Tekemällä oppii

Tervetuloa käsitöiden ihmeelliseen maailmaan! Tykkään kaikesta käsintehdystä. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat luoda kaunista ja käytännöllistä omin käsin.

En ole itse mikään käsityöihminen. Ihan oikeasti. Jos olen jotain luonut, se on yrityksen ja erehdyksen kautta, verta, hikeä ja kyyneleitä vuodattaen. Niinpä laitan käsitöilleni realistisen teemakuvan (yllä). Nämä nuppineulat kärsivät uuden vuoden lahjoja valmistellessa. Valmista tuli, vaikka moni nuppineula sai elämänsä siihen uhratakin, ja laitan niistäkin valmiiksi tulleista patalapuista tännekin kohta kuvia.

Innostun monesti tekemään jotakin ihme työtä, jota minun taidoillani ei oikeasti pitäisi edes aloittaa. Vieläkin on muistissa seiskaluokalla aloittamani takki. Takinpalat on vieläkin tallessa, koska en raaski heittää niitä pois. Ja ehkä, ehkä se tulee joskus tehtyä valmiiksi (kierii lattialla ja nauraa vatsansa kipeäksi)!

Aloitin viime kesänä tytöilleni kauniit kesämekot. Nyt toivon, että kun kevät tässä koittaa, lapset eivät ole kasvaneet niin, etteivät mahtuisi mekkoihinsa. Se jäi siitä vetoketjusta kiinni...pitäisikö laittaa vaan napit...Ja oli siinä kanttinauhan tekemisessä oma hommansa!

Niinpä kun jotakin saan sitten oikeasti tehtyä ja loppuun asti valmiiksi, esittelen luomuksiani ylpeänä täällä. En aio siloitella ja peitellä virheitä ja kummatuksia, vaan toivon, että moni saa niistä oppia. Tämä on käsin- ja kotonatehtyä! Ja sitten vielä loppuun tsemppaus: jos minä teen käsitöitä, sinäkin voit! Hmmm...se kuulostaa niin paljon paremmalta englanniksi "If I can do it, you can do it!"

Osallistuin feisbuukissa käsityötempaukseen; jos kommentoit, teen sinulle jotain käsin. Tässä on tämä ensimmäinen, jonka piti olla valmiina vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta mehän mennään keski-aasialaisessa ajassa... Siskolleni meni tummansini-valkoiseen makuuhuoneeseen tämä tilkkutyynyliina...

Tilkkutöissähän ajatus on se, että kangas saksitaan pikku palasiksi (tilkuiksi), ja sitten ne ommellaan sopivasti sommitellen taas yhteen. Tein yläasteella ensimmäisen tilkkutyöni: sini-violetin tilkkupeiton. Se oli oikeastaan ihan kiva! Sen jälkeen olen tehnyt esikoiselle vauvapeiton. Pikkukakkosen vauvapeitto on vielä pikku palasina pussissa odottamassa, ja kuopukselle en edes aloittanut mitään...

Tässä on palasia.

Mallin otin ostamastani tilkkutyökirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt", Lise Bergene. Kirjassa tämä oli peitto, mutta nappasin siitä vain kulman ja tein tyynyliinan. Ajatuksena on käyttää "vaaleampia" ja "tummempia" kolmioita, ja sommitella niitä vuorotellen kivaksi kuvioksi.

Kirjassa oli kaavaimet kolmioihin, ja leikkasin paksusta paperista mallit. Sitten käytin kangasleikkuriani kankaanleikkaamisen. Huomaamatta höyläsin samalla mallipaperista siivuja pois, ja ompeluvaiheessa huomasin, että jotkut tilkut ovat liian pieniä. Niinpä piti alkaa leikkaamaan uusia kaavaimia ja uusia tilkkuja, ja siinä vaiheessa luovuin kahden tyynyliinan teosta (sori, sisko!).

Vielä ei valunut veri ja kyyneleet, mutta hiki kylläkin.

Pähkäilyä aiheutti myös palasien sommittelu. Että ei tulisi samat kankaat yhteen reunaan...saisi jotenkin leviteltyä tasaisesti pitkin työtä.

Tätä ei auttanut se, että jouduin keräämään työtä aina välillä pois tieltä. Siksi otin kuvia sommitteluista, että voisin kuvasta katsomalla nopeasti löytää missä olin menossa.

Ompelua...

Kun päällinen oli valmis, leikkasin täytteeksi jotain vanua jota mulla oli pussien kätköissä. Sitten laitoin takakankaaksi vaaleansinisen vanhan lakanan palan.

Olin jostain lukenut, että käsin tikkaamalla tulee pullea jälki, ja aloin tikata käsin. Päätin jo silloin, että tikkaan vain keskipalat käsin ja loput koneella. Tilkkutöiden tikkaus kannattaa muuten aloittaa keskeltä, ettei kangas ryppyynny ja ala vetämään jostain kulmasta. Ja kuten kirjoitin kuvaan, leikkaa takapala vähän isommaksi. Silloin, jos työ kiertyy johonkin suuntaan, sinulla on saumanvaraa vaikka joutuisin leikkaamaankin taustakangasta "suoraksi". Sanon vaan...

Koneella tikkausta...

En tikannut jokaista saumaa, katselin sopivat kohdat suurinpiirtein silmäillen.

Ja tyynyliinan takaosa. Tein sinne kätevän kolon, josta tyynyä voi laittaa sisälle ja ulos. En vaan ommellessani hoksannut, että ensiksi ommeltu takapala tulee valmiissa työssä päälle. Oli siis tarkoitus laittaa tuo pienempi pala (vasemmalla) alle ja oikealla oleva isompi pala päälle.

Tehkää te sitten viisaammat tuo kohta "oikein".

Se on siinä.

Beautiful cradles

I want to be able to present some parts of Central Asian life to you who do not live in Central Asia. There are things that are very different but still fairly easy to explain and understand. Foods, for example. I do not find it difficult to realize that people have very different taste in foods around the world, and I am actually interested to try new tastes and ways of cooking.

Today we were in a wedding, and I was thinking how Westerners and Easterners might never be able to fully understand each other in this matter. The way you and an Asian looks at a marriage is as far as...well, east from the west.

So I want to show you something that is different, but not too complicated. I want to stretch you out of your comfort zone, but not to confuse you too much!

Here we are window shopping. There are no windows in the bazaar, but we were happily strolling in there and looking at all the colorful things they have. I really like the look of the Central Asian baby beds. Oh, you did not recognize these as baby beds? Well, they are, and most of Central Asian babies are kept in these beds for the first months of their lives. They are made of beautifully carved wood, covered in beautifully embroidered or otherwise decorated curtains.

The cradle has very low sides, but no worries; babies are wrapped with long pieces of soft cotton cloth into the cradle, and can barely move.

Notice the round hole on the bed? That is where you put a little pot to collect the sewage.

You can choose from different kinds of colors and carvings.

Babies spent a lot of time in their beds. Often they are nursed while laying on their backs. I once asked a mother that isn't it difficult to nurse your baby when he is in the crib. Her answer was: 'If it's long its easy, if it's small it is difficult.' Other mothers in the room laughed knowingly.

I let your imagination run free for a while now.

Ok, stop, please.

Oh, look at these pretty curtains! Often the maternal grandma of the baby sews and prepares the cradle with its equipments for the new baby. I wrote about the party the family has when the baby receives the cradle in here.

A happy little boy sleeping in his crib.

Sweet dreams!

She is so beautiful

This is our darling. She is everyone's favorite! She makes us laugh every day. We are so happy she is part of our family.

I was taking photos of her last summer in our yard. She was sitting on the lawn, and I had an old curtain hanging from the laundry line. It was an unplanned, yet a perfect backdrop for the picture. The sun was behind her, and she was so pretty!

This week I Heart Faces is having a photo contest with a title 'Innocent Wonder'. I like to go see the amazing photos of their contests and read the photography tutorials. This week's title made me think of the pictures I took of our daughter last summer. The babies can have the most amazing looks on their faces! I was asking her to look at a spoon I was holding to keep her interest up. Of all my photos this was the most 'innocent' and 'wondrous'.

Vuorilla

Lauantaina oli niin mukava ilma jo heti aamusta. Molemmat meistä ajattelivat samaa, mutta mieheni se sitten sen ensiksi ääneen ehdotti. Lähdetäänkö ajelulle? Tai ei hän noilla sanoilla sitä ilmaissut, koska puhuu englantia, mutta ajatus oli sama. Täytyy päästä vähän tuulettumaan. Pitkä ja ikävä flunssa on pitänyt meitä kotona ja lähellä päiväunipaikkaa. Mutta nyt oli perhepäivä ja kauniin aurinkoinen, raikas ja lupaava ilma.

Vähän mietimme kuinka mutaisaa vuorilla olisi...on satanut vähän vettä ja vähän lunta, ja nyt on mutakausi. Tässä ihanasti kiiltävä muta lähikaupan pihassa. Pysähdyimme sieltä ostamaan keksiä ja muuta energianantajaa. Pienten lasten kanssa emme ota sitä riskiä, että jollakin tulee nälkä! Ehei, me heitämme heti jotain suuhun, jos nokka vähän aukeaa. On rauhallisempaa kaikille.

Juuri kun otin kuvan kaupasta, naapurintyttö astui ovesta ulos.

Ajelimme kaupungin ulkopuolelle kunnes tulimme sopivan näköiseen paikkaan. Vuorilla on kivaa! Kuopus oli oikein tyytyväisen oloinen enon ostamissa Crocseissa. Se tykkää harjoitella maastokävelyä, tasapaino on jo aika hyvin hallussa.

Äitikin, siis mie ite, on tyytyväinen kenkiinsä. Jätin päälle mekon, sillä on ihan hyvä kävellä. Kaulassa lempihuivi. Miten nuo vuoret onkaan aina niin harmaanruskean ja pölyisen näköisiä...Keväällä täällä on ihan eri maailma!

Harmitti vähän tuo sumu, olisi ollut kyllä niin kaunista vuorimaisemaa silmänkantamattomiin! Lunta oli raitoina siellä täällä ja jotkut kukkulat ovat kauniin punaisia.

Lunta oli tosiaan läikkinä ja lapset tutkailivat sitä mielissään.

Hedelmäpuut ovat paljaissa talviasuissaan niin dramaattisen näköisiä.

Mutta täytyy tulla keväämmällä kuvaamaan kukkaloistoa!

Muta roiskui kun hain hyviä kuvakulmia. Ja paakkuuntui kengänpohjiin.

"Lähtekäämme metsään, metsään, metsään..." Kiva oli reippailla perheenä. Lapset sai juosta ja huutaa sydämen kyllyydestä!

Ja tutkia maata. Kaikkeen ei saa koskea (huom. tummat kasat :).

Sitten pieni nostettiin selkään... Aikamoista ylä- ja alamäkeä siellä on!

Aurinkoa oli aina välillä, pilkisteli meille pilvien takaa.

Ihana esikoinen! Suussa loistaa hampaanpaikat ja keksinmuruset :) Ja se vaki mustelma otsassa, aina ne osaa itsensä kopauttaa.

Heinikkoa lumilaikuissa.

Kyllä vain virkisti tuo luonnon helmassa reippailu. Ja vaikka mutaa raavittiin kenkien pohjasta, niin kyllä kannatti!

Lists

list ¹ (lst)

n.

1. A series of names, words, or other items written, printed, or imagined one after the other: a shopping list; a guest list; a list of things to do.

I love lists! If I have something bigger happening in my life, like planning a party, going for a weekend trip with the family or moving between countries, I start by writing a list.

It calms me down. And helps me to see what to do. And fifteen minutes later, when my brain comes up with something critical to remember for that event, I just add it to the list. And when I get things done, and this is a very big part of my list-liking, I get to check things off my list!

I love creating lists, I love finishing off my lists!

Last night I sat down at the computer and started writing. This was going to be a list! I wrote our family master shopping list. I have been thinking about writing it for some time now, but have not found time, energy nor inspiration for it. But now I had it all. A master shopping list is a shopping list (obviously) that has everything you ever need from a grocery store. E.ve.ry.thing. That is why it took me so long to start writing it. Then when you need to buy food, you can just quickly mark the items you need, and do not have to try to remember everything you want to have in your cupboards. But being the tricksy thing I am, I Googled before writing the list, and of course found lots of ideas. But some people's lists were just too...short. The spice section was endless, but then it did not have that many food items on it. Huh? Some fancy new diet? Or some lists had all kinds of deli produce and pre-prepared items...Which of course are very nice and helpful in everyday life, but not available here in Central Asia.

Then I stumbled upon on this site: grocerylists.org. It is a funny and entertaining site. Now after you visit it and do not find it funny and entertaining, just remember that it is part of my weirdness. I like lists, after all! This page collects used shopping lists, and publishes them. They even published a book about the lists. Wouldn't you want to know what our neighbors buy from the grocery shop every week? No? Am I all alone here? Anyone?

***

Baaaack to the master shopping list. So, among these random lists by real people, the site owner has created a master shopping list for you to download for free! That was a kind and human thing to do. Quickly as a fox I took the list, printed it out and based my own shopping list on that one.

I enjoyed looking at a normal American shopping list. I did not recognize some things like fake eggs (beats me? are they plastic?) or Provolone cheese. But it brought me many warm memories of my times in huge American grocery stores and just looking at all that stuff! Sad part of the list was that I actually had to cut it down with a heavy hand. For example, the only frozen food item we buy here is either chicken legs and files or ice cream. No frozen pizzas, no breakfast burritos. No fish sticks, no tater tots. No juice concentrate, no TV dinners. And naturally we cannot just go and get a bottle of vanilla extract or peanut butter either. But one learns to live without Worcestershire sauce and canned chili, and find joy in little things in life, like when you actually find a bottle of soy sauce or lemon juice (in the capital!).

So now I have our family's Central Asian master shopping list.

Some fun items on our list:

Kefir: it is like a really liquid and sour tasting yogurt.

Jakka: it is like a really solid and sour tasting yogurt. Paste.

Liver: So good for you, full of iron!

Oil: Not these cute little half a liter bottles, but real ones. My husband actually bought a five liter bottle for me once, but it is too heavy to lift easily with one hand while cooking!

Smoked Russian cheese: I like this one. Nice smokey flavor. Note: Does not melt well. Do not use for pizza.

Moloko: sweet concentrated milk, my husband uses it for his coffee.

All kinds of nuts: An important part of the table when you have guests. And so much cheaper than back home!

Brooms: We need to keep that yard clean!

Seasonal fruit: This part of the list is colorful, beautiful and endless when the season is right ( late summer). This part of the list is very short, sad and depressing when the season is NOT right (February-March).

So now that I have all this food in my house I need to start planning menus. THAT is not a list I enjoy writing. I sat down for a good 15 minutes and wrote down every dinner I can or could make here. The list was 15 things. Then I removed the hot dogs, and I have 14 dinners, enough for two weeks. I thought I have more meals in my life! What happened? I am asking for help...again! What is your favorite dinner to make from scratch? Please share with me, or I will turn into a raisin!

Remember to eat well, and remember those who do not eat well tonight.

Projektipino

Täällä näyttää nyt tältä. Lunta, pakkasta ja auringonpaistetta. Kaunista. Olemme sairastaneet koko perheen voimin, joten ensimmäisenä lumisadepäivänä en edes jaksanut ottaa kuvia. Onneksi ei heti sulanut pois. Mutta onpas nyt sitten kans kylmä! Kävin eilen illalla ulkona ja päätin, että toista kertaa en sinne mene ennekuin lumi on sulanut.

Mutta heti aamupalan aikaan täytyi pyörtää päätös...keittiö on nimittäin pihan toisella puolella! Tuossa ollaan kiiruhdettu pihan poikki jo monta kertaa, ja keittiössä sitten äkkiä lämmittimen ääreen!

Meillä ainut, joka on jaksanut lumesta nauttia, on nelivuotias poikanen. Pääsi Suomesta tulleet talvivaatteet käyttöön, ja kovin oli onnellista poikaa. Kysyi, että onko nyt taas JOULU, koska Joulunahan on lunta! Poikanen pääsi tänään myös naapurintytön syntymäpäiville, kun isosiskonsa on vielä toipilaana (lue: nukkuu vaan). Edusti sitten meidän perhettä ja sehän oli todella mieleinen tehtävä. Siellä oli SUKLAAkakkua, jonka päällä oli SUKLAAkermavaahtoa! Tämä mies rakastaa suklaata! Sitä kakkua tuotiin sitten lautasella meille kotona istuneillekin, jotta pääsimme maistelemaan.

Itse olen toipunut sen verran, että pääsin ompelukoneen ääreen ja projektien kimppuun. Sain valmiiksi yhden työn, jonka olisi pitänyt olla valmis 2010 loppuun mennessä. No, täällä mennään keski-aasialaiseen aikaan...Mutta en vielä näytä kuvia ennenkuin vastaanottaja on saanut lahjansa! Sen sijaan tässä on kuvia tulevista projekteista.

VERHOJA!

Keittiössä on muutama hylly, joiden avonaisuus alkaa nyt ottamaan päähän. En halunnut alunperin verhoja, koska ajattelin, että niitä täytyy sitten alinomaa pestä kun käytämme hyllyjä koko ajan, joten verhoa joutuisi siirtelemään koko ajan. Mutta nyt en jaksa enää katsoa kaikkea mahdollista keittiötavaraa ja vempainta. Tässä on altaan vieressä seisova pieni pöytä, jonka päällä asuu astiankuivausteline. Se on aina täynnä, koska tiskiä vaan tulee ja tulee. Reunassa roikkuu lasten käsipyyhe. Hyllyissä säilytetään kulhoja ja leikkauslautoja sekä paria ämpäriä, joilla täytetään vedensuodatinta. Nyt ne joutaa kaikki verhon taakse piiloon.

Sitten meidän luksuslaite, Jouluksi ostimme perheelle mikron. Voi miten on kiva lämmittää nopeasti ruoka, tai tehdä mikrokananmunat lapsille aamupalaksi (ei ole sitä kauheaa paistinpannun pesua), ja sulattaa juustot leivän päälle!

Mutta siellä se töröttää niin koneellisen näköisenä...Romanttista kautta elävä sieluni haluaa kaiken tuommoisen maallisen pois silmistä. Eli verho eteen. Tämä verho voisi olla melkein maahan asti, jotta saa tuon lämmittimen pois silmistä kun se ei ole käytössää...Kone on sekin.

Kauniit kaapinovemme. Kuvio ovessa on hauska, mutta sekin näkyisi varmasti paremmin, jos takana olisi valkea kangas. Eikä sitten myöskään näkyisi meidän kaappien sisältö jokaiselle keittiöön kurkistelijalle. Haluan pitää sekasotkut ja Nutellapurkit salassa! Kolme vuotta olen tätäkin miettinyt, mutta ehkä nyt alkaa ompelukone laulamaan.

Nyt rakas ystäväni, kysymys: minkälaisia kankaita suosittelisit hyllyjen eteen ja kaapinoviin? Pitsihän on kaunista ja romanttista, ja oli ennakkosuosikkini, mutta tänään aloin taipua puuvillaisen puoleen...Ehkä yksinkertainen valkoinen (?) puuvillakangas? Ehdotuksia otetaan vastaan sisustusmaanikoilta!

Sitten perhehuoneesta. Kadunpuolen ikkunoissa on valkoiset puuvillakankaat. Se on eteläpuoli, ja kesällä aurinko paahtaa niin voimakkaasti, että verho antaa välttämätöntä aurinkosuojaa. Puolenkin asteen viileys helpottaa. Ja eipähän pala huonekalut auringossa. Verho on myös näkösuojaa, vaikka ikkunat on aika korkealla. Verho on myös pölysuojaa, ja talvella se pitää vetoa pikkusen paremmin poissa kuin pelkkä paljas ikkuna. Nyt tämä kangas on tullut tiensä päähän. Se on kolme vuotta vanha, ja kesäisin roikkunut ulkopuolella, jossa tuuli on sitä riepotellut ja aurinko korventanut.

Siinä on reikiäkin (iik!). Se on loppu ny!

Ajattelin ommella aikoja sitten ostamani ohuen, yksinkertaisen, valkoisen verhokankaan nyt sinne roikkumaan. Se tulisi siis vain tuon ikkunan kokoiseksi aurinkosuojaksi, meillä on erikseen verhot ikkunoissa. Nyt täytyisi löytää se kangas tuolta "tallesta" ja vain saada aikaseksi.

Huh! Olipas siinä verhoasiaa. Kunhan pääsisin ihan oikeasti nyt ratkaisemaan näitä "ongelmia". Tällaise pienen mittakaavan sisustusongelmat on kivaa harrastusta!

Ja lopuksi muistutus: omena päivässä!

Huurretta ruohikossa

Sadepäivän jälkeen oli yöpakkasta. Ja aamulla oli aivan ihana huurteinen nurmikko. Tuli ihan Suomen syksy mieleen! Tiesin, kokeneena eränaisena (ha!), että kun auringonsäteet tavoittavat nurmikon, huurteesta ei ole pian jäljellä kuin muisto vain. Niinpä kiireesti sisälle, kamera käteen ja nurmikolle konttailemaan.

Huurteisia kiemuroita.

Sharonpuusta pudonnut hedelmänkanta.

Kauniistu huurrutettuna melkein kuin koriste.

Silta.

Sitten auringonsäteet saapuivat. Voi miten se on kaunista, tuo vihreä ruoho, kimaltavan valkoinen huurre ja kultaiset auringonsäteet.

Kun konttailin tuolla ruohikossa, kissa kiinnostui puuhailuistani. Se tuli kiehnäämään ja puskemaan, ja heilutti kameraa niin, että piti kantaa kissa pyykkitupaan siitä häiritsemästä, kun se ei uskonut poistönimisiäni.

Katsokaa kedon ruohoa!