Vähän tätäkin päivää

Koko heinäkuu meni ihan Iskander Kul-postailuksi!  Olihan siellä mahtava käydä vihdoin ja viimein ja jakaa upeita maisemia täällä blogissa, mutta nyt jotain täältä kotielostakin.

Meillä on vieläkin kolme kissanpentua pihalla.  Yksi saatiin lähetettyä suomalaisessa kaurapuuropakkauksessa uuteen kotiin ja lähtöpäivänä otin pojusta kuvan (alla).  Kaikki pennut on tosiaan ihan samannäköisiä, tuollaiset jännät ruskeat silmät ja samanlainen ruskearaidallinen turkki kuin emollakin.  Paikallinen tapa päästä eroon ei-halutuista kissanpennuista on viedä ne jonnekin kauas, esimerkiksi roskienkeruupaikoille ja jättää ne sinne selviytymään.  Naapurin rouva lähetti lapset kantamaan roskapaikkaan pahvilaatikkoa, josta kurkisteli viisi mustavalkoista kissanpentua.  En raaski sellaista tehdä, joten ruokitaan niitä tässä pihalla ja katsotaan kuinka moni kotiutuu pysyvästi meille.

Tämä poika pääsi maalle

Pieni isosisko viihdytteli vaavia leikkihuoneessa.  Ai, etkö huomaa missä vauva on?  :)  

Vihje: vauvalla on vaaleansiniset housut!  Siinä on koko pehmolelukalusto otettu käyttöön pikkuvelin viihdyttämiseksi.  Onneksi lelut ovat ihan vain ympärillä eikä vauvan päällä, mutta oli tämä kyllä yllättävän näköistä kun huoneen ovelta katsoo!  Lastenhuoneen kokolattiamatto näkyy kuvassa ja vieläkin siitä tykkään vaikka pesua varten pitääkin tyhjentää miltei koko huone.  

Missä vauva on?!

Ihana muuten tuo tapa miten meidän pikkuinen kipristelee varpaitaan; aina on toisen jalan varpaat kippurassa!  

Kuuden kuukauden iässä päästiin meilläkin sosekauteen.  Yllättävän hyvin maistuu tälle pojulle hedelmäpirtelöt ja peruna sekä maissi tottakai!  Isommat sisarukset ottavat mielellään syöttövuoron.

Tässä on kuva meidän "ulkokeittiöstä" pari viikkoa sitten.  Meidän piti uusia keittiön homehtuneet seinät, joten kaikki kannettiin ulos...jääkaappeja myöten! 

Pihalla syöminen ja ruoan laittaminen oli ihan kivaa neljän päivän ajan. Kärpäsiä oli tietenkin runsain mitoin joka pinnalla ja kaikki piti peittää pyyhkeillä pölyn vuoksi ja iltapäivisin oli aika kuuma, mutta nautimme puutarhasta ja kukkapenkistä ihan siinä ruokapöydän vieressä. 

Kunhan saamme keittiön viimeisteltyä, esittelen sitten uudet seinät ja katon!  Tuli pari mutkaa matkaan ja olen hidas tekemään päätöksiä, joten vielä ei ole ihan valmista.   

Oma lusikka

Saimme vinkin eräiltä ystäviltä, että pääkaupungin hienoimmassa hotellissa oli erityistarjous huonehinnoille ja lähdimme hääpäivän kunniaksi 24 tunnin (melkein) lapsettomalle minilomalle (vauva).   Hotellilla on mahtava ravintola, kuntosali, sauna, poreallas ja uima-allas.  Kerettäisiinköhän kaikkeen tuona aikana?  Oli ihanaa syödä ihan rauhassa kaikkea hyvää ja nauttia huolettomasta olosta.  En ole vastuussa kenenkään syömisistä, vessoissa käymisistä, päiväunista, leikeistä, hampaiden pesuista...Saan vain olla ja keskittyä meihin kahteen (vauvaa ei lasketa!).   

Tilasin ajan hotellin kampaajalle, jota eräs toinen ystävä käyttää ja koska hän on a)tyytyväinen tulokseen ja b) hyvännäköinen hyvinleikatussa tukassaan, uskaltauduin minäkin tämän tätin käsittelyyn.  Hiustenleikkuu on mulle aina niin henkilökohtainen juttu, varsinkin kun nyt on se kausi menossa, että hiuksia tippuu ihan mahotonta vauhtia ja harjaan jää aina suuri möykky hiuksia.  Onko siellä enää mitään leikattavaa jäljellä? 

 Nautimme myöhäisen lounaan hotellin ravintolassa ja sitten antauduin kampaamon tuolissa keskusteluun siitä, millaisen leikkauksen haluaisin.  Ongelmaksi nousi kielimuuri.  Yhteensä meillä oli käytössä neljä kieltä; englanti, venäjä ja kaksi paikallista kieltä.  En osaa venäjää eikä kampaaja oikein englantia.  Minä osaan yhtä paikallista kieltä ja hän sitä toista.  Jotenkuten pääsimme kuitenkin sopimukseen hiusmallista kun olimme viittoneet pääni ympärillä, nostelleet hiuksia ja katselleet hiusmalleja kuvastoista ja netistä.  Kun kampaaja kertasi lopuksi mitä tehdään, kuulosti se minusta aika pitkältä...minähän olin halunnut vain leikkauksen; lyhennetään ja kerrostetaan.

Kun leikkaus oli tehty, apulainen kantoi takahuoneessa sekoittamansa purkin pöytään.  Sitten hän toi pitkulaisiksi leikattuja paperintapaisia ja arvasin mitä on tapahtumassa.  Kampaaja sanoi "Valkoinen" ja sen ymmärsin.  Valkosia raitoja!  Ei kiitos!  Ai siis ehkä vaaleita? En ollut ajatellut minkäänlaisia raitoja hankkivani ja kaikkein vähiten blondeja sellaisia, mutta sitten tuli mieleen ystäväni hyvännäköinen ja hyvinleikattu tukka ja hänellä oli kyllä monta kertaa raidatkin.  Hmmm....ehkäpä sittenkin ja eiköhän ne kasva sitten pois aikanaan? 

Tässä siis minä ja uudet "valkoiset" raidat: 

Olen juuri lähdossä hotellin kuntosalille, joten hiukset on kiinni.  Eikö oo kivat! :)

Tuli jotenkin vanhempi olo, aivan kuin ne olis vaan niitä nelikymppisiä jotka raidoittaa hiuksiaan.  Vai onko? 

Jos saisin otettua kuvia hiukset auki, niin saisit nähdä uuden mallin.  Viime vuonnahan esittelin viimeksi sellaista, pitänee ottaa jokavuotiseksi tavaksi!  

Tässä on vielä kuva tuosta pienestä miehestä...

Hän on siinä hyvin odottavalla mielellä, on aika alkaa iltamaidolle! 

Tällaisia kuulumisia täältä kuumudeen keskeltä!