Pupulassa tapahtuu

Vuosi vanha jo vaipuvi hautaan :)

On minusta aika hauskasti sanottu, vaikka synkeä kuminahan tuolla hauta-sanalla on.

Unholaan siis jää tämäkin vuosi enkä jaksa edes nyt alkaa monen bloggarin harrastamaa kuvakollaasia menneestä vuodesta alkaa puuhaamaan.  Ehkä tammikuussa.  

On kuulemma tehty oikein tutkimus siitä, miten neljännen lapsen syntymä saa vanhemmat tajuamaan, että ei heillä ole enää mitään kontrollia elämänsä suhteen.  Hah hah haa...ha. Ha.  Ha. 

Ylimääräistä vapaa-aikaa ei siis ole jäänyt, mutta aivan ihania hetkiä on ollut tämänkin vuoden aikana.  Ja yllätyksiä!

  Esikoisen synttäreitä juhlittiin keväällä ja lahjaksi saapui kaksi ihanaa pupua.

Syntymäpäivätoivelistalle oli kirjoitettu pupu ja me päätettiin, että otetaan sitten.  Se on helpompi saada tuohon pihalle kuin hevonen, joka oli myös toiveissa.  Tuttavien naapurilla oli pupuja ja siellä kuulemma poikasia.  Ensin sanoimme, että voi tuoda yhden syntymäpäivälahjaksi, mutta pupujen omistaja oli miettinyt, että tuleekohan yhdestä pupusta kovin yksinäinen.  Mehän emme kestäneet ajatusta yksinäisyyttä parkuvasta kaniinista, joten suostuimme kahteen.  Tyttöön.  Kaksi tyttöä, sisaret.  Ne saavat sitten asua kuin kaksi vanhaapiikaa, pitää seuraa toisilleen ja tehdä tyttöjen juttuja yhdessä.  Kuten käydä lounaalla kukkapenkissä ja pitää kynsiä kunnossa kaivamalla sinne kolon.  Viettää semmoista kivaa, huoletonta kani-tyttö-elämää.  

Heinäkuussa puput olivat kasvaneet jo kovasti ja niille oli saatu häkkikin valmiiksi.  Sade yläkuvassa ja Lumi alakuvassa.  Syyssateiden alkaessa häkkiin laitettiin pieni koppi, jossa on mukava kyyrötellä sateenropinaa katselemassa.  

Syksyllä aloin epäilemään pupujen käytöstä...ei ihan näyttänyt kahden tytön touhuilta... Mutta eihän sitä ehdi alkaa raskaustestejä tekemään lemmikeille enkä minäkään osannut sanoa mikä on kaniinityttöjen normaalia käytöstä.  

Erään kerran häkkiä siivotessa löysimme kopista kauniisti lumivalkoisista karvoista valmistetun pesän.  Nyt on joko poikasia tulossa tai erittäin toiveikas kani-neiti alkanut sisustamaan!   

Ystävien joukossa oli kani-asiantuntija ja masua tunnustelemalla saatiin varmuus, että poikasia on tulossa, ehkä noin kolmen päivän päästä!  Äkkiä poikapupu eli Sade toiseen paikkaan ja ei kun odottelemaan.  

Ruusunen kävi kurkistelemassa koppiin joka päivä ja vihdoin tuli uutisia, että siellä näkyy mönkimistä!  Emme uskaltaneet häiritä pesärauhaa, joten ei heti selvinnyt kuinka monta poikasta Lumi oli saanut.  

Nyt poikaset ovat jo neljä viikkoa vanhoja ja niitä voi rauhassa käsitellä ihan niin kuin aikuisiakin pupuja.  Kuusi pehmeää palleroa sieltä löytyi, kaikissa väreissä!  Minun suosikki on tuo Laku-Pekka!  

Eppu oli ihastunut pupujen pehmeydestä: 

Tuli muuten tuosta karvasta mieleen...Makoilimme Epun kanssa lampaantaljan päällä.  Sitä oli kiva silitellä ja vähän ihmeissään Eppu sitä hypisteli.  Sanoi sitten ihan selvästi että "tssa".  Meidän pojan ensimmäinen sana!  Sehän siis tarkoittaa kissaa, niille jotka eivät ymmärrä selvää suomen kieltä.  Eppu sanoo aina tssa kun katsomme kuvakirjaa, koska siellä on tssan kuva ja kun tssa kävelee keittiöön, Eppu osaa kutsua sitä oikealla nimellä.  

Olen kovasti opettanut muitakin elintärkeitä sanoja, kuten "Äi-ti.  Äiii-ti.  Äiti, äiti, äiti".  Mutta Epun mielestä tssa riittää.  Son suomalainen mies.  

Nämähän on kyllä aivan suloisia ja kivoja, mutta jotenkin suunnitelmissa ei ollut mikään pupufarmi kuitenkaan.  Laku-Pekka voisi jäädä kun minua niin ihastuttaa tuo musta väri.  Pitää alkaa lahjoittamaan pentuja kohta pois...Ja sitten rakentaa Sade-pupulle oma häkki.  Tämä poikiminen saa minun mielestä jäädä tähän.  

Mutta Ruusunen on fiksu tyttö.  Tulostin netistä jotain pupunhoito-materiaalia ja siihen sukellettiin huolella pitkäksi aikaan.  Sitten kuului innostunut huudahdus: "Äiti, puolen vuoden päästä meillä voisi olla jo 70 pupua!"

Nii-in.  Voi ja voi.  

Haluaisiko joku teistä kaksi kania? 

Laittaisin ihan varmasti pahan kiertämään vain kaksi tyttöä tulemaan! 

Hyvää Uutta Vuotta!!!