60-luvun dieettipaljastus

Yksi ihanimmista asioista Keski-Aasiassa elävälle suomalaiselle on vieraat Suomesta.  Kuten mainitsin Leipä-postauksessa, he usein tuovat mukanaan kaikkea Suomi-kivaa, josta on voinut vain haaveilla viimeiset kuukaudet.  Tällä kertaa sain ison kasan lehtiä.  Ja suklaata ja karkkia, mutta tämä artikkeli jäi elämään! 

Kun avaan suomenkielisen aikakauslehden, vaellan toiseen maailmaan.  Ai, näin ajattelevat suomalaiset! Tällaista elämää he elävät.  Nämä asiat herättävät nyt keskustelua. Lehden viimeisen sivun jälkeen on hetken aikaa epätodellinen olo.  

Joskus paikalliset ystäväni katselevat lehtiä ja kyselevät mitä siellä on kirjoitettu.  Erityisesti mainokset ovat kiinnostavia.  

Kun laavasin pikaisesti eri lehtiä läpi, hyppelin artikkelit läpi nopeasti silmäillen.  Ehtisin tulevien päivien aikana paneutua lehteen perusteellisesti; yhtään sanaa ei voi hukata!  Mutta tämä Hyvä Terveys (2/2012) lehden artikkeli sai minut heti kiinnostumaan.  En edes ehtinyt lukea sitä sanasta sanaan läpi, kun olin jo alkanut faniksi.  Olen ravitsemusfysiologian professori Marja Mutasen uskollinen innokas opetuslapsi.  

Aloin seurata 60-luvun dieettiä!

Huomaa teekuppirinkula lehden sivulla: ahkerasti luettu! 

Kun mainitsin 60-luvun dieetin feispuukissa, sain hälyä aikaan.  Mikä on tämä uusi, hätkähdyttävä 60-luvun dieetti? Miksi en ole kuullut siitä? Syödäänkö siinä säilykepurkkeja? Etsitään ampiaisvyötäröä?

On ihanaa olla trendien luoja :)

Erittäin korkealaatuisista kuvistani saat ehkä tirkisteltyä 60-luvun dieetin periaatteet selväksi:

1.  Syödään vain nälkään

2. Ei napostelua

Aamen!

60-luvulla oli säännölliset ateriarytmit; aamiainen, lounas, päivällinen ja pieni iltapala.  Lapset tulivat koulusta kotiin nälkäisenä, mutta odottivat iltaruokaa napostelematta.   Kukaan ei kuollut näläntunteeseen.  

Kolmen tunnin välein syöminen on liian usein.  Tämä on ihan vastakohtaista sille, mitä joskus voi lukea naistenlehdistä: "syö pieniä aterioita säännöllisin väliajoin, niin et ehdi sudennälkäiseksi etkä ala ahmimaan".  

Tämä johtaa sitten usein siihen, että aletaan napostelemaan.  En ole nyt ihan nälkäinen, söin vasta kaksi ja puoli tuntia sitten, mutta nappaanpa kourallisen pähkinöitä kun mieli tekee ja kun ne ovat kuitenkin terveellisiä ja suositeltuja, eikä tule sitten sitä sudennälkää.  

Jatkuva napostelu on todella rankkaa elimistön hormonitoiminnalle.  Insuliini ei saa hetkeksikään taukoa ja uupuu.  Sitten alkaa rasvan kerääntyminen.  Kun insuliini uuvahtaa, valtaan nousevat sukupuolihormonit niin päin, että naiset miehistyvät ja miehet naisistuvat.  

Tämä insuliiniraukan työtahti oli se, joka möi minut tälle dieetille.  Jatkuva syöminen on rankkaa elimistölle! Ja koska viimeisessä raskaudessa minun piti tarkkailla mittarin avulla verensokeria, on siellä jo joitain vaaratekijöitä muhimassa.  Itse asiassa lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa, että se on sitten sepelvaltimotauti tulossa, vanhemmalla iällä.  IIIK! 

Toinen kullanarvoinen neuvo, jonka sain artikkelista on tämä:

Ruokailun jälkeinen liikunta auttaa insuliinin toimintaa.  Mikä vain on parempaa kuin sohvalle lötkähtäminen!  Mene aamulla pyörällä töihin.  Tee lounaslenkki korttelin ympäri.  Siisti keittiö heti ruoan jälkeen, käy puutarhaa tonkimassa, talvella tee lumitöitä, käy iltakävelyllä.  

Taistele! :) 

Oli myös hyvä huomata se, että ei se näläntunne nyt niin vaarallista ole.  Totta, joillekin tulee siitä päänsärkyä, toiset (krhm) ovat kärttyisiä, ja eihän se nyt mikään mukava tunne ole.  

Nälkä on ystävä.  Se polttaa rasvaa, ja minä en halua rasvaa.  Heihei rasvat!  Tervetuloa nälkä! 

Napostelun sijaan voi juoda.  Vettä. Teetä.  Maitokahvia (ei sokeria).  Tai purkkaa.  

Aloitin tämän ei-napostelua-linjan välittömästi artikkelin nähtyäni.  

Muutama huomio: 

-aamupalan jälkeen on helppo olla napostelematta lounaaseen asti.  

-tulee suunniteltua hyvä ja monipuolinen lounas, koska on oikeasti nälkä (ei mitään myslipatukkaa)

-lounaan jälkeen parin tunnin päästä nousee usein levoton tunne ja silloin yleensä napostelisin jotain;  kahvia tai teetä sokerin kanssa, keksi tai suklaata.  Sitä on nyt taisteltava.  Insuliinin puolesta! 

-suunnittelen kauniin ja ravitsevan iltaruoan perheelle, koska on nälkä ja on ihanaa istahtaa syömään! 

-iltaruoan jälkeen retkahdan kaikista helpoiten.  Lapset ovat nukkumassa, sipsipussi auki.  Tai jotain muuta kivaa mussutettavaa.  Tämä on minulla varmasti se vaikein asia...iltanapostelun jättäminen.  

Muistan lukeneeni joskus Painonvartijat lehdestä erään kilokaupalla painoaan pudottaneen naisen sanat: en syönyt koskaan oikeaa ruokaa, vaan napostelin jatkuvasti leipää, pullaa, sipsiä, hedelmiä, jotain.  Paino nousi ja ihmettelin mistä se tulee.

Nyt sitten tiedät: napostelu tappaa! 

Lopeta! 

Aloita 60-luvun ateriarytmit.  Silloin tiedettiin miten oikeasti elää muutenkin :) 

p.s. olen siis innokas, en uskollinen opetuslapsi, koska olen innolla mukana mutta en retkahtamatta neuvoja seurannut.  Mutta lisääntynyt tietomääräni lisää napostelun aiheuttamaa syyllisyyttä ja tuskaa, joten on se jäänyt vähemmälle.  Painokäyrääni en julkaise.  :)