakka oikealla.  Aivan ihania molemmat!  

Olen aikonut päivittää kurpitsapiirakkapostausta.  Ehkä se nyt onnistuu.  Ulkona odottaa lahjaksi saatu kaunis kurpitsa ja viikonloppuna ehtisikö piirakan tekoon?  Sitä jo vähän tilailtiin perheen puolelta.  Jos saisi kamerankin esiin.