Vuoden viimeinen koulupäivä.
Luokkaan oli tulossa Joulupukki - tai siis paikallisella kielellä Lumiukki - ja sehän tiesi lahjoja!
Vanhemmat olivat keränneet etukäteen noin 3,5 e jokaiselta lapselta ja erään luokkakaverin äiti aikoi ostaa sillä lahjapussukat jokaiselle.
Vanhemmatkin saivat kuulemma tulla mukaan ja läksin siis matkaan innokkaan ekaluokkalaisen kanssa.
Uudeksi vuodeksi tullut lumi teki viimeisestä koulumatkasta mukavan tunnelmallisen.
Mutta aloin aavistelemaan, että taidamme olla vähän liian aikaisin liikenteessä. Koulupäivän piti alkaa klo 8.00 ja tässä on katu 7.50. No, ainakin saa ottaa kuvia rauhassa!
Älä anna lukuisten sähkölankojen hämätä sinua uskomaan, että meillä on aina sähköä :) Nuo seinistä törröttävät putket ovat puulämmitteisten uunien savupiippuja, jotka katoavat kevään tultua.
Odottelimme koulun käytävällä noin 20 minuuttia. Tuossa näkyy koulun jalkapallokenttä.
Sitten saapui muutama koulukaverikin. Pojat juoksivat lämpimikseen kilpaa käytävällä niin että puiset lattialankut tömisivät. Malttoivat hetkeksi pysähtyä yhteen kaverikuvaan.
Jokaisen luokkahuoneen eteen oli jätetty sen päivän luokanlämmityssatsi: kaksi puukalikkaa ja lehmänlantakakku. Sillä pitäisi lämmittää iso luokka päiväksi.
Luokan takaosassa on rautauuni, jota opettaja alkoi saavuttuaan heti sytyttämään. Lapset touhusivat tuolit alas pulpeteilta ja pari isompaa tyttöä saapui järjestämään pöydät ja tuolit juhlaa varten. Tytöt aloittivat pukeutumisen hienoihin mekkoihin juhlan kunniaksi.
Onneksi tänä vuonna oma oppilaani on poika: ihan samoilla vaatteilla voi mennä arkena ja juhlana!
Pojat. Yksi oli ottanut mukaan Zorro-puvun.
Oppilaat kutsuivat Lumi-ukon luokkaan kovalla äänellä ja saapuihan se. Vasemmassa reunassa opettaja lausuu tervetulosanoja ja sitten lapset lauloivat kansallislaulun kovaäänisellä kuorolausunnalla.
Jokainen oppilas esitti Lumi-ukolle runon tai laulun. Täällä panostetaan esiintymiseen ja säkeet kajahtivatkin kuuluvalla äänella reippaasti pää pystyssä seisoen. Tässä eräs oppilas, joka esitti laulunsa meihin päin kääntyneenä, niin sain hyvän kuvan.
Ohjelmaan kuului myös pari esitystä ja pikku-kilpailua. Hedelmänkuorimiskisaan ei ollutkaan kukaan muistanut ottaa hedelmiä mukaan. Soitin pikaisesti kotiin ja pyysin esikoista tuomaan hedelmiä, me kun asumme 5 minuutin kävelymatkan päässä. Mutta kiireessä oli mukaan tullut yksi appelsiini ja yksi mandariini (samankokoiset, mutta hiukan erinäköiset), joten arvasin kuorimiskilpailun tuloksen heti kun näin kummalle mandariini päätyi, heh!
Ja eihän se ole juhla eikä mikään, jos siellä ei ole tanssia! Lumi-ukko ja lapset innostuivat erityisesti, kun joku vanhempi laittoi puhelimestaan jonkin suositun kappaleen soimaan. Mutta tanssi sai kunnon rytmin vasta, kun erään oppilaan mummo käänsi tyhjän tuolin itseään vasten ja paukutti siihen kuin rummulla ikään hyvän rytmin. Alkoi itselläkin tanssijalkaa vipattamaan :)
Lopuksi jaettiin lahjapussit ja eikun loman viettoon!
