Kaksi-vuotias

Tammikuussa Eppu-jon-jones täytti kaksi vuotta.

Kuten kuvista näkyy, Eppu on tosi hauska poika.  

Sitä ei ihan olisi arvannut laitoksella, jossa me tuijottelimme puutarhatontun näköistä mutrusuuta. 

Sain  harjoitella vastasyntyneen kuvausta ihan omalla pojalla, joka nukkui autuaan tietämättömänä kaikesta siitä viltistä ja myssystä, jota innoissaan päälle hääräsin.  

Tällä hetkellä Eppu on iki-liikkuja.

Tai no osaa se olla paikoillaankin.  

Piirtäessä ja lukiessa kirjoja.

Junaradan äärellä.

Joskus nökötellään sohvalla tutti suussa ja se niin tärkeä peitto käsissä.  

Mutta yleensä ollaan vauhdissa.  

Yksivuotissynttäreillä Eppu sai potkuauton.  Se on vieläkin kovassa käytössä pihalla.

Isosisko sai aikoinaan samanlaisen auton ja pelkäsi sitä ihan kamalasti.

Eppu ei pelännyt ollenkaan.

Tässä ollaan yksivuotis-kakun suklaat suupielissä ja mietitään miten päästään nopeiten autoon käsiksi.  

Eppu on kasvanut kissojen parissa.

Ja tykkää leikkiä kissaa, konttaa lattialla maukuen ja silloin sitä pitää silittää ja puhua mukavia.  

Eppu on hyräillyt lauluja ihan yksivuotiaasta saakka, nuotilleen.

Tällä hetkellä suurin rakkaus on kitara, jota Eppu rämpyttelee ja käskee muita laulamaan mukana.  

Meillä on kasvamassa pieni muusikonalku.  

Saa nähdä valitaanko lavahumppa vai hevi vai ooppera.  Pitäisikö alkaa ohjailemaan mieltymyksiä? :) 

Rakkain ystävä on isosisko, jota Eppu kutsuu nimeltä Anniina.  

Anniinan kanssa leikitään piilosta, tehdään vilteistä maja, tanssitaan villisti musiikin tahdissa ja hoidetaan nukkeja.  Eppu ottaa nuken olkapäätä vasten, taputtaa hellästi selkään ja sanoo "Shhh, shhh..."

On ihanaa kun Eppua saa vielä halia sylissä ja suukotella, pientä pupua.  

Mutta Eppu pyytää pian:

"Äiti, tiku tiku!"

Itse olen opettanut, kun sanoin "ku-ti ku-ti ku-ti ku-ti..."

Tikuttaminen on mukavaa!  

Eräänä aamuna tervehdin Eppua sanomalla "Kultapupu".

"Eppu ei kultupupu, sano kultavauva!"

Tehtiin työtä käskettyä.  

Eppu ottaa puhumisen tosissaan.

Sanoja anteeksi, yksi ja kaksi Eppu ei osannut heti sanoa oikein.

Suusta pyrki ulos

anteeski, yski, kaski.

Silloin kuului harmistunut huudahdus:

"Suu ei toimi! Ei toimi!"

Ei se minullakaan aina toimi, vierailla kielillä varsinkaan.  

Jos jokin ei miellytä, se on "paha!".

Automatkalla jos on jäänyt tutti kotiin, "paha auto", koska estää Eppua menemästä tutin luo.  

Eppu repii tyynyistä tyynyliinat pois eikä haluaisi käyttää enää vaippaa.  Mutta jos ei halua potalle, niin eipä sitä vaihtoehtoja oikein ole.  Ainakaan ennen kesäkelejä.  

Eppu rakastaa omenoita ja haluaa aina ottaa kokonaisen.  Sitten keräilen puolijyrsittyjä omenoita sieltä täältä ja nakkaan smoothien joukkoon.  Kaikki muukin ruoka maistuu oikein hyvin, Eppu on reipas syömän. 

Kauppaan Eppu olisi aina valmis menemään. Meillä on kävelymatkan päässä pikku kauppa ja sieltä Eppu saa aina tikkarin.  

Etuhampaasta lohkesi pala eräiltä portailta pudotessa.  Mutta se ei haittaa menoa.  

Onnellista kakkosvuotta Eppu!

On ihanaa olla sun äiti!!!