Täytyyhän se todistaa...

...että kevät on täällä.  

Humps vain lumet sulivat parissa päivässä ja nyt ollaankin nautittu Keski-Aasian tehokkaasta kevätauringosta.  Ja käyty jo ensimmäisellä piknikillä vuorilla.  Olen käyttänyt kameraani enemmän lapsiin, mutta nyt on puhjennut ihania kukkia, jotka saa vangita 'filmille'.  

Kuvia säilömme Picasa-ohjelmalla tietokoneella, ja siinä on mukana myös vaatimaton kuvankäsittelyohjelma.  Tänään Picasa kysyi, että haluanko päivittää ohjelman.  No mikäs ettei! En ole jaksanut ja ehtinyt paneutua Photoshopin saloihin, joten siellä en ole koskaan kuviani käsitellyt.  

Päivitetyssä versiossa onkin mielenkiintoisia muutoksia, joita saa parilla klikkauksella aikaan.  En nyt muista näiden nimiä, mutta kokeilin eri juttuja näihin kukkakuviin.  

Näistä reunuksista olen innoissani!  Niillä saa niin hienon viimeistellyn tunnelman valokuviin.  


Muuten, valokuvauksessahan se tärkein asia on se V A L O!  En suostu enää ottamaan edes lapsista kuvia illalla...kun ei ne näytä sitten miltään.  Aprikoosipuuta aloin spontaanisti kuvaamaan vähän liian myöhään.  Sähläsin kameran kanssa, enkä saanut makro-asetusta millään tarkaksi vaikka miten yritin siirrellä kameraa.  Ja aurinko laski alemmaksi ja alemmaksi...Viimein hokasin, että mullahan oli zoomi ihan täysillä, koska olin sieltä puun latvan tasalta ottanut maassa olevista lapsista kuvia.  

Zoomi pois ja kuvaamaan, mutta aika tummia tuli suurimmasta osasta näistä kukkakuvista.  Ilta-auringon valo on ihana, mutta ensi kerralla täytyy aloittaa vähän aikaisemmin! 


Harrasteletko sinä kameran kanssa ryömimistä tai kiipeilyä? :) 

Tänään on Navruz

Kevään juhla Navruz lahjoittaa meille viiden päivän loman.  Ei koulua, ei töitä...

...värikkäisiin atlasmekkoihiin pukeutuneet naiset ihastuttavat katukuvassa... 

...puistot ja kadut täynnä huvittelevaa väkijoukkoa... 

...nuorukaiset heittelemässä maanantain lumisateen lahjoittamaa viimeistä muistoa talvesta...

Tälläinen on meidän kevät täällä. Kaunis, niin kaunis ja arvaamaton.

Kuulemma aprikoosipuu tarvitsee vain 10 % nupuistaan tuottaakseen isoja, meheviä hedelmiä. 

Nämä vaaleanpunaiset sulottaret saivat häikäisevää seuraa. 

Kyllä luonto osaa.  Pastellivärit ovat lempivärejäni. 

Valoa kohti!   

We had a visitor...

SNOW! 

(this is where you should see green grass!) (Of course the fact that you are not seeing it can also depend on our inability to keep it growing when dozen kids use it as a play ground every day.)

I was so sure the spring was here!  Cherry trees in pink, mild breeze blowing in the garden, irises blooming in our yard...


And then we wake up to snow and slush. Yak!


See my shoe? It is a galosh (that belongs to my husband), great in wet mud or snow.  I am wearing warm knitted socks made by my sister and of course a Central Asian dress too. 

In my opinion this should not be happening here in March.  But obviously, what do I know.  

I just prefer sun warming my pale winter face instead of slush landing on me from the rooftops. 

But you have to admit...It is beautiful.  There is something charming about the way snow slowly falls and quietly covers everything in white.  

This is the same place I took the sunset pictures couple of blog posts ago.  Yes, I know, the wires are still there...!

Our yard getting a blanket of snow.  

Climbing rose bush has gotten some leaves going...but see the clump of snow slush? It should NOT be part of this picture. Mourning...


Luckily the snow fall lasted only a day and we are back in rain :) 

70-luvun vadelmanpunainen mekko

Huhu kertoo, että tätä mekkoa olen minäkin pienenä pitänyt silloin 70-luvun lopulla.  Jos huhu on totta, ovat 70-luvun Tutta-mekot paljon parempaa laatua kuin nykyajan heti reikääntyvät kiina-kutaleet.  

Oli miten oli, mekko on aivan ihastuttava ja olen sitä säilyttänyt kaikki nämä vuodet.  

Jostain syystä en sitä esikoisella ole käyttänyt (varmaan unohtui jonnekin jemmaan), mutta nyt se on päässyt käyttöön.

Prinsessa tykkää mekosta kovasti ja nuo eläimet on kuulemma 'hiinejä' eli hiiriä. Mikki-sellaisia. 

Mekko on pehmeää velouria (olen aika onneton näiden eri kangaslaatujen nimien kanssa.  Heittäkää kivellä kommentilla jos meni väärin). 

 'Äiti, yritän päästä leikkimään...voisitko lopettaa kameran kanssa perässäni juoksemisen?'

Vielä yksi hymy tuolilla istuen.

Ja oikein Suomessa tehty, esikoisen syntymäkaupungissa! 

Säilötkö sinä lapsuusaikojen vaatteita?

Mulla on tallessa yksi yläasteella neulottu paitakin (vedenvihreä, kalakuvioilla), mutta se ei ole päässyt yhdenkään lapsen käyttöön.  Ehkä siitä tulee nukenvaate...

Lapset kevätpihalla

Tänään on blogini syntymäpäivä! Samalla onnittelut äiti-kullalle Suomeen! Kyllä sitä kakkua syötäisi jos oltais siellä :)

Aurinko houkuttelee esiin vauhdin huumaa.

Joululahjapyörät on kovassa käytössä nykyään.

No, vauhdin huumaa, kukin tavallaan...Kun prinsessa sai tämän auton 1,5-vuotiaana, eihän se uskaltanut edes istua sen kyytiin.  Nyt mennään potkimalla jo pitkin pihaa. 

Kuisti on mainio leikkipaikka lämpöisinä päivinä. 

Mutta suurin yleisömagneetti on keinu.  Autonrengas on mitä parhain keinu, siihen mahtuu useampi lapsi kerrallaan.  Pienetkin pysyy siinä hyvin kyydissä laittamalla jalat renkaan sisään. 

Pukuleikit on täällä supersuosittuja!  Ostamme vähän väliä uusia (isompia) pukuja basaarista.  Sitten ompelen niiden revenneitä saumoja taas kiinni. Spidermanejä meillä juoksee aina muutama pihalla ja kadulla. 

Intiaanipuvut teetettiin syksyn pukujuhlaan basaarista ostamista kankaista. Esikoisen päässä on ihan oikea kalkkunansulka...kalkkuna menetti henkensä Amerikan Kiitospäivän aattona... :D 

Lapset seuraa kiinnostuneena pensasaitojen trimmausta. Ne on kasvanut aika korkeiksi tässä viiden vuoden aikana, vaikka onhan niitä vähän aina leikattu siistimmäksi.  Tänä keväänä leikataan oikein kunnolla matalammaksi. 

Nämä on aika jänniä pensaita: olen löytänyt oksista, pensaiden sisältä, roikkumasta kaikenlaista tavaraa.  Lähinnä leluja ja muuta lasten käsittelemää kamaa, mutta nyt löysin sieltä tämän: 

Teekuppi.  (Mistä tuo ryppyinen naisen käsi on meille joutunut?) 

Kuppi ei ole meidän, ja uskon, että se on joutunut pensaaseen häiden aikaan. 

Palautetaan omistajalle! 

Kevät Keski-Aasiassa on maailman paras

Täällä ollaan täysin kevättunnelmissa.  Pyykit pääsivät narulle liehumaan, aurinkoon.

Kevättä olen odottanut jo tammikuusta asti. Talvi oli pitkä, sateinen ja ankea ja luminen. Mutta tiesin, että kun maaliskuu saapuu, Keski-Aasia ei petä kevätihmistä.  Aurinkoa ei pidättele mikään ja kukat...oi, kukat alkavat ilmestyä puihin ja maihin.

 Siis katsokaa tuota ruusuköynnöksen oksaa tuossa yllä...siinä on pikkuruisia söpöläisiä lehtiä! Ne ovat puhjenneet ihan tässä parin päivän sisällä.  

(note to self: muista suojata köynnös kanaverkolla, muuten kadulla kulkevat lapset repivät puhjenneet nuput heti irti)

Keittiön ovea voi pitää auki! Sitä ei ole tapahtunut viime marraskuun jälkeen.  Mutta yhtäkkiä ulkona on lämpimämpää kuin sisällä.  

Kasviparkani on päässyt ulos.  Se sinnitteli talven vessassa, jossa on kyllä ikkuna ovessa eli päivänvaloa on nähty, mutta aika viileää siellä oli.  Keittiössä se ei olisi selvinnyt lasten temmeltäessä ympärillä. Nyt se saa paistatella auringon lämmössä ja alkaa ehkä kasvamaankin.  Saa nähdä mikä siitä tulee kun kasvaa isoksi. 

Aion tarkkailla silmä kovana aprikoosi- ja kirsikkapuitamme.  Kohta silmut pullistuvat esiin.  Ei taideta kuitenkaan saada kukkia vielä naistenpäiväksi.  Toisaalta aurinko on yllättävän vahva, joten täytyy vaan jatkaa tarkkailua kameran linssin läpi...en halua missata h-hetkeä!

Ihanan kevätpäivän kruunasi kaunis ilta-taivas pilviharsoineen.  Olin ollut koko iltapäivän ulkona, kuvailin pihalla leikkiviä lapsia ja sitten huomasin taivaan.  Kevättaivas, aahhh! 

Päätin kiivetä toisen kerroksen tasanteelle ottamaan kuvia auringonlaskusta.  Eikö ole kaunis? Ja olisi vielä kauniimpi, jos siivottais nuo roikkuvat, tarpeettomat johdot tuosta tieltä pois.  Ääk! Huutelin alhaalla pihalla pensasaitaa trimmaavalle miehelleni, että nyt nuo kyllä pitäisi saada pois näköalojen tieltä. 

Kamerassa on semmonen 'auringonlasku' asetus ja kyllä nuo värit tulee mahtavasti läpi kun sillä kuvaa.  Mutta kesken kuvausten piti lähteä jauhelihakeiton lämmittämiseen...Mies huuteli että kello oli jo kuusi ja täällä sitä vaan leikitään. :) 

Keväällä on semmoinen vaikutusvalta immeiseen.