Verhoilua

Joskus taannoin kirjoitin verhoiluaikeistani iltojen ratoksi. Nuo illat ovat kauan sitten menneet, ja välillä täällä kävi melkein nolla-sähkö-tilanne, jossa yhdellä tunnilla päivässä ei ompelukonetta kerennyt ulkoiluttamaan kun piti pestä pyykkiä, imuroida ja muuta semmosta elintärkeää sen yhden tunnin aikana (tulipas pitkä lause).

Mutta olen saanut jotain aikaiseksi....Tässä oli yksi kohde: rapistunut valo - tai siis varjoverho. Nämä tämmöiset varjoverhot pitää huoneen lämpötilaa kesällä pari astetta viileämpänä, ja suojaa myös pölyltä jota vetävistä ikkunoista leijailee sisään jatkuvasti. Nyt oli aika ommella uusi verho.

Vanha oli siis kulunut ja reikäinen!

Katselen tästä ikkunasta kadulle päivittäin. Ikkuna on lähimpänä porttia ja siitä kurkistelen, että kuka siellä portilla taas kolkuttaa, ja näen kun lapset leikkivät naapurinlasten kanssa kotikadulla. Siitä myös näkee, jos lähellä on jotain mielenkiintoista meneillään, ja voin liittyä naisten seuraan vaihtamaan kuulumisia... jos aikaa on.

Verhoo siis heiluu aikalailla.

Tässä on uusi ja kaunis valo- ja varjoverho. Kangashan mulla oli ostettuna jo vuosi pari sitten, kuten mulla tapana on. Sain sen sitten ommeltua ja ripustettua. Verhojen ompelu mulla sujuu, eihän siinä kun suoraa ommelta...

Sitten seuraava verhoiluprojekti. Tässä on mun koulukaappi. Se on lasten koulunkäyntitavaroille, mutta on siellä omiakin papereita.

Kaikkea on kertynyt...Päiväkoti ja esikoulutarvikkeita...Värityskirjoja, tehtäväkirjoja, askartelutarvikkeet, perittyjä kerhotarvikkeita, kyniä, pelejä, tussit ylähyllyllä lapsilta suojassa, saippuakuplapurkit, koulukirjoja...

Jossain vaiheessa tykkäsin avoimista ikkunoista ja väreistä.

Nyt se alkoi näyttämään vaan niin sekavalta.

Ja uteliaat pikkuihmiset olivat sitä jatkuvasti avaamassa.

Tämä on paljon parempi:

Löysin onneksi basaarista sopivan puuvillakankaan. Pelkäsin vähän, etten vaaleaa kangasta löydä, koska täällä suositaan kirjavaa ja kukkia. Mutta tämä ohut puuvillainen alekangas oli just sopiva harmoniankaipuuseeni.

Luulin ensin, että siinä on harmaita raitoja, mutta kangas onkin vain ohennettu raidalliseksi, joten se on vähän läpikuultavaa.

Tätä ajattelin sinne keittiöön myös laittaa.

Eikö ole paljon parempi näky!

Kun sitä roinaa ei voinut poiskaan heittää, kaikkea tarttee vielä kauan, joten parempi se on sitten piilottaa!

Onnistuneista projekteista iloiten!

Kukkaa, vesipumppua ja tukanleikkuuta

Tällä kertaa kirjoittelen ihan hajanaisia ajatuksia sieltä täältä. Aloitin vahingossa englanniksi ja laitoin otsikoksi random thoughts. Sitten päätin kirjoittaa suomeksi, mutta en tiennyt, mikä random on suomeksi. Sille löytyi seuraavat suomennokset:

Käännös		Konteksti
Adjektiivit
1.	satunnainen	Puhekieli, Tietojenkäsittely, Matematiikka
2.	sattumanvarainen
3.	näennäissatunnainen	Tietojenkäsittely
4.	tavallinen	Puhekieli
5.	asiaankuulumaton	Puhekieli
6.	irrallinen	Puhekieli
7.	tasapainoton
Substantiivit
8.	tavis

Mikään ei niistä kuvannut sitä,mitä halusin sanoa... "Hajanaisia, sieltä täältä poimittuja, sekalaisia". No, ehkä tuo irrallinen olisi ollut se paras.

Eikö ole kaunis kukka. Se on ihan SOOC (straight out of camera) eli en ole tehnyt kuvalle mitään muutoksia sen jälkeen kun se tietokoneelle sain laitettua. Tässä sen näkee, kuinka aamuaurinko valo on ihan lyömätön! Oikeastaan tässä vaiheessa se oli jo vähän liian voimakas (varjo), mutta silti.

Meillä on yks kukkapenkki, jonka kimpussa ollaan touhuttu jo monta vuotta. Ei siinä oikein mikään kasvanut. Kun yksi kevätmyrsky kaatoi sen vieressä kasvaneen kirsikkapuun, ajttelin, että lisävalo ja energia auttaisi, mutta ei sekään heti sinä vuonna tapahtunut. Nyt sieltä pukkailee kaikenlaista kukkaa. Me ollaan heitelty sinne monesta paketista siemeniä, ja joku tärppäsi ja vielä monivuotisena. Kun saavuimme kotiin viikon poissaolon jälkeen, kukat suorastaan ryöpsähtelevät sieltä päälle. Ihanaa! Nyt kun malttaisi pysähtyä tarkastamaan rikkaruohotilanteen päivittäin.

"Murphyn laki täällä päivää. Koska huomasin, että perheen pää ei ole paikalla, päätin laittaa vesipumpun poissa päiviltä. Itse asiassa täällä on kaksi pumppua, ja ne molemmat on nyt kaputt. Kun pumppu vielä aamulla toimi mainiosti, se sai nämä naiset huijattua pyykinpesuun, ja vettähän kului kolmen koneellisen kerran. Ja sitten lapsetkin kävivät suihkuissa mutaleikkien jälkeen. Nyt tämän viimeinen valvoja ei uskalla suihkuun, ettei vesi lopu kesken vaahdottamisen."

Koska ulkona on pimeää ja puutarhassa vaeltaa vapaana kolme kissaa ja kaksi kilpikonnaa sekä villilepakkoja, en halua lähteä sinne pumpun kanssa taistelemaan. Yksi vaihtoehto on odottaa aamua. Koska olen yksin kotona viisi päivää, harrastan terveellisiä ja järkeviä aikataulua; ylös kello 6, aikaisin nukkumaan. Mutten lapset saavat ylivallan ja mietin vielä iltapäivällä että miten pääsisi tästä päivästä niskan päälle ja mitä tekisi iltaruoaksi. Nyt mulla on iltaruoat pakkasessa ja aamuisin olen ensimmäisenä...vesitankkia täyttämässä. Jee. No, pääsee ainaski sinne suihkuun sitten.

Menetin aivan ihastuttavan kuvamahdollisuuden viime viikolla. Kävin eräässä kodissa, ja siellä oli vauvan hiustenleikkuu menossa. Ensimmäinen hiustenleikkuu on täällä iso juttu, ja hiukset haudataan puun alle. Perhe istui lattialla pöytäliinan ympärillä. 2,5 kk ikäinen poika oli niin hellyyttävä roikkuessaan äitinsä pitelemänä, isoäidin leikatessa saksilla mustaa tukkaa, joka tipahteli alle asetetulle kankaanpalalle. Ja sitä tukkaahan oli niinkuin metsänpeikolla konsanaan. Isoisä ehdotteli sähkökäyttöistä leikkuria, mutta naisväki, minä mukaan lukien, pelkäsi, että se voisi nappaista ihoakin. Kysyin luvan kuvanotolle, otin kameran laukustani ja tadaa, patteri oli loppunut. Ensi kerralla sitten!

Maisema matkalla pääkaupungista meille.

Aamukuudelta, ja näkyy nuo takana siintävät vuoretkin.

...and then it is May already!

Wow. Last time I checked it was April. And we were heading into a very busy couple of weeks, I knew that. But then life throws couple of surprises on the way and it gets even more insane.

See this. It is the two beautifully formed bones of my sons's right arm. Wait, there is something wrong with them! Looks like...like...it is...*gasp*...broken! No, they are b o t h broken!

Snip snap. I heard him cry and knew that he had hurt himself. You know, sometimes kids have this She is teasing me and I'm hoping you will come and give her a time out and me some chocolate-cry. And: If I cry louder than her I won't have consequences-cry. Or: It is so frustrating when the pieces of this Lego car do not go where they are supposed to go!-cry.

But this. It was "I was really hurt just now" kind of cry. He was in the yard, and we, parents, were in the kitchen in the back of the yard. Chatting, planning dinner. As soon as I got out and saw his arm I knew it was broken. It was obvious. The arm was bumpy. It was freaky. But because I am the mom I do not have the opportunity to freak in emergencies so I run him to the car and then inside to get some pain medicine while my husband made some phone calls.

We decided both go: it look so bad that we did not know what to expect. We quickly told all the million kids in the yard that the play time at our house was over. We threw our girls into the car. We left the two work men who had been painting our staircase outside to finish up in the yard. On the road we called our friends, told what happened and asked if we can drop off the girls and the house keys. Then we were trying to think who to call, asking where to go. There is a big hospital in the city, but we knew their x-ray machine did not work. There is a newer, probably more modern hospital, too, but it is not open in the evenings. We ended up going to the city center polyclinic, that has the only working x-ray in the city.

When we found the place and got the car parked (always an episode here, no signs, no neat parking lots), we run to the doctor's room. No electricity, no x-ray, we were told. I got upset. I might or might not have said few chosen words to a nurse who came in to check on us. Luckily I used a local language she does not know. I hope.

After about 20 minutes of waiting the electricity came back and we got his arm taken care of.

He had stopped crying in the car on the way to the polyclinic, and the only time he cried after that was when the bones were set to their places. We later heard that 4 of the people that knew of the accident immediately had all prayed that he would not feel pain.

God hears prayers.

The next day my son, who almost never naps anymore, took a three hour nap on the floor of the living room. I sneaked in, took pictures (he always denies any suggestions that he might have fallen asleep during his quiet time, so I needed proof), and covered him with a blanket.

The cast looks kinda uncomfortable. In this picture it is still a temporary cast, he had a full one put on after the control x-ray few days later.

By the way, the fancy purple and golden mattress on the floor is the Central Asian mattress where they sit and sleep.

Then to happier news: my daughter graduated with honors from a Finnish 2-kid 2-teacher kindergarten. Here she is, so delighted to hear the positive feedback and to be able to show us the art work she had done during the spring.

Then sad news: We had to say goodbyes to our friends, moving back home from Central Asia. The good side: it was a chance to have a wonderful farewell party with all of our friends at our home! I love organizing parties. But I miss them. Come back!

I did not have time to take many pictures at the party. In this one I had to blur the people as I did not ask their permission to publish it. But is was a gorgeous weather, too much good food and fun company!

Then we took a work trip as a family. This is early morning in the plane. Wonderful snow topped mountains!

Our kids, experienced travellers. Look at my youngest daughter, looks like she is comforting her big brother by patting him on the cast.

This is a perfect example of a toddler breakfast. I took her around the wonderful breakfast buffet table, asking 'Do you want this? What about that? Cheese? Bread? Cereal? Eggs? Cucumbers?' No, no, no. All she wanted was two pieces of some cold cuts.

After we arrived back home, I got sick.

And felt like this:

And I did not get well soon and still felt like this:

But I hope the medicine is working, at least I had the energy to blog tonight! I missed you! Do not stop reading just because I disappeared for ....too long!

Spring Beauties

A walk in a park in the spring is one of the nicest things one can do...

I love the colors and the beauty of flowering trees and bushes.

But this was my favorite view:

Birch trees.

White, beautiful birches.

Just like in Finland

where the forests are not brown, but white!

In Finnish these leaves are 'mouse ears'.

Everything is gorgeous!

Kuinka hevoset matkustaa

Autolla ajaminen vaatii kaiken keskittymisen Keski-Aasiassa. Silmien täytyy riittää eteen ja taakse, sivuille ja ylös...ja tietenkin tarkkailla tien pintaa...kuoppia, tiestä törröttäviä esineitä, katkoksia tien pinnassa. Mietin viimeksi ajaessani, että tämä on niinkuin jossain nopeasti etenevässä video/tietokonepelissä, koskaan ei tiedä mitä eteen tupsahtaa! Kaikki aistit valppaana ja kädet tiukasti ratissa!

Joskus näkee hauskoja asioita tien päällä. Ajoimme lasten kanssa pääkaupunkiin, ja heillepä oli kiva näyttää, mitä edessäajavan kuorma-auton lavalta pilkotti. Hevosia!

Täällä hepat matkustaa avolavoilla, täysissä varusteissa, satuloituina.

Mukana omistaja/hoitaja. Miehen päässä on paikallinen ratsastuskypärä.

Heitä huvitti kuvanottoyritykseni. Onneksi meidän autosta ei irtoa kovin nopeat kiihdytykset, niinpä ohituksen aikana ehdin ottaa pari kuvaa. Joskus on mukavaa leikkiä turistia.

Kolme hepolaista siellä matkusti, kaikilla omat hoitajat mukana.

Täällä hevostelee vain miehet.

"Ih-hah-haa, ih-hah-haa..." on kuopuksen lempilauluja.

Lasten leikit

Tänään on sateinen ja tuulinen päivä. Miten pitkä ja viileä tästä keväästä tulikaan! Usein Keski-Aasian sää loikkaa suoraan talvesta kesään muutamassa lämpimässä päivässä. Mutta ei tänä vuonna. Niinpä etsin arkistoista todisteita, että kyllä tänäkin keväänä on ollut aurinkoisia ja toiveikkaita päiviä.

Jos on lämmin päivä, ovat lapset kadulla leikkimässä. Isot, pienet, tytöt, pojat, kaikki yhdessä.

Esikoinen ei olekaan ennen hypännyt...twistiä? Siksikö tätä lapsuuden kuminauhaleikkiä kutsuttiin?

Paras ystävä neuvoo. Aikamoista jalkakoordinaatiota tarvitaan monimutkaisiin liikkeisiin, ja vielä sandaalit jalassa.

Ja sitten kaikki eri liikeet pitää osata ulkoa.

Toiset seuraavat silmä tarkkana ettei vain tule virhettä.

Kyllä tästä vielä mestari saadaan, kiitos kärsivällisen ystävän!

Silly Geese

This post is a total grandparent pleaser.

Sometimes it is just easier to pack the kids, fire wood and hot dogs into the car and drive to the mountains for sunset than cook dinner at home.

Tämä postaus on omistettu isovanhemmille (tiedossa paljon kuvia ihanaisista lapsenlapsista). Joskus on vaan helpompaa pakata lapset, polttupuut ja nakit autoon ja suunnistaa vuorille auringonlaskun aikaan, kuin alkaa laittaa iltaruokaa.

We have not stopped here before...I wanted to know why the soil is red.

Emme ole aikaisemmin retkeilleet täälläpäin. Halusin tietää miksi maa on punaista.
At last there is a place where we will not shush the kids. Go, run, scream and shout! I will do it too!

Viimein paikka missä ei tarvi hyssytellä lapsia olemaan hiljaa. Mene, juokse, huuda ja kilju! Niin äitikin aikoo!

There we go. Getting the fire started...hod dogs out...

Nothing like cooking your own food. Unless you are a mommy, of course. Then it is nothing like having someone cook for you.

Ei mikään voita oman ruoan kypsentämistä. Paitsi jos olet äiti; silloin mikään ei voita toisen laittamaa ruokaa.

It is hard to eat a hod dog...the slippery dog will fly out if you take a bite!

Nakkisämpylän syöminen on taito...liukas nakki luiskahtaa niin helposti ulos!

When children are in certain age, you only need to say couple of words (all the parents know which words will do the trick) and the kids are rolling on the ground, laughing.

Kun lapset on tietyssä iässä, tietyt sanat saavat aikaan hulvatonta iloa ja mekastusta (jokainen vanhempi tietää mitä sanoja käyttää).

At least I got some joyful pictures! I hope he won't suffocate.

Tuli ainakin iloisia kuvia! Toivottavasti poika ei tukehdu.

Silly little things. They really bring so much joy into our lives. Always ready to play, always ready for a laugh. And, always ready to eat.

Pienet höpsöt. Niin paljon iloa on meidän elämään tullut näiden kanssa. Aina valmiita leikkimään, aina valmiita nauramaan. Ja tietenkin aina valmiina syömään.

When was the last time YOU cooked hot dogs outside?

Milloin SINÄ kävit viimeksi nuotiolla makkaroita paistamassa?

p.s I still do not know why the soil is red...

p.s en selvittänyt syytä punaiseen multaan...