 |
| Viime Joulun koristeluja |
Oi ystävät, joulunaikaa ja jouluntaikaa!
Joka vuosi se vähän niinkuin yllättää...sateinen ja mutainen sää ei oikein hehku sitä viileän vaaleaa joulutunnelmaa, joka minua pohjoisessa Suomessa hemmotteli ensimmäiset 19 vuotta. Mutta kuten tiedät, jos olet lukenut blogia pitempään, sisällä tapahtuu sitäkin enemmän!
Täällä ompelukone surisee...tai siis surisisi, jos sähkösetä vääntäisi vipuansa. Tänä vuonna meillä on ollut oikein hienosti sähköä, mutta annapas kun suunnittelen ompeluprojektin joululle! Eilen perustin ompelushopin vierashuoneeseen ja naps, menivät sähköt. Mutta minäpäs saan aikaiseksi ihan vaikka sinnillä. Ompelen, kun sähkö saapuu (koululaisilla on lomaa, joten minulla on enemmän aikaa ommella pitkin päivää) ja vein osan kohteista ompelijalle. Täällä on useita ompelimoja, joissa taitavat naiset saavat aikaan puolta nopeammin kuin minä.
Olen laukannut viime viikon basaarissa. Mainitsin kaksi vuotta sitten, kuinka lempibasaarini - kangasbasaari- on lopetettu. Se siirrettiin uuden basaarin sisälle, mutta en onnistunut löytämään sitä. Uusi basaari on ihan jättikokoinen. Mutta, onnekkaan sattuman kautta tänä vuonna minäpä löysin sen! Perimmäisen nurkaan laitettu, matalat katot jäivät ihan piiloon muiden palatsimaisten rakennsten joukossa. Kävelin sen läpi, päästä päähän, useaan kertaan, onnellisen typerä hymy huulilla: olen tullut kotiin! Löysin kauan kadonneen ystäväni! (käytin oikeasti näitä lauseita kuvaillessani tunteitani). Ostin metrikaupalla kangasta, kun se täällä käy vähän liian helposti; halpaa on.
Haluan joka joulu loihtia vähän erityylistä joulusisustusta. Eräs ystäväni sanoi ompeluintoani ihmetellen, että hänelle joulujuhlassa tärkeää ovat ystävät ja ruoka. Minä taas rakastan koristelemista ja kiinnitän niihin huomiota. Se vaan on sellainen juttu, josta nautin ja joka on osa meidän jouluperinteitä. Koristellaan eikä meinata.
Kävin selailemassa vanhoja joulupostauksia ja tällaisia värisävyjä pöydässä on ollut menneinä vuosina: perinteisen joulunpunaiset, äidin Suomesta lähettämät joululiinat. Seuraavana vuonna peitin valkoiset lakanat tummansinisellä tähtikoristeisella harsolla. Sitten on ollut sinivalkohopeaista mekkokangasta ja viime jouluna pöytää koristelivat kultasävyiset liinat. On siellä välissä varmaan ollut jotain muutakin.
Tänä vuonna otan taas perinteiset punaiset liinat esiin, mutta ompelen pirteän vihreästä kankaasta siihen kaitaliinoja. Mietin ensin jokaiselle oman tabletin ompelua (puhun tässä siis ihan pöydän paikkamatosta, en elektroniikasta enkä lääkkeistä), mutta päädyin vähän työmäärää helpottavaan kaitaliinaratkaisuun. Tuloksista kuvaa kun tuloksia saapuu (vihje: sähkö auttaa asian eteenpäin). Mukavaa jännittää, että riittäkö kangas, kun pihiyden puuskassa ostin kaksi metriä kolmen sijasta (kun hintahan oli jopa 1,5 euroa/metri. Tyhmää säästöä, mutta en jaksa mennä enää ostoksille. Leikataan!
Niin, se ompeluprojekti, jonka aloitin tässä ennen noita kaitaliinoja on uudet verhot! Ja vierashuoneeseen eli olohuoneeseen! Ja itse tehtynä! Joo, tämä ihan oikeasti ansaitsee kolme huutomerkkiä. Mutta huoneesta tulee nyt vihdoin, seitsemän vuoden jälkeen, sellainen, jossa voisin jopa muutenvaan viihtyä! Olen opiskellut verho-ompelua sellaisella innolla, että esikoinen ehdotti minulle verhoomon avaamista. No, askel kerrallaan. :D Ehkä kun kasvan isoksi.
Millaisia valmisteluja sinulla on joulun alla? Pöliseekö jauhot? Poriseeko padat? Suriseeko ompelukone? Kilisevätkö puikot?
