Lomaviikko. Käytämme ylimääräistä aikaa jouluun valmistautumiseen. Täällä sataa vettä ja on kurjaa ja märkää, mutta onneksi on sähköä, lämmin talo ja tarpeeksi vaatteita!
Ensimmäiset pullakranssit on jo syöty...
ja samoin nautimme joulubrowniet jo viime viikolla. Piparkakkuja varten pitäisi löytää apteekista ruususiirappia, jotta lapset saavat toteuttaa unelmiaan.
Lapset ovat askarrelleet joulukortteja, joista ensimmäinen satsi lähti jo kohti isovanhempia!
Tänä vuonna otamme ison askeleen ja teemme osan lahjoista itse! Tällaisia ideoita on napsittu Pinterestistä ja ne ovat jo alkutekijöissä.
Ihana seinätaulu joululaulun sanoilla, teen sekä itselleni että ystävälle lahjaksi:
Talviset puupalikat tekee veli isosiskolle. Ajattelimme laittaa kirjaimia joka puolelle, että siitä saa palikoita kääntelemällä aina kivan tekstin esiin:
Ja isosisko tekee pikkusiskolle Barbie-nukkesängyn. Meillä on valmiiksi kauniisti laikattua vaneria, jäänyt eräästä projektista, ja siitä on kiva näpertää sänky ja ommella petivaatteet. Vähän tähän tyyliin:
Yritän rauhoitella itseäni, että viime hetken paineessa ne parhaat jutut syntyvät, mutta katsotaan nyt. Tuolla on maalit kuivumassa eräissäkin puutöissä.
Eräs suuri projektini on joulujuhlan emännöinti ja varsinkin pöydän koristelun suunnittelu. Tällä kertaa taitaa voittaa kultainen pöytäliina, mutta miten koristella? Ihanaa kärvistellä tällaisten päätösten kanssa! :) Saan varmaan viime hetkellä "pakko toteuttaa"-ideoita ja valvon pikkutunneille saakka. Ihanaa!
December 19, 2016
December 5, 2016
Horses, horses
My favorite thing to happen is to see horses up in the mountains.
This herd showed up in the middle of our fall picnic and hike, earlier in November.
I never get close, but I love to watch them anyway. Taking pictures quickly against the sun was a challenge.
Running away...
The view towards our picnic place. It's so fun when the kids get bigger and you get to actually do stuff with them!
This herd showed up in the middle of our fall picnic and hike, earlier in November.
I never get close, but I love to watch them anyway. Taking pictures quickly against the sun was a challenge.
Running away...
Eppu was my hiking buddy. I had to hurry up to keep up with him. And if I wanted to take a picture, I was panicking that he'd just roll off the mountain, so he had to sit down and wait. Hence not so many pictures!
The view towards our picnic place. It's so fun when the kids get bigger and you get to actually do stuff with them!
Labels:
Central Asian nature and views
Subscribe to:
Posts (Atom)