Syksyistä sisustusta

On varmaan tuttua teillekin, että yksi hiirenklikkaus johtaa toiseen ja se taas toiseen ja sitten ollaan jo ihan mennyttä miestä...naista pitkäksi aikaa.  Kävin katsastamassa blogilistani uudet postaukset, ja löysin SyksynJuhlaLinkityksen.

Järjestääkö suomalaiset blogit tällaisia linkkijuhlia? Et joku järjestää blogissaan 'Juhlan' ja sinne toiset sitten linkittää oman blogipostauksen Juhlan teemalla? Ne on ihan hauskoja, varsinkin jos etsii ideoita tietystä aiheesta.

Löysin syksylle oman blogipartyn...Aivan ihania ideoita, tämän päivän teemana on takanreunuksen tms. hyllyn syksyiset koristelut.  Ei Suomessa kai harrasteta noita takanreunoja samalla innolla kuin valtameren takana, mutta saahan niistäkin inspiraatiota...omalle ikkunalaudalle tai lipastonpäälle... Kynttilät ainakin otan nyt heti käyttöön!



En ole oikeastaan vielä mitään koristellut syksyä varten...Jotenkin mun kodin koristeluteemat ovat olleet Joulu ja Pääsiäinen...sitten kun inspis iskee niin olen muutellut järjestystä tai vaihtanut verhoja tai laittanut taluja seinään ja sen semmoista pientä.

Laavasin sitä linkkilistaa.  Linkkejä on jo yli 200, joten en tietenkään voinut jokaista käydä katsomassa... vaikka halua olisi! Valitsin kuvan perusteella omasta mielestäni kauneimmat ja mielenkiintoisemmat ja kävin hakemassa ideoita ja nauttimassa vaan.

Olihan niitä nättejä monta, mutten innostunut niistä oranssi & kurpitsteemaisista postauksista yhtä paljon.  Omalle silmälle mieluisia postauksia laittelen nyt tässä teillekin näkyville.



Tämä lipastonpäällinen houkutteli minua juuri tuolla ei-syksyisellä värityksellään.  Nuo kurpitsat ovat hauskoja! Eikä yhtään oranssia! :)




Tässä on aivan upea luomus! Taustalla vanha ovi, ja esillä hauskoja pöllöjä, höyheniä ja kultaisia raameja.  Suosikki! Täytyy joskus käydä katsastamssa muitakin postauksia, täältä saa varmasti ideoita vaikka mihin.




Hopeaa, valkoista, vanhaa ja kaunista.  Tämän blogin pitäjällä on silmää asetelmille! Ja vanhoja kirjoja...rakastan vanhoja kirjoja.



Pianon päälle kerätyt koriste-esineet viehättävät valkoisuudellaan ja hauskoilla yksityiskohdilla (ihana peili!).  Eikä tavaraa ole liikaa. Vaikka en ikinä maalaisi kotiini oranssia seinää, se luo mukavan kotoisen tunnelman.  Toisaalta, never say never :) Lisää kuvia löytyy täältä.




Oranssia seinää en halua, mutta tiiliseinässä on aivan upean rosoista tunnelmaa!  Tässä on kyllä käytetty kauniisti tuo 'takanreuna'.  Aivan ihastuttavasti melkein tippumassa nuo lehdet...ja oikeiden omenien käyttä on plussaa! Niitähän voi sitten korvata kun tulee edelliset syötyä. Tykkään ihan kaikesta tämän talon takanreunuksella.



Vaikka tämä takanreunus ei olekaan niin 'tyrmäävä', jokainen tavara symbolisoi jotain tälle perheelle.  Se onkin kiva idea.  Nuo kukat/oksat taisivat olla se houkutus, jolla klikkasin linkkiä.  Ja hauska tausta!




Ihanasti käytetty luonnonantimia...ja puiset koristeet ovat herkkuja! Kaunis ja syksyinen.




Tässä esiteltiin koko huonetta, mutta tykästyin tähän kuvakulmaan...kuivat heinät reunustavat kivasti, tekee mieli päästä kierrokselle ja sinnehän pääsee!

Innostuin siis kovasti näistä kuvista ja koristelimme lasten kanssa yhden ikkunalaudan...Ei siis takanreunusta meilläkään.  Kaivelin koristeet esille ja löytyihan siellä syksyisiä tavaroita: oranssia ja kurpitsoita!!! Niinpä niin.  Laitan kuvia sitten myöhemmin.

Käy ihailemassa syksyisiä koteja ja kerro mistä tykkäsit eniten!
Miten olet koristellut kotia syksyn kunniaksi? Vai säästeletkö Joulua varten?

Syystunnelmissa,
Henna-Maria

Piknikki ja Pukkilauma

Kuka vain, joka on käynyt Aasiassa, voi todeta saman...
...täällä et ole koskaan yksin, et missään.

Lähdimme syyspiknikille, joen rannalle. Siellä on aivan ihanan vihreää ruohoa (lannoitteet toimii, krhm) ja vuori antaa sopivasti varjoa.

Saman olivat huomanneet kolme paimenpoikaa, oikeastaan nuorta miestä, jotka olivat tuoneet vuohet ja lampaat märehtimään vuoren varjoon.

Rantaa ei näe tien varresta, jonne joudumme jättämään auton.  Kävelimme joelle mutkaisia eläinpolkuja pitkin parikymmentä minuuttia pölyssä ja piikkipensaissa, alas yhtä kukkulanrinnettä, kiertäen toisen.  Kaikilla oli kantamuksia...patjoja ja pöytäliina, evästä, kaksi palloa, pyyheliinat ja uimapuvut, juomista, kirjoja.  Halusimme viettää monta tuntia luonnon helmassa.  Kaksivuotias halusi kävellä itse, sitten olla kannettavana, sitten kantaa litran mehutölkkiä, sitten juoda mehua aina viiden askeleen välein.  Lapsille oli jo luvattu uimaan meno, joten vaikka piknikpaikka oli hieman täynnä, emme alkaneet perumaan eväsretkeä.  Hymyilimme kohteliaasti rinteellä lepääville eläimille ja levitimme pöytäliinan ja patjat varjoon vuoren juurelle.  Mikäs siinä oli ihastella lauman rauhallista leukojen jauhamista.

Vuohet oikealla, lampaat vasemmalla...mitä?

Yksi päkäpää tuli lähemmäksi, ehkä tuoreen leivän tuoksu houkutteli.  Onneksi sen sai hätisteltyä pois- ehkä yhtä vuohta ruokkii leivänpaloilla mutta ei koko laumaa.

Keäinen varsa on jo kasvanut.  Tässä näkyy hyvin mun kameran linssissä oleva naarmu, varsan pään kohdalla.

Ja sitten loppui patteri, joten piknikistä ei ole yhtään kuvaa.
Eläimet lähtivät jatkamaan matkaa, joten saimme nauttia joen rauhasta *yksin* (kts. ensimmäinen lause).

Sitä on varmaan ilmassa...

Nimittäin projekti-intoa!  Vuodenajan vaihtumisella on naisimmeisiin monesti tämmönen vaikutus.  Olen kierrellyt ja kaarrellut pihalla ja sisällä.  Nämä puutarhan heitteille jätetyt kukat oikein kutsuvat kitkemään rikkaruohoja, noita heinänkorsia jotka tuolta sojottaa.  Tämä kasvi, nimeä en tiedä, leviää oikein hyvin ja on aika kestäväkin.  Se on hyvä ominaisuus minun pihalla!  Se kukkii kyllä paremmin, jos antaa vettä säännöllisesti, ja olen yrittänyt kastelun nyt muistaa kesälomalta palattuani.  Tästä tulee semmonen kiva pyöreä pensas.  Otan ehkä ensi vuonna vähän paljastavamman kuvan tuolta meidän puutarhasta...kunhan saan sen elvytettyä...

No, aikani kierreltyäni ja kaarreltuani päätin vihdoin tehdä jotain.  Sisällä.

Meillä on 'toimisto' huone, tai 'tietokone' huone tai 'kotikoulu' huone.  Perhehuone.  Siellä, missä vietämme aikaa, kun oikean vierashuoneen täytyy pysyä siistinä.  Tämä huone on usein hujan hajan ja käytetty.  Mutta minua niin vaivasi ne verhot.  Koska huoneessa on kolme isoa ikkunaa, on niitä verhojakin sitten oikein kunnolla.  Verhot tulivat vuokra-talon mukana, enkä ole alkanut niitä vaihtamaan, koska kangasta menisi sitten metrikaupalla.  Olin siis tyytynyt elämään näiden verhojen kanssa.  Mutta kun ne on ruskeat!

Minulla ei ole mitään ruskeaa väriä vastaan, yleensä.  Tykkään ihan tummanruskeasta.  Mutta... nämä verhot on kellertävänruskeat ylä-ja alareunastaan ja välillä on vaaleanruskeita ruutuja ja päivänkakkarayritelmiä.  En edes aio näyttää kuvaa.  En ole niistä koskaan tykännyt, mutta nyt päätin että tuota ruskeutta ja pimeyttä en katso enää!

Iltapäivän pesin ikkunoita ja pyyhin pölyjä...oli jo aikakin.

Ja nyt meillä on tälläinen tunnelma:

Mummolan pitsiverhot.  Nämä ovat kesäiset, mutta tuovat juuri sitä tunnelmaa, mitä olin kaivannut...Vaaleutta, keveyttä, kauneutta!

 Syksyaurinko ei ole enää niin kuuma, että verhoilla pitäisi suojata huone kuumenemiselta. Antaa syysauringon paistaa!

Kadunpuolen ikkunalaudalla on kyllä mitä mahtavin valo kuvien ottoa varten.  

Sinne täytyi jättää yksi ruskea verho juuri tuon valon takia...koko iltapäivän aurinko paistaa täältä suunnalta...Mutta ehkä keksin sinnekin vielä jotain muuta...

Sweet Weekend

These pictures are *not* from this weekend.  I wish!

They are from our getaway...on our 10th Wedding anniversary in July.

What a delight it was to have a cup of coffee and hot chocolate with a sandwich and some sweet delicacies...and just the two of us!

I know you probably are experiencing some fall weather, but here we are finally just below +30 C.

Still I will find an excuse for a cup of hot chocolate!

Have a Great Weekend!

Henna-Maria

Kotikoulun tuotoksia

Syksyn koulunkäynti on vihdoin ja viimein säännöllistä, ja pääsen suunnittelemaan päivittäistä rutiinia.  Kyllä tuo koulu vain hallitsee maailmaa, ainakin koululaisten perheiden maailmaa!

Maanantaista alkaen Ruusunen on käynyt paikallista koulua klo 8-11, ja sitten kotikoulutehtävät teemme iltapäivällä.  Kotikouluhan on siitä mukavaa ja rentoa, että ei tarvitse tiettynä aikana suorittaa noita koulutehtäviä.  Mekin olemme vielä hakemassa sitä iltapäivän aikaa, mutta ainakin matematiikan tavotteissa pysyimme oikein hyvin, ensimmäinen jakso kirjasta on nyt tehty.  Jes!

Yritän pitää perjantain taideaineiden päivänä...käsitöitä, askartelua, kuvaamataitoa ja muuta mukavaa, kuten vaikka leipomista.  Puutyöt tulee myöhemmin syksyllä isän kanssa.  Olin löytänyt netistä jonkun koulun opintosuunnitelman ekaluokan käsityötunneille, ja listassa oli lankatöiden kohdalla mm. tupsun teko.

Meinasin ensin vetää ihan ulkomuistista tuon tupsun, mutta sitten aloin miettimään ja lopulta täytyi löytää sitä varten ihan ohje.  Mutta olihan tupsu ihan samoilla ohjeilla kuin muistelinkin...kaksi pahvikiekkoa, joiden ympärille kieputetaan villalankaa.  Ruusunen halusi valkoista, ja ainut tuskittelu tässä oli se, kuinka pitkään sitä lankaa piti kieputtaa.  Tiukkan kiedottujen lankojen leikkaaminen oli myös vähän hankalaa pienillä saksilla, joten autoin siinä loppuun.

Aika mukava 'pom-pom' siitä tuli! Tuo ameriikkalainen nimi on niiiin paljon mukavampi kuin suomalainen tupsu!

No, mihinkä tuota nyt käyttäisi? Suomalaisilla sivuilla sitä kiinnitetään lähinnä pipoihin ja sukkiin.  Olisiko teillä luovia ideoita?

Pom, pom...

p.s. muistatko muinaisen kirjakaupan mainoksen: eno villapallo - ola pallonivel??? Kaikkea sitä muistiin jää...:D

Iltakävelyllä

Emme yleensä käy kaupungilla lasten kanssa iltaisin... 

Oli kiinnostavaa kävellä keskusaukiolla ja katsella illalla sytytettäviä valokoristeita.

Etelän pimeät illat ovat vielä ihanan lämpimiä, ja ihmisiä oli ulkona paljon. 

Tykkäsin pienistä puista, jotka oli koristeltu yltä päältä värivaloilla.  

Kadun varrella oli punainen, sininen, vihreä, violetti ja valkoinen puu. 

Violetti puu sopi hienosti yhteen sen alla kasvavien violetinpunaisten kukkien kanssa. 

A Splash of Colour...

...from my world to yours!

Some days are dull and grey, all work and no fun.  But some days are colourful and interesting, exciting things happening.

Well,  Central Asia definitely has some colour in it!  Here is a bunch of bridal veils from bazaar last Saturday.  Bazaars are a wonderful place to see and feel interesting things.
And you can almoust always find something fun to buy (even though this time I focused on school supplies).

Love,
Henna-Maria

Ensimmäinen koulupäivä

Syyskuun ensimmäinen päivä on monissa Keski-Aasian maissa ensimmäinen koulupäivä.  Niin täälläkin.  Päätimme laittaa/päästää 7-vuotiaan esikoisen paikalliseen kouluun, joka on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä.  Ajatus koulusta on innostava ja jännityksellä sitä odotettiinkin päiviä laskien.

Mehän pidämme myös kotikoulua suomen kielellä.  Täytyy katsoa, ettei kahden koulun käymisestä tule liian raskasta, mutta tällä hetkellä en ole huolestunut.  Koska Ruusunen osaa jo lukea ja kirjoittaa suomea, en usko että lukemaan opettelu toisella kielellä tulee liian raskaaksi.  Olen lukenut jostain, että kahden eri kielen aakkosien opettelun välillä pitäisi olla kaksi vuotta, jotta ne eivät menisi sekaisin.  Olinkin siis aloittanut suomen kielen aakkosten opettelun hyvissä ajoin pari vuotta sitten juuri tätä paikallista koulua silmälläpitäen.  Englantia äidinkielenään puhuvan mieheni kanssa olemme sopineet, että opetamme vain suomalaisia aakkosia tässä vaiheessa.  Kun hän lukee lapsille englanninkielisiä kirjoja, joissa on aakkosia, hän ääntää ne suomalaisittain.  'A' äännetään 'aa', eikä 'ei', 'E' äännetään 'ee', eikä 'ii'.  'I' äännetään 'ii', ei 'ai'.  Näkeehän sen jo tästäkin kuinka helposti sitä voi mennä sekaisin!

Tälle paikalliselle koululle on kaksi tavoitetta: vahvistaa kieltä, jota Ruusunen osaa jo puhua, ja luoda uusia ystävyyssuhteita.  Akateemiset tavoitteet laitamme sitten suomalaisen suunnitelman mukaan kotikoulun ohjelmaan.

Jouduimme odottelemaan pihalla luokan järjestäytymistä. Onneksi sää on viilentynyt, ja sisäpiha oli varjoisa, sillä seisoimme siellä yli tunnin.  Lapset puristelivat kukkasiaan, joita toivat opettajalle...kuinkahan kukat selvisivät hengissä tästä päivästä?  Ruusunen on puolta päätä pitempi kuin muut tytöt, ja monet äidit kysyivätkin minulta Ruususen syntymävuotta.  Kyllä se on se 2004, ihan niinkuin teidänkin lapsillanne!  Mietin ihan tosissani, että voiko se olla geeneistä kiinni, vai onko tässä ravitsemuksesta kyse.

Sosiaalista elämää tässä oppii kyllä heti.  Reppuja vertailtiin (kenellä on eniten taskuja) ja joku halusi pitää kädestä kiinni tyttöä, jolla oli jo pari.  Apua, miten pentuni pärjää? Leijonaemon vaistoja ei tarvi herätellä.

Mielessäni vertailin kotikoulua ja julkista koulua...hyviä ja huonoja puolia löytyy varmaan molemmista. 'Suosituin tyttö' ja kiusaaminen ovat kotona ihan vieras käsite, mutta joskushan nämäkin elämäntilanteet täytyy kohdata. Päätin heti käydä kaveriaihetta läpi kotona...miten suhtautua siihen, että tytöt niin helposti omivat itselleen sen yhden parhaan kaverin ja entä jos se et olekaan sinä?  Me harjoitamme nyt molempia koulumuotoja, ja reipas ja sosiaalinen Ruusunen toivottavasti nauttii koulunkäynnistä.

Kaksi ensimmäistä päivää ovat menneet järjestäytymisessä.  Vihreäpukuinen nainen on Ruususen opettaja.  Ehkä ensi viikolla alkaa sitten ne oikeat tunnit.  Matematiikkaa ja äidinkieltä...