Oodi leipäkoneelle

Osaisinkin runoilla ja riimitellä! 
Tässäpä nimittäin oiva kone joka emännän avuksi ja siitä olisi runosuoneni saanut sykettä.
Leipäkone hyrrää menemään keittiössä ja meidän perheessä kaikki rakastavat tuoretta leipäkoneleipää! 

Kaikki rakastavat tuoretta leipää!

Ostin ensimmäisen leipäkoneeni pari vuotta sitten.  Se oli mallikappale ja hyllynpäädyn alennuksessa Citymarketissa: 20 euroa! Uskaltauduin tuolla hinnalla ostamaan, kun olin ollut kiinnostunut jo pitkän aikaa leipäkoneen hankkimisesta.  Ja sen jälkeen olenkin ostanut leipäkoneen joka maassa :)

Tuoretta leipää leipäkoneella

Konetta on helppo käyttää: heität ainekset sisään, painat nappia ja kone tekee kaiken.  Sekoittaa, alustaa, nostattaa ja paistaa.  Jos haluat, kone sekoittaa taikinan valmiiksi pizzaan tai sämpylöihin.  Erikoisleipiä ja kakkujakin voi leipäkoneessa valmistaa, mutta olen itse tyytynyt käyttämään vain perusleipäreseptejä.

Leivän saa siis helposti leipäkoneen avulla ja keittiökin pysyy siistinä kun ei tarvi levittäytyä leipomaan joka tasolle.

Miinuspuoletkin täytyy esitellä!

-Yhden leivän tekoon menee n. 3-3,5 tuntia.  Toisaalta omaa työtä ja aikaa tässä vaatii vain se 5 minuuttia kun valmistelen koneen, ja sen voi jättää työskentelemään sillä aikaa kun itse hoidan muita asioita (bloggailen leipäkoneesta).  Ja kävin tässä välissä syöttämässä vauvan ja vaihtamassa vaipat ja kone jatkaa työtään! Mutta siis mikään pikakone se ei ole ja vaatii suunnittelua jos leivän haluaa valmiiksi tietyyn aikaan. 

-Kone ei ole hipihiljainen.  Ainakin meillä se on äänekkäämpi kuin tiskikone.  Kun laitoin koneen ajastimelle toimimaan ensimmäistä kertaa, halusin leivän olevan valmiin aamulla klo 7.00.  Sitten hiljaisena kesäaamuna kello 3.30 alkoi kuulua ihme ääntä...aivan kun joku olisi yrittänyt käynnistää autoa.  Hrrr, hrrr, hrrr...Useampi meistä nousi ylös kurkkimaan, että mitä siellä pihamaalla tapahtuu ennenkuin ymmärsimme, että hurisija olikin leipäkone! Nostin sen sitten avoimesta keittiöstä kylpyhuoneeseen touhuamaan - suljetun oven taakse.  Onneksi kone kestää 15 minuutin sähkökatkon, jolloin sen voi siirtää paikasta toiseen ohjelman häiriytymättä.  

-Kone paistaa vain yhden leivän kerrallaan!  Siitä riittää meidänkokoisessa perheessä kaksi siivua jokaiselle.  Leipäkoneleipä on kylläkin ihan tuhtia, ei mitään höttösleipää, joten yhdelläkin viipaleella saa kyllä vatsan täyteen. Mutta olisi kiva, jos sitä leipää olisi enemmän kuin se kilo.  Tai löytyyköhän niitä leipäkoneita isompina versioina? 

Leipäkonereseptit käyttävät grammoja desilitrojen sijaan, joten kotona täytyy olla pieni vaaka.  Varsinkin kun käyttää eri jauholaatuja on punnitseminen tarkempi mittatapa kuin mittakuppien käyttäminen.  

Jos olet kova tekemään hiivataikinaluomuksia, voi olla, että leipäkone on sinulla turha.  Itsehän saa leipomalla kerralla paljon valmiiksi, ja jos siitä työstä nautit, niin et todennäköisesti käytä leipäkonetta.  Itse leivon mielelläni kakkuja ja pikkuleipiä, mutten koskaan leipää.  Hiivataikinaluomukset ovat minulla aina sellaisia "No ihan kivaa lämpimänä, mutta seuraavana päivänä kovaa"- joten en leivo itse koskaan leipää.  Siinä mielessä leipäkone on kyllä tosi ihana, kun eihän tuoreen leivän tuoksua voita mikään!  

Kyltti myytävänä täällä

Aloitan leipäkoneen monta kertaa aamupalan jälkeen, jolloin se on valmista lounaalle, tai lounaan jälkeen, jolloin se on valmis välipalalle.  Voita päälle ja makuelämys on valmis!  Kohta täälläkin herkutellaan :) 

  

Vauvavalokuvausta

Joulukuussa meni ihan joulutteluksi ja nyt meinaa mennä ihan vauvatteluksi!

Mutta antaa mennä!

Kotoa en nyt lähde vähään aikaan minnekään vaikka olisihan tänään ollut aivan ihana ilma; ei paljonkaan pakkasta ja aurinko paistaa. Päätin käyttää harvinaisen luonnonvalon hyväksi ja aloitin valokuvaamon vaavin kanssa.  

Vähän pitää vielä säätää, mutta sain harjoitella vauvavalokuvausta myötämielisen ja yhteistyöhaluisen kohteen kanssa. 

Aiheesta kirjoitan varmasti lisää kunhan opin jotain :)  

Mutta kysynpä teiltäkin: mustavalkoisena vai värillisenä? 

Vastasyntyneen kanssa - New Born at Home

Jotenkin on niin herkkää olla kotona vastasyntyneen kanssa.

Vaavi tuhisee ja nukkuu ja on saanut olla monessa sylissä.

Ihanaa nuuhkia pehmeää poskea - ei ole kai mitään pehmoisempaa kuin vauvan silkkinen poski. 

Päätä peittää tuhkanvaalea haituvatukka ja silmät ovat niin tummansiniset. 

Nyt ei ole kiire minnekään!

Tender moments at home with our newborn.

Everyone wants to hold him - he smells so good!

There is nothing softer than the silky smooth skin of baby's cheek. 

His head is covered with light fuzz and his eyes are dark blueberries - just like all our babies!

There is no need to hurry anywhere now...enjoying our first moments at home with him!

Vilkutus!

Waving! 

Vauvauutisia - Baby News!

(In English at the end)

Poika saapui! 

Ja vielä etuajassa, veijari.

Vauvan sänky oli petaamatta ja pojan vaatteet pesemättä.  Auton turvakaukalo ja toppapuku ostamatta!

Koska minun vauvathan saapuu aina lasketun ajan jälkeen. 

Ennen sairaalaan lähtöä petasin vauvansängyn valmiiksi ja mies imuroi koko asunnon :) 

Aamulla klo 5:19 sitten saapui maailmaan kinan peittämä miltei nelikiloinen poika. Aivan ihana, tietenkin.

Vauvamme heti syntymän jälkeen

Pikku tonttu

 Pikku-tonttu nyt lähinnä nukkuu...parhaiten tietenkin kaikkialla muualla kuin omassa sängyssä.  Ollaan vielä sairaalassa! 

Lisää kuvia tulossa...

*** *** ***

It's a boy!

And he came earlier than expected. 

I didn't have a bed made for him, baby boy clothes were not washed and we don't even have a car seat for him yet.

Because my babies always arrive after the due date! 

But I made his bed and my husband hoovered - I mean vacuumed- the apartment before we left for the hospital. 

He arrived 5.19 in the morning, fully covered in vernix, weighing aboout 8.8 pounds.  Totally charming, of course! 

He has been mainly sleeping...anywhere else than in his little bed.  We are still in the hospital. 

More pictures to follow... 

Uuden Vuoden Aloitus

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Tuntuu, että olen ihan jäänyt jumiin Jouluisiin tunnelmiin.

  Kävin tänään kirjastossa ja lainasin Ihana-lehden joulunumeron :)

Niin, olemme siis koto-Suomessa ja nautimme hyvinvointivaltion palveluista; lapset ilmaisessa koulussa ja kirjasto kovassa käytössä.  Käyn ilmaisessa neuvolassa ja odottelen vaavin syntymää...siitäkin maksamme vain joitain kymppejä, jos kaikki sujuu hyvin.  

Mutta siis tuosta Joulusta...askarteluvinkkejä lukiessa aloin toivoa, että saisin järjestää Joulumyyjäiset!  Ehkä sitten joskus.  Onhan sitä hullumpiakin asioita maailmassa toivottu ja ne ovat toteutuneet.  

Kuvamannekiinina on tässä Keski-Aasian kotimme syksyn viimeinen ruusu.  Kuva on otettu marraskuun viimeisinä päivinä, kun saimme oikein syksyisen sadeilman.  Kävin puutarhassa nappaamassa viimeisen kukkivan ruusun maljakkoon ennekuin se joutui sateen pieksämäksi.  Olihan se jo ränsistynyt syksyn tuulissa, mutta tuoksui aivan ihastuttavan hyvältä.  

Innostuin kokeilemaan erilaisia kuvankäsittelytyylejä.

Uutta kameraa täytyy alkaa tosissaan opettelemaan.  Meinaan kun vauva saapuu, niin se on varmasti kovassa käytössä ja olisi kiva saada ihan onnistuneita otoksia perheen pienimmästä ja muistakin lapsista.  Sain joululahjaksi jalustan, ja sen kanssa saa sitten ehkä terävämpiä kuvia hempeissä valaistuksissa.  

Jäin viime vuoden tapaan Facebook-lomalle tammikuun ajaksi.  Pari kertaa mies on minut yllättänyt omilta sivuiltaan (!).  Mutta oli pakko mainostaa erästä taidenäyttelyä ja sitten onnnitella erästä ystävää vauvan johdosta!  Mutta nyt olen taas kiltisti enkä mene sinne kurkkimaan.  Kirjoittelen sitten täällä.

Kuten siitä, että olen joutunut leppäkertun hoitajaksi.  Lapset löysivät asunnosta leppäkertun ja eihän sitä voi heittää ulos, pakkaseen.  Se on keittiössä lautasella, päälle laitoimme ylösalaisin olevan muovikulhon.  Olen ruokkinut sitä vihannesten paloilla.  Salaatinlehteä,  kurkkua, tomaattia.  Vielä se on hengissä, vaeltelee ympäri lautasta tai nököttää tomaatin reunalla, vaikken yhtään tiedä kuinka onnellisena. Kaikkeen sitä joutuu...

Huomenna olisi treffi-iltapäivä miehen kanssa ja minä toivon kirpparikierroksia ja kahvittelua ja ehkä ateriankin vielä lopuksi.  Masu tulee mukaan, ajattelin, että on se vielä helpompaa kuin vauvan kanssa, vaikka painaahan tuo jo...

Iloisia hetkiä uudelle vuodelle toivotellen! 

Kranssit

Mainitsin jo aiemmin, miten olen ihastunut kransseihin tänä jouluna.  Vaikka joulu tuli ja meni, en ehtinyt näyttämään kuvia...joten näin uuden vuoden kunniaksi siis kranssit! 

Tähän kranssiin leikkasin oksia pihan pensasaidoista.  Aloitin kierittämällä vahvaa rautalankaa kolmen kierroksen verran ympyräksi.  Sitten asettelin oksat rautalankojen väliin.

Halusin oikein raikkaan värisen kranssin, ja mukaan pääsi valkoista tekokukkaa, vaaleanvihreitä koristepalloja ja pastellinsävyisiä lahjapakettikoristeita.  

Kukkien muovipäällysteiset rautalankavarret taipuivat hyvin kranssin rautalankojen väleihin.  Pallot pujottelin ensin ohueen kuparilankaan, jonka kiersin sitten kranssiin asetellen koristeet sopivin välein.

Pakettikoristeet olivat yksitttäisillä rautalangalla varustettuja, joten niiden kiinnittäminen oli helppoa.    

Halusin myös oikein tyttömäisen romanttisen koristeen.  Aloitin pujottelemalla valkoisia helmiä ja punaisia kulkusia rautalankaan, sen kummemmin suunnittelematta ja miettimättä.  Lopuksi taivutin langan sydämen muotoon ja koristelin sen punaisella rusteilla.  Söpöstys! 

Tein myös kaksi kranssia viiniköynnöksen oksista kiertämällä.  Niistä ei valitettavasti otettu kuitenkaan kuvia.  Täytyy ottaa myöhemmin!

Sen sijaan helmisen joulukuusen muodoista otin lähikuvan....jotka ovat hirmu vaikeita kun luonnonvaloa on niin vähän saatavilla!