Mäenlaskua Vuorilla

Valkoista, ihanaa lunta! Tämä talvi on ollut sopivan kylmä tällaisille mahtaville lumipäiville.  Päätimme eräs viikonloppu, että nyt tai ei koskaan...Ilma voi lämmeta pian ja emme ole liukuneet mäkeä ollenkaan!

Suomalaiset liukurit mukaan ja menoksi!  Otimme pojalle kaveriksi kaksi naapurinpoikaa.

 Kukkulat olivat täydelliset mäenlaskuun.  Rinteitä löytyy joka makuun ja lunta oli riittävästi.

Tämä 'tie' oli hyvä rinne mäenlaskuun.

Ensimmäiset laskijat raivasivat tietä...puhtaassa hangessa ei pääse niin nopeasti, mutta se oli sopiva tapa totuttautua vauhtiin ja lumen roiskeisiin kasvoilla.

 ...ja taas ylös!

 Lapset nauttivat ihan suunnattomasti! (äitiii, pliiis, tuo mun liukuriiii!)

Tai, no, kuopuksella oli päikkäriaika eikä uskaltanut muutenkaan laskemaan.  Pari kertaa kokeilimme, mutta pikku-prinsessa ei ole ollenkaan hurjapää-tyyppiä.  Retkipatjalla meni koko reissu :)

Nautin maisemista ja auringonpaisteesta.  Vuoret ovat majesteettisia ja lumipeitossaan niin kauniita.

Kiipeilin ylös asti liukuri kädessä (eihän sitä koskaan tiedä).

Lumi paljastaa vuorien piiloutujat.

Täydellisiä kumpuja ja ihanaa utua.

Kettu Repolainen jätti helminauhansa.

Tänne suuntaan oli vähän liian jyrkät rinteet!

Ja aurinkoisimmilla paikoilla oli jo ruoholäikkiä.

Liu'uin alas ja sitten olinkin takiaisen kuopuksen seurana.  Eväinä oli glögiä ja suklaakeksejä. Huom.  ei ole toppahousuja emännällä, mutta farkut pärjäsivät ihan hyvin.

Lapasia, vanttuita ja tumppuja vaihdeltiin usein, kun ne kastuivat lumileikeissä.

Auringon ehdittyä tämän rinteen taakse palasimme kotiin.  Oli aivan ihana iltapäivä!

Rosoinen ja romanttinen kylpyhuone

Lupasin jo aikoja sitten facebookissa laittaa kuvia uudistuneesta kylppäristä tulemaan.  Vihjasin siellä, että vaaleanpunaista maalia on käytetty ja sain prinsessakommentteja.  Olen nyt löytänyt unelmieni kylpyhuonevärin; hento vaaleanpunainen!  Kylpyhuone/vessa on yleensä tarpeeksi pieni kooltaan, että romanttiset härvellykset ei ehdi yliampuvaksi makeiluksi (ja mies voi olla suostuvaisempi siihen kuin koko makuuhuoneen laittoon).  


Suurin uudistus oli siis seinien maalaus ja sitten ostin sinne lamput.


Kun muutimme vuokrataloomme neljä ja puoli vuotta sitten, kylpyhuoneen seinät olivat likaisen valkoiset.  Maalasimme ne 'raikkaan' merenvihreiksi.  Nyt alkoi tuntua tuo raikas merenvihreä liian tummalta ja eikä enää yhtään raikkaalta.  Ja tässäpä pieni kysely: kuinka monella teistä on vessan/kylpyhuoneen värisävynä vihreä tai sininen? Valkoisen kaverina? Varmasti yli 80% laittaa noilla väreillä kylpyhuoneensa!  Ja eihän siinä mitään, itsekin tykkään kovasti merensävyistä ja katselinhan meidänkin kylpyhuoneen seinillä tätä sävyä monta vuotta.  Mutta nyt alkoi tuntua, että muutosta tarvitaan.  Ennen-Jälkeen kuvat ovat postauksen lopussa.

En siis halunnut takaisin valkoisiin seiniin.  Seinien alaosa on valkoista laattaa ja minusta kokovalkoiset seinät olisivat liian steriilit ja kylmät (ja laattojen vaihto olisi ollut liian iso työ).  Kylmyys on jotain, jota en yhtään siedä peseytymistiloissa! Kolkot, kylmät pesuhuoneet saavat jäädä kouluaikojen liikuntatuntien kaukaiseksi muistoksi.  Kodikas, paahtavan lämmin kylpyhuone minulle, kiitos, ja kyllä: värillä on väliä! Rakastuin hennon vaaleanpunaiseen sävyyn, ja mallin maalinsekottajalle löysin shampoopurkistani.  Herkullisen värinen suorastaan! 


Uskotko, jos sanon, että elimme ilman lampunvarjostinta koko tämän ajan?  Meillä oli paljaasta sähköjohdosta roikkuva ruma kiinalainen sähkönsäästölamppu (kylmää valoa!).  Nyt on loppu tämä keskiajalla eläminen, päätin, vaikka eihän keskiajalla ollut vielä edes sähköä.  Kyllä se on joku lampunvarjostin löydettävä, vaikka keski-aasialaisessa pikkupaikassa asummekin.  


Kävin basaarissa ja löysin kiehtovat varjostimet.  Oikeastaan halusin ostaa kristallikruunun, mutta löysin vain tosi isoja ja kalliita malleja.  Tarvitsin kaksi pientä varjostinta pieneen huoneeseen, toinen 'tavalliseen' sähköjohtoon ja toinen akkuvoimalla toimivaan, aina-päällä-malliin.  Löytyi kultaista kiehkurametallia ja vihreitä 'jalokiviä'.  Tästä tulee prinsessakylppäri.

Oli tosi vaikeaa ottaa kuvaa varjostimista.  Kylpyhuoneeseen ei tule yhtään luonnonvaloa, joten lamppujen täytyy olla päällä.  Yritin siinä sitten... Alempana parempi kuva varjostimesta, mutta tullaan siihen sitten myöhemmin.

Vanha pyyhekoukkulauta sai jäädä.  Sitä piti siirtää alaspäin hyllyjen tieltä, koska laskimme niitäkin, mutta emme hoksanneet tehdä siirtoa ennen seinien laittoa.  Tuloksena ruuvin reikä upouudessa seinässä, mutta kun näytän teille minkä kanssa elimme ennen, ei tuo pieni reikä ole muuta kuin mukava muisto epätäydellisyydestämme.

Violetti kynttilän'jalka' on ostettu muistaakseni Halpa-Hallista viitisen vuotta sitten.  Se oli tosi tärkeä aikoina, jolloin meillä oli enemmän sähkökatkoja kuin sähköä, emmekä olleet vielä ostaneet akkuja.  Kynttilänvalossa eleltiin monet pimeät illat ja yöt.  

Jätin sen paikoilleen, kun se on niin kaunis.  Poikani oli vastasyntyneenä aivan hurmaantunut tuohon alhaalla roikkuvaan kultaiseen palloon (silloin lyhty roikkui makuuhuoneessamme).  

Kylpyhuoneen hyllyihin sain inspiraatioita Christopher Lowell'n sisustuskirjasta You Can Do It! Small Spaces. Annoimme puusepälle mitat ja hän teki vanerista monta laatikkoa, joista kokosimme hyllyt kylppäriin.  Yksi jouti jopa lelulaatikoksi, on ollut kestävää kamaa.  Muuten, noissa omenanvihreissä vessapaperirullissa on joku ihme tuoksu...aasialaista ihanuutta...itse en välitä... 

Säilytystilaa talossamme ei ollut yhtään.  Pyyhkeet, sekalainen seurakuntamme, löysivät täällä paikkansa.  Käsipyyhkeet on rullalla, koska muuten niiden kiskominen saa koko kasan aina ruttuun.  Rullan saa helposti otettua siististi käyttöön.  

Omaan hyllyyni halusin jotain kaunista.  Koska purkkeja ja putkiloita täytyy siellä säilyttää, olkoon ainakin kaunisssa astiassa.  Siivosin pois hyllylle kertyneet turhat tavarat ja otin ruusukuvioisen, metallisen säilytyslaatikon kaapista esille.  Sen saa helposti nostettua käyttöä varten hyllyltä pois ja pölyjen pyyhkiminenkin on helpompaa.  

Tässä koko hyllystö, kylpyhuoneen vasemmalla seinällä.  Seinät ovat tässä huoneessa tosi suurpiirteisesti viimeistelty.  Siksi tämä on rosoisen romanttinen....sementtiseinien silottaja jätti reilusti lastanjäljet näkyviin. 


Seuraavaksi esittelen takaseinän - ennen ja jälkeen kuvilla.  Eron huomaa! 

Ennen.  Ka.ma.la.  Olimme maalanneet seinät ja sitten vedenlämmittäjä meni rikki.  Emme löytäneet samaa mallia ja ostimme ihan eri muotoisen säiliön.  Seinään jäi maalamaton kohta.   Johdot piti vetää seinän päältä, koska isoa remonttia emme aikoneet tehdä.  Tuossa näkyy myös alla oleva vähän erisävyinen vihreä maali...

Puistautus, mutta kyllähän sitä ihminen osaa oppia elämään kaikenlaisten juttujen kanssa.  Musta sähkölaatikko siirrettiin nyt toiseen paikkaan, mutta sen kohdalle jäi töröttämään vielä pari johtoa.  Siihen piti siis löytää taulu.  

Ihastuin tässä taulussa oleviin kukkiin, kun näin sen kaupassa.  Mutta kun taulu oli paikoillaan, huomasin sen olevan liian samanvärinen seinien kanssa.  Liikaa vaaleanpunaista, mutta saa kelvata kunnes löytyy sopivammat värisävyt.  

Parempi kuva lampusta ja taulusta kylpyammeen yläpuolella.  

'Ennen'-kuva peilin kautta hyllyseinästä.  Hyllyt on jo viety maalauksen ajaksi pois ja vanhat ruuvinkohdat paikattu.  

'Jälkeen'-kuva peiliseinästä.  Peilissä on vanhan virren sanat, jonka opettelimme perheenä ulkoa.  Siinä voi sitten hyräillä hampaita harjatessa. 

 Esittelen vielä pesualtaan.  Kun näimme tämän suurikokoisen altaan, jonka reunoilla on reilusti tilaa, päätös oli tehty.  Pikkuruiseen kylpyhuoneeseen ei olisi mahtunut allaskaappi. Se olisi vain vienyt kallista lattiatilaa.  Niinpä tämä saa olla välimuoto ja se on kyllä tosi kätevä ratkaisu.  


Säästän teitä 'valtaistuimen' esittelyltä.  Toki se löytyy mutta ei siinä mitään filmaattista ole.  Samanlainen kuin teilläkin, melkein :)

Jos tekee mieli uudistaa kylpyhuonetta tai vessaa, suosittelen vaaleanpunaista! Se on kaunis ja romanttinen väri ja kaunistaa arkea ihanasti! 

Vaaleanpunainen Tammikuu (updated!)

(lisäsin unohtuneet kuvat...vanhuus ei tule yksin...)

Kun Joulu on vietetty, iskee vimma saada Joulukoristeet pois tieltä.  Tilalle jotain valkoista, keveää ja nyt tuntui hento vaaleanpunainen juuri oikealta tammikuun väriltä.  Tätä makuuhuoneen lipastonpäällistä on niin mukava koristella aina kun mieliala vaihtuu!

 Ostin viime kesänä Suomesta Pentikiltä pari kaitaliinaa.  Tämän laitoin väärinpäin, niin on enemmän valkoista näkyvissä.  Neliskanttinen, puinen lautanen on Stockmannilta.  Ostin sen ihan sitä varten, että siihen saa laittaa kellot ja korut ja semmoiset, joita otetaan pois ja jotka päivittäin paikkaansa hakee.  Siihenhän kertyy kaikkea muutakin, kuten kuopuksen joulukalenterista irti repimät numerot, jotka odottelevat liimaajaa. Ja nyt siinä näyttää olevan myös mieheni sormus...jonkun remppahomman tieltä poistettuna.

Ihanan keijukalenterin on äiti lähettänyt.

Joulukoristeiden tieltä laatikkoon joutuneet hääkuvat löysivät paikkansa.  Tuo etualalla oleva raami oli kymmenen vuotta sitten vielä hopeanvärinen, mutta ei minua tuo vaaleanpunainen sävy kyllä haittaa! Kuva on mieheni parhaan ystävän ottama.

Poro/peura on niin söpö ja suomalainen.

Muhkeassa kynttilässä on makea tuoksu, mutta en raski sitä polttaa kun tykkään niin noista ruusukuvioista! Vaaleanpunainen maljakko oli tienvarrella tavaraa myyvältä mummolta ostettu.  Siinä on nyt tekokukkakimppu...kevään kukkia odotellessa.

Rautalankakoriin ihastuin vuosia sitten.  Se on käsityötä ja rakastan kiehkurakuviota.  Kasasin siihen helmiä ja sitten muistin simpukat, joita olemme joskus keräilleet...jostain.

Tällainen keveä ja romanttinen tunnelmanluoja on juuri sitä mitä tammikuussa kaipaan!

Vaaleanpunaiseen olen hurahtanut kyllä ja näytän seuravaksi kylpyhuoneen uuden ilmeen!