Olen kiinnostunut visuaalisesta markkinoinnista.
En tiennyt vielä vuosi sitten, että olen kiinnostunut siitä.
Näin sitä ihmiselämässä yllätyksiä pukkaa vuosi toisensa jälkeen.
Sana visuaalinen viittaa näköaistiimme. Markkinoinnissa panostetaan siihen, että ihmiset tunnistaisivat tietyn brändin, tietyn merkin. Se täydentää yrityksestä saatavaa mielikuvaa. simerkiksi Viking Linen paksut isot kirjaimet ovat jo niin tuttuja Suomessa, että yhtiö uskaltaa käyttää mainoksissaan vain kirjaimia -NG LI - ...ja ihmiset yhdistävät ne laivoihin. Coca Cola ja McDonalds on toinen esimerkki siitä, miten pelkkä logo saa ihmiset tunnistamaan juuri tietyn cola-juoman tai ruokapaikan.
Logoa, värejä ja muita visuaalisia tunnisteita käytetään sitten kauppojen sisustuksessa, nimikylteissä, työntekijöiden uniformuissa, papereiden yläviitteissä, muovipusseissa...
Visualistit - eli henkilöt, jotka ovat opiskelleet visuaalista markkinointia - suunnittelevat messuosastoja, myymäläsomistuksia ja näyteikkunoita. Muun muassa. Tässä suomen liiton sivut:
Somistajayhdistys.
Minua kiinnostaa tuo viimeinen...ja siinäkin minulla on erikoiskiinnostusala - kirpputorien näyteikkunat. Siinä ei kyllä voi puhua mistään brändistä ja tavaran tunnistettavuudesta. Kaikenkirjavaa löytyy, joka väriä ja kokoa!
Rakastan kirpputoreja! Mitä täydempi ja sokkeloisempi, sen parempi. On ihanaa kaivella kangaskasaa ja löytää Iittalan keittiöpyyhe tai siirrellä astiapinoja ja löytää täydellinen setti puolikuun muotoisia lautasia. Siinä on löytämisen iloa! Ja se hintataso! Kirppareilla vierähtää tunti jos toinenkin, ihan helposti.
Täytyy sanoa, että pöytävuokratyyliin toteutettu kirpputori ei ole visuaalisesti yhtä miellyttävä kuin oma myymälä. Puolityhjät tai liian täyteen tungetut pöydät ei vedä puoleensa...mutta onhan se ymmärrettävää, että viikon vuokra-ajalla ei voi alkaa panostamaan visuaalisen houkkuttelevuuteen. Ja vaikka panostaisikin, niin asiakkaat siirtelevät ja ostavat sitten tavarat. Mokomat! Usein myöskään loossitorien pyörittäjät eivät ole panostaneet myymälän ilmeeseen kovinkaan paljon. On varmaan vaikeaa luoda kokonaisuuksia ja mielikuvia, kun joka pöydällä myydään kaikenlaista tavaraa. Perinteisellä kirpputorilla saa sentää luotua nurkkauksia eri tavaroille...astiat täällä ja kirjat siellä, naisten ja lasten vaatteet erikseen, kengät omalla hyllyllään. Tällaiset viikkotorit saavat myös ahdistusta aikaan säntillisessä kuluttajassa. Joka viikko täytyisi tori kiertää, ettei vaan jää näkemättä uusien myyjien tuotteet. Eihän sitä riitä aika tuommoiseen! Myymälässä säilyy sentään illuusio pysyvyydestä.
Viime kesän lopulla sain sitten kokeilla intoani erään kirpputorin ikkunassa.
Näyteikkunan avulla voi houkutella asiakkaita kauppaan. Se olikin tavoitteeni. Ja koska tykkään sisustuksesta ja kaunedesta, oli ihanaa suunnitella silmää miellyttävää ikkunaa...Kirpputorin ikkunassa käytetään myymälästä löytyvää tavaraa, mikä olikin tosi mielenkiintoista! Olin vieraillut torilla monta kertaa, ja tiesin suurin piirtein mitä sieltä löytyisi, joten osasin suunnitella vähän etukäteen.
Tässä yleiskuva valmiista ikkunasta (en ole oppinut vielä ottamaan kuvia ikkunoista, heijastus on harmillisen voimakas). Väriteemaksi valitsin oranssin, keltaisen ja valkoisen. Oli syksy, ja ajattelin näiden värien olevan perinteisen sopivia vuodenaikaan, mutta silti sopivan aurinkoisia ja iloisia. Näetkö valkoisen penkin? Maalasimme mieheni kanssa sen valkoiseksi ja ruostuneet jalat saivat uuden elämän vihreällä metallimaalilla päällystettynä. Ikkunaan tarvittiin tasoa, jolle esineitä ja vaatteita sai kauniisti esille, ja tämä penkki oli tosi hyvä valinta. Mielessä väikkyi jo mallinukkepari istumassa penkillä sateisena syysiltana, sateenvarjon alla, taustalla romanttinen katulamppu, asfaltilla välkkyvät lätäköt... :)
Tässä ikkunan vasen reuna. Harmi kun ei tullut otettua lähikuvia sisältä, ylhäältäpäin!
Vasemmalta: vihreällä tarjottimella lasisia teekuppeja. Puisella pyörivällä alustalla kauniita keittiöastioita. Katoin pöytäliinalle kauniit vanhat lautaset, lasit ja ruokailuvälineet, ja laitoin esille valkoiset kankaiset lautasliinat. Taustalla on lisää laseja, pari lautasliinaa ja lasinen maustesirotin. Verkkoon ripustin patalappuja ja kolme ihanaa keittiöpyyhettä, jotka itse asiassa ostin kaupan alennuskorista juuri tätä ikkunaa ajatellen. Koukut, joissa pyyhkeet roikkuvat, löytyi kirpputorimyymälän keittiöstä. Täydellisesti sopiva tähän värimaailmaan!
Toivoin tämän nurkkauksen muistuttavan ohikulkevia mahdollisia asiakkaista, että kirppareilta löytyy kaikkea jännää ja kaunista keittiötä ja kattauksia varten!
Lahjoitin nuoruusvuosina kirpputorilta (!) löytämäni oranssin villaviltin tähän ikkunaan. Silloisena sisustusintonani oli värit, kirkkaat ja erikoiset. En tarvi vilttiä enää, mutta kun heitin sen tähän näyteikkunan taustalle roikkumaan, se taisi myydä parissa päivässä. Löysin kolme korityylistä laukkua, ja asettelin ne isolle virkatulle oranssille pitsiliinalle.
Kirpputorit ovat täynnä virkattuja oransseja pitsiliinoja.
Olin huomannut myymälässä useita valkoisia kangasvarjostimia. Päätin ripustaa ne ikkunaan tilaa viemästä, ja tiesin, että joku kadulla kävelijä saattaa bongata niistä juuri itselleen sopivan lampunvarjostimen (ja niin kävikin!).
Taustalle ripustin esteettiseti pyykkipojilla suuren virkatun oranssin peiton. Kaikkien virkattujen oranssien pitsiliinojen äiti.
Huomaa alavasemmalla oleva valkoinen koritarjotin (asteltu huolellisesti virkatulle oranssille pitsiliinalle). Keräsin siihen sekalaisia pieniä leluja, sellaisia, joita kukaan ei välttämättä lähde kirpputorille ostamaan, ja jotka usein myymälässäkin unohtuvat jonnekin alahyllyn perälle. Tiesin, että kuka tahansa ohi kulkeva keskivertolapsi huomaa värikkään tarjottimen ja pysähtyy sitä tuijottamaan. Leluja on niin paljon, että on pakko pysähtyä niitä katsomaan, niitä ei kerkeä ohikulkiessa silmäillä läpi. Ja niinpä lapsen kanssa omaa kiireistä elämäänsä miettivä vanhempi huomaa 50 metrin päässä, että lapsi on yhtäkkiä hiljaa, ja kääntyessään tähän ihmeeseen selitystä hakemaan, huomaa lapsena liimautuneen kirpputorin ikkunaan kiinni. Lapsi ei tule kun kutsutaan, häntä on pakko lähteä hakemaan. Tässä vaiheessa vanhemmalla on valinta. Hän voi kiskoa vastustelevan lapsen mukaansa koska on kiire, hän voi jäädä ihailemaan ikkunaa kunnes lapsi on saanut katsella kylläkseen TAI hän voi mennä sisälle myymälään jonne ei olisi mennyt ellei lapsi olisi ensin pysähtynyt lelutarjottimen ääreen.
Kisukisukisu...
Kukaan ei ole niin ovela ikkunasuunnittelija kuin pienten lasten äiti.
Penkille viikkasin pinon oransseja ja keltaisia lasten vaatteita. Niitä aina itsekin haen kun kirpputoreja kiertelen. En siis oransseja ja keltaisia, vaan lastenvaatteita. Lapset kasvavat liian nopeasti. Ja kirppareilta voi löytyä merkkivaatteita, joita en ikinä raskisi ostaa uutena Benettonilta tai urheiluliikkeistä.
Vaatepinon vieressä on vöitä.
Kenkien ja laukkujen kanssa oli pakko joustaa värimaailmasta. Jopa kirpputoreillakin on rajoitetusti oransseja, keltaisia ja valkoisia laukkuja tai kenkiä. Valitsin kolmet naisten mustat "krokotiilinahkaiset" kengät, koska niistä tuli mukava kokonaisuus. Kirpparilta löytyi myös ihmeen hyväkuntoiset miesten lenkkarit, jopa kahdet parit. Yleensä miesten kenkiä ei tule, tai ne on niin loppuunkäytetty, että ei kehtaa laittaa ikkunaan.
Vaikka suuri osa kirpputorin tuotteista on vaatteita, en laittanut kovin paljoa vaatteita ikkunaan. Halusin painottaa muuta tavaraa, jotta ne myisivät. Mutta ripustin yhden valkoisen jakkupuvun esille. Harmikseni sekin myi muutamassa päivässä...olin vähän katsellut sitä sillä silmällä! Toisaalta, kuopukseni oli vasta kahden viikon ikäinen, joten en olisi mahtunut puvun viereenkään ihan heti. Toisekseen Keski-Aasiassa en sitä ikinä käyttäisi (ajatuskin naurattaa...pitäisiköhön joskus paljastaa vaatekaappini sisältö täällä blogissa!).
Harvinaista kyllä, vaatekasoja möyhiessäni löytyi kaksi identtistä lasten fleece-puseroa, eri kokoa vain! Oli kivaa saada kirpparin ikkunaan samanlaiset vaatteet, se toi mukavaa yhtenäisyyttä kuvaan. Toisen fleece-puseron alle pinosin siistejä lasten farkkuja, ja toisen telineen juureen löysin nuorisolle mieleisiä laukkua...taisi olla taas kaksi samanlaista pientä farkkureppua. Somistajan sydän sykähti innosta tässä vaiheessa!
Valkosen laatikon päälle löysin miesten osastolta jopa kaksi ikkunaan kelpuutettavaa paitaa. Miesten vaatetta tulee vähemmän, ja eipä ne taida paljon oranssia tai keltaista käyttää...
Tähän ikkunaan meni muutama tunti. Kahden viikon ikäinen kuopus lopetti nukkumisen puolessa välissä ja tarvitsi kovasti huomiota ja hoitoa. Ei pitäisi ahnehtia liikaa tekemistä tuoreen vauvan kanssa! Niinpä en sitten heittänyt viimeisiä oransseja tavaroita enään ikkunaan...olisihan sieltä vielä jotakin löytänyt, aarreaitasta.
Mutta positiivista palautetta tuli, ja ikkuna poiki jopa uusia asiakkaita. Ihan niin kuin oli tarkoituskin ollut.
En ole koskaan opiskellut ikkunasomistusta, ja kaikkia ideat ovat omasta hassusta päästäni.
Toivottavasti oli viihdyttävää!
My kitchen is a place of many memories. Happy. Family. Friends. Good food. Celebrations.
This is how it started out. Do not be afraid, it did not stay this way!
My husband measuring the cupboards we bought in the capital...
We liked the stained glass in the cupboard doors.
We have been cooking many things is this kitchen...
Our kids always find a treat...
Baking is fun!
Making doughnuts. See the cookbook on the table: The Best of Finnish cooking. My mother-in-law gave it to me, and I love reading it! It describes the celebrations and traditional dishes and will make me miss home. I have no idea why it is out, as I am making American doughnuts.
Time for American pancakes! Must be a Saturday morning.
Little helpers.
Quiet moment.
