Nämä kolme kissimirriä syntyivät minun Ralph Lauren laukkuni päälle vaatekaappiin. Onneksi laukku on pesunkestävä. Aika hieno saavutus emolta, koska kissoja ei yleensä päästetä taloon sisälle. Sinne se vain sitkeästi yritti ja silmän välttäessä pääsi synnyttämään sisätiloissa. Sinänsä tämä on mukavaa, koska yleensä näemme huolella piilotetut pennut vasta kun ne ovat kävelyiässä.
Mukavaa on myös pentujen väri. Yleensä kaikki meidän kissat ovat ruskearaitaisia kantaemon Mitin mukaan. Mutta tämä Mitin lapsenlapsenlapsi (?) pyöräytti kolme ihan eriväristä pentua: yksi on musta, yksi raidallinen, mutta tummempi versio ja yhdessä on paljon valkoista. Minkähän näistä nyt pitäisi?
Nuori perhe siirtyi saunan hämärään. Mutta yritäpä ottaa hyviä kuvia kiemurtelevista pikkuelikoista saunan hämärässä. Siirtelin pesäastiaa ikkunan valoläikkään. Pennut sähisivät tunkeilijalle hirmuisesti ja söpösti, kuten alla huomaa:
Pumpeliinat ovat kasvaneet kovasti ja siirtyneet omaan häkkiin. Yhdelle on jo kotikin luvassa.
Kamala luonto: vain puolet pennuista selvisivät. Onkohan valkoinen värigeeni jotenkin elinvoimaisempi?
Ja sitten koirarintamalle. Muffy synnytti yöllä ulos ja aamulla lähdimme ihmettelemään "kissanpentuja", joiden vikinää kuului pihalla. Ensimmäistä kertaa emona ja Muffy oli vähän hukassa lastensa kanssa. Kaksi oli jätetty oman onnensa nojaan; toinen löytyi hiilikasasta ja toinen peltiämpärin alta. Me mies leikki kätilöä katkaisten napanuoran ja kaksi pientä parkaa pääsi lämmittelemään emon viereen. Nuori perhe siirrettiin leikkimökkiin, joka on alunperin koirankoppi. Seinänraosta:
Pentuja on kuusi: kaksi mustaa, kaksi ruskeaa ja kaksi vaaleaa. Toivottavasti näistä tulee ihan yhtä pörröisiä kuin emostaankin! Viidelle on jo tilaus, mikä on iso huojennus...ei ole ihan automaattista, että pennuille löytyisi uusi koti. Seitsemän koiraa tuntuu jotenkin liialta tässä meidän pihalla.
Alun epävarmuudesta huolimatta Muffy yrittää parhaansa mukaan suojella pentujaan ilkeiltä kissoilta ja pahoilta linnuilta. Kopista säntää tämän tästä muriseva salama, joka jää haukkumaan pihamuuria tai puita. On se hyvä, että on vaistot valppaana, eihän sitä tiedä mitä pahaa vauvoille voi tapahtua.
Pitää loppuun laittaa vielä yksi onnistunut otos näiden epäselvien elikkokuvien jälkeen. On se vaan kukan kuvaaminen paljon helpompaa kuin liikkuvan lemmikin. Näitä liljoja on nyt kukkapenkki pullollaan. Kevät on täällä parasta aikaa!
No comments:
Post a Comment
Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?