Voimistelua

Lapset käyvät voimistelemassa kolme kertaa viikossa.  

On kiva löytää mieleisiä harrastuksia täältä pikkukaupungistamme.

Tämä ei ole ihan puhdasta telinevoimistelua, kun telineitä ei oikein käytetä :) Edellisellä salilla oli hevonen ja puomi, mutta täällä ollaan permannolla vaan.

Alussa on tehokas lämmittely juoksuineen, pomppuineen ja venytyksineen.  Tehdään vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia ja kunnon venytyksiä.

Olen itse varmaan jotenkin sokeutunut tälle Keski-Aasian vaikutukselle, kun itämainen, punainen matto ei pistä silmään ollenkaan outona voimistelusalissa.

Molemmat isommat ovat oppineet tekemään sillan.

Ja siitä pitää oppia nousemaan myös ylös (poikanen tarvii vielä vähän hauista :).

Opettaja ohjaa kädestä pitäen.  Esikoinen on vihdoin oppinut taipumaan siltaan taaksepäin, seisaaltaan....nyt harjoitellaan siitä sitten jalkojen vientiä yli, niin että noustaan käsilläseisontaan ja taas päädyttäisiin seisaalleen.

Poika harjoittelee siltaan kaareutumista.

Ryhmiä ei ole jaoteltu mitenkään iän perusteella.  Tämä on iltapäivän ensimmäinen ryhmä ja sen vuoksi aika rauhallinen.  Suurin osa tässä ryhmässä on tyttöjä.  Minusta on hyvä, että monenikäiset saavat harjoitella yhdessä.  Isommat auttavat alkulämmitysten vedossa ja ovat mainiona kannustuksena pienimmille, jotka seuraavat silmät suurina hienoja kaaria ja voltteja.

Taustalla näkyy juoksumatto, jolla käyn omalla vuorollani kävelemässä (ei saa kuulemma juosta kun on raskaana).  Naisten vuoro on iltaisin, joten silloin on liian hämärää kuvien ottoon...enkä nyt niitä itsestäni tänne niin haluaisikaan :D

Kuopus-pupunen oli ensimmäistä kertaa seuraamassa isompien harjoittelua ja oli niiin innoissaan että!

Mietin vähän, että minkälaiseen solmuun taustalla oleva ohjaaja vääntää tuota pientä voimistelijaa...?

Tässä on tuleva lupaus tälle ryhmälle!  Aloitettaisiinko jo nelivuotiaana? Onko tietoa minkä ikäisenä voisi tällaisen voimistelun aloittaa harrastusmielessä? 

Loppuverryttelyssä...mitä lie liikkuu pojan mielessä kun ilme on noinkin hurja.  Ääntä sieltä ei kuulunut.

Keksi osuva puhekupla!

Miten säilyttää sisustuslehdet?

Jos syyskuussa huomaa, että edellinen kirjoitus blogissa alkaa otsikolla "kesä...", on aika päivittää blogia.

Kiitos kärsivällisyydestä!  Kyllä tuo Atlantin ylitys on rankempaa kuin mitä muistaa ja toipuminenkin kestää kauemmin kuin mitä ajattelin.  Meni reilu viikko ennenkuin nukuin suht normaaleja aikoja...ja olen vieläkin vähän hassussa aikataulussa kun iltayhdeksältä haukottelen niin että leuat loksahtaa paikoiltaan.  

Mutta syksyn tullessa on mukava innostua pesäkolon laittamisesta.  Vaikka eihän täällä Keski-Aasiassa vielä oikein syksyiseltä tunnu.  Aamut ovat viileitä, mutta päivisin on reilusti lämpöä eikä sateista tietoakaan. 

Haluan kirjoittaa monenlaisista asioista, kuten

• löysin naisten liikuntaryhmän, joka lausutaan venäläisellä aksentilla fitnjess-jjoga.  Mutta raskauden takia en "saa" tehdä mitään, joten kehittelen omaa ohjelmaa takavasemmalla kun muut asettautuvat venytyksiinsä ja treenaavat sikspäkkiä. 
• Tein maistuvaa intialaista linssikeittoa, josta haluan laittaa kuvareseptiä tulemaan.  Vaatii vielä muutaman version ennen julkistamista.
• Keittön seiniä pitäisi alkaa maalata, nehän homehtuivat viime talven sateissa.  Keltaista (kestosuosikkini keittiössä) vai vaaleanpunaista (uusi rakkaus)?
• Kotikoulu on täydessä vauhdissa ja vauhdikasta se onkin kolmen lapsen kanssa, joista vain yksi on virallinen oppilas! 
• Yritän kesytellä viime kesän kissanpentua, jotta saisin kaikki kissat kiinni jos pääkaupungissa asuva eläinlääkäri tulisi tänne saksineen auttamaan perhesuunnittelussa. :)

Mutta tällä kertaa siis tuo otsikossa lupaamani vinkki sisustus-ja naistenlehtien säilytykseen:  

Älä säilytä.

Eikö ole hyvä vinkki :)

No, voit toki säilyttää lehdet jos sinulla on siihen tilaa.  Meillä tämä matkalaukkuelämä vaatii rankalla kädellä karsimista.  Lentiyhtiöiden naurettavaksi kutistuneet kilorajoitukset menee meillä aina yli ihan vain vaatteilla, kengillä ja kirjoilla.  Ja parilla uudella kattilalla.  Ehkä uusilla lakanoilla.  Ja muutama ihana sisutusvälinekin sullotaan mukaan.  

Olen jo vuosia sitten ottanut lehtien inspiraatioiden säilytysavuksi sakset.  

Laavaan lehdet läpi ja leikkaan kauniit kuvat, vinkit ja houkuttelevat reseptit talteen.  

Monessa hyvässä lehdessä harmittavan usein mainokset vievät leijonanosan sivuista.  Kivat artikkelit ja itseä miellyttävät sisustuskuvat leikkaan irti ja muu lehti saa lentää kierrätyslaatikkoon.

Vieressä leikkineet lapset olivat yllättävän vaikeaa leikkuuseuraa.  Äiti, älä laita näitä lehtiä roskiin!  Äiti, tässä on ihana kuva!  Äiti, säilytetään koko lehti!  Äiti, ei saa heittää pois!

Mistä ne on tuommoisiksi hamstereiksi oppineet?  Ikänään eivät ole naistenlehtiä lukeneet, mutta poiskaan ei antaisi.  On tämä ihmisrotu kummallista! :) 

Kesälaukkunen

Eikö ole ihan shoppailun laki, että jos jotain oikein hakemalla hakee, niin sitä ei sitten löydä?  Jos mielessä on tietty tyyli tai väri, niin kaikkea muuta tulee kyllä vastaan kuin sitä mistä olet haaveillut.     Kesälaukun kanssa mulle kävi kyllä näin.

Liian pieni laukku, liian pienet kahvat.

Kaikkialla näkyi niitä ihania "narulaukkuja", punottuja, virkattuja, kesäisiä, keveitä laukkuja.  Olin kaupassa tyttöjen kanssa ja molemmat kehoittivat minua ostamaan juuri tällaisen kesälaukun! 

Mutta kun se väri.  Ja koko.  Ja kahvojen pituus.  Ei löytynyt mieleistä vaikka yritin kaikenlaisista liikkeistä.  Mustaa laukkua oli tarjolla vaikka minkä mallista, mutta olen vihdoin tyylistynyt sen verran, että ymmärrän mustan olevan nou-nou-väri minulle.  Ei siis mustaa, vaikka houkutteli.  

Toinen yleinen väri on beige.  Beiget on minulle vähän liian vaaleita ja valkoistahan en edes ajatellut kun se sitten harmaantuu heti käytössä.  

Suuaukko liian ahdas ja pieni kahva. 

Tai sitten laukut oli semmoisia pikkuruisia, joihin ei minulla mahtuisi kuin lompakko ja vesipullo ja sehän ei mitenkään riitä!  

Monessa kesälaukussa kahvat oli liian pieniä (tykkään laittaa laukun olalle) tai sitten vain semmonen pitkä, liian pitkä yksinäinen riukula.

Mutta vihdoin onnistui!  Kannatti kai odottaa, että kesäkin on jo ohi, kunhan löytyi se mieleinen:   

Kahvojen pituus on täydellinen ja niitä on kaksi; saa levitellä laukun apposen auki kun sieltä uumenista kaivelee soivaa puhelinta.  (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että siellä on kyllä oma pikku sivutasku kännykälle....)

Laukku on sopivan tilava kaikelle sille, mitä henkiinjäämistarpeeseen vaaditaan.  

Vaikka uudessa laukussani on sekä valkoista että beigeä, siinä on myös ihana violetti raita ja tummemman ruskeaakin kivasti.  Voi miten nuo punotut kahvat ovat kauniit! 

Ja hintakin oli todella kaunis; kassalla 50% alennuksesta lähti vielä reilusti pois, kun tämä on tätä kesämallistoa!  Joskus myöhäinen lintukin saa pullean madon! 

Taidan käyttää tätä kesäistä raitalaukkua vielä vähän aikaa...kun se kerrankin on löytynyt!  Nyt on vielä niin lämmintäkin vielä.  Laukkupoliisit pysykööt poissa!