Ruusun aikaa - Time of The Rose

(lopussa kevyt suomennos, jos ei enklanti suju!)

I love, love, love spring in Central Asia!

The rain has washed away the dust of the summer long gone and eve.ry.thing is blooming.

And we have climbing roses!  

This is the look from our office room where the activities of each day concentrate.  Home schooling, emails, sewing, crafts, reading Donald Duck magazines,  playing with Polly Pockets, playing board games, learning language, listening to stories on tapes, watching late night TV series while kids sleep, Bible times with kids, talking with friends... among other things is going on here.  It's a one busy room. 

And we have a great view to the street:

Btw, most of the windows in houses in CA have bars...it's for safety and it's very normal. 

I planted this rose five years ago.   It started as a little skinny thing, and it just kept on growing.   

This year we have seen the most blooms in it.  It's totally full of buds and so so beautiful! 

I just had to go to the street to take pictures.  The gate on the left is ours.  The little blue door you see as a part of the gate has a fun story behind it.  You can find it here: part 1 and part 2. 

Attractive, no?

Here is our princess demonstrating what happens when the school kids walking by cannot resist the attractiveness of our rose: 

Yes, they climb the fence and reach for the roses.  

So often that the bottom part of the rose is actually very bare right now.  

It's part of life here...what is on the street (doesn't matter if it's behind your fence and on your soil), is for the community.  

But I am enjoying the fact that the rose is getting taller by the year and I will have enough beautiful blooms to enjoy up there by the window.  

Happy, happy spring!

Ruusuköynnös, jonka istutin viisi vuotta sitten, on saavuttanut ihan uudet korkeudet tänä keväänä.  Se on täpötäynnä nuppuja ja niin valtavan houkutteleva, että ohikulkevat koululaiset napsivat kukkia ilokseen.  Osa yhteisöelämää...

Hyvää kevättä!  

New Baby in the Central Asian Cradle

I had the privilege to visit a cradle party again.  

I have written about the Central Asian baby parties before here.  

I had somebody take this picture for me as I was sitting next to the cradle and I couldn't see the baby very well.  But I just love this picture!

New mother...looking a bit tired (I know, honey, I know!)

Tiny little girl laying in her cradle.  

Wonderfully decorated wooden cradle. 

On the left corner a pile of local mattresses, beautiful colors; shiny and sparkly! 

What a joy living here is! 

Heppatyttöjä

Pääsiäsiviikonloppuna kävimme tervehtimässä krokotiilivuorta.  Emme kyllä jaksaneet sinne krokolle asti kiivetä, mutta eväsretkeilimme antoisasti vihreillä niityillä kevätkukkasista nauttien.  Lapset kirmasivat kuin villivarsat, ja sitten kuulin jonkun ihastuneen huudahduksen: "Katsokaa, hevosia!"

Joku oli päästänyt heppansa nauttimaan runsaasta vihreästä ruohosta vuorille.  Ja ihana pieni tähtiotsainen varsakin siellä verrytteli jalkojaan ja kävi välillä maitotankkauksella.  

Minähän lähdin heti metsästämään hevosia kameran kanssa.  Vaihdoin Nikoniini Nikkor-linssin 55-300mm.  Tuo numero tarkoittaa sitä, että linssi on pitkä ja sillä saa kyllä zoomattua tosi kauas.  Käytän sitä aika harvoin kun tulee kuvattua enemmän kotosalla jossa ei tietenkään tarvi noin valtavaa zoomia. 

Vuorilla on usein lampaita, vuohia ja lehmiäkin, joista olet nähnyt kuvia jos olet blogiani seurannut kauemmin.  Mutta hevosia näkee aika harvoin.   

Lapset innostuivat myös hevosia katsomaan.  Esikoinen varsinkin on hurahtanut viime vuoden aikana hevosiin ihan täysin.  Kirjastosta kannettiin kotiin hevos-kirjoja ja kaikki on ihanaa jos siinä on vaan hevosen kuva (vihkot, kynät, penaalit, vaatteet yms.).  Käytin kahta vanhempaa lasta Suomessa parilla tallilla katsomassa hevosia ja toisella kerralla saivat myös puuhastella ponien kanssa ja ratsastaakin.  Se oli kyllä ikimuistoista!   

Olin itse päätynyt ihan toiseen suuntaan kuin lapset, mutta vuorilla äänet kantautuivat ihmeen selvästi kauaskin.  Seisoin kukkulalla ja yritin neuvoa heitä olemaan paikoillaan ja matalana, jotta hevoset eivät lähtisi juoksemaan poispäin.  

Aina kun lapset lähestyivät, hevoset juoksivat vähän kauemmaksi, harmi kyllä koko ajan poispäin minusta.  

Varsa oli kovin kiinnostunut lapsista, muttei uskaltanut kosketusetäisyydelle.  

Näin kameran linssin läpi mukavan selvästi hepolaiset.

Tästä kuvasta näet kuinka kaukana olin, silti sain hyviä :) kuvia otettua.    

Lopulta lapset eivät enää malttaneet olla juoksematta hevosia kohti ja sittenhän hevoset laukkasivatkin jo hyvän matkan päähän.  

Kyllä hevonen on yksi kauneimmista eläimistä! 

Näin eilen tämän kuvan Pinterestissä ja melkein tuli kyynel silmään, niin upea hevonen tässä on kuvattu (ei ollut lähdettä):  

 

Mikähän se on, että jotkut eläimet saavat tällaisen tunnereaktion aikaan.  Kerran katselin Youtubessa lasten kanssa videonpätkiä delfiineistä ja liikutuin siinäkin kyyneliin asti.  Ja ei, en ollut raskaana :)  

Mutta heppatyttö on näköjään äitiinsä tullut!  Ja nyt odottelen, että tännekin saataisiin ratsutalli!  Olisi ihana viedä lapsia sinne hevostelemaan.  Miten on, löytyykö sieltä lukijoiden joukosta hevostyttöjä?  Ja jos et ole klikannut itseäsi vielä lukijalistalle, käy lisäämässä itsesi joukkoon!  

Voi ihanuus!

Kyllä pienet vaaleanpunaiset varpaat on syötävän suloisia...

Tästä kuvakulmasta:

...vai tästä? 

...vai täältä katsottuna? 

Ja tässäkin asennossa: 

Pallero! Niin filimaattinen joka kulmasta katottuna :)

Hyvää Lauantai-illan jatkoa!