Spring is almost here!

(this picture is from last year)

I am actually quite excited that tomorrow is 1st of March!

Children have been asking for.e.ver. about spring. I taught them the seasons last year, and officially the month of March starts the spring. So in this house we have been counting days, and we start living spring tomorrow.

Of course, being spring, the weather has been all over the place. Some time ago I posted pictures of the blooming daffodils. They still bloom, one by one, but it has not gotten much warmer yet. It has rained. Then it got warmer, and we all got our ears perked up, sniffing for warmer winds and blooming trees. But no, it got cool. And then it got cold. And couple of nights ago our water pump froze.

So it is exactly what a spring weather should be...

...rainy days when cuddling inside next to a heater is a good idea...not just for cats...

...puddles and mud on the roads enjoying the sunshine after the rain...

...sunny days when kitchen towels get a little outing...and the kids are stoked, running and rollerskating and biking around the yard...

...and we get a small spring fever too and start planning the garden...pruning the trees...

planting the seeds...

...and our children throw off their pants and start playing in the soil...

just like kids should...

...and this is our dream!

Blossoming tree.

Sweet apricot blossoms!

I love you.

I miss you.

See you soon.

Tunnustus

Blogimaailmassa liikkuu tällaisia pieniä "nappeja" eli tunnustuksia, joita voi jakaa haluamalleen blogille. Olen elämää villa honkasalossa-blogia maanisesti uskollisesti seuraava lukija, ja malla oli saanut tämän tunnustuksen jo vaikka kuinka monelta bloggaajalta. Ei se ole ihmekkään, sillä niin herkullisesta kodista hän postailee kuvia ja kirjoituksia. Se on semmosta silmäkarkkia.

Tänään malla lähetti tunnustuksen tuulen mukana ulkomailla asuville lukijoilleen. Minäminäminä! Saapui Keski-Aasiaankin. Nyt sitten vastaan kysymyksiin.

1. Milloin aloitit blogisi?

Kohta tulee vuosi täyteen.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan monikulttuurisen perheen elämästä Keski-Aasiassa. Haluan välittää meidän perheen arkea ja kertoa tästä erikoisesta kulttuurista kotomaissa oleville ystäville ja perheelle. Vaikka täältä saisi monta nyyhkytarinaa aikaiseksi (alue on mm. erittäin köyhä), haluan keskittyä ihaniin ja kauniisiin ja positiivisiin tapahtumiin ja tunnelmiin. Ja sitten kirjoitan asioista, joista itte tykkään, joissa haluan tulla paremmaksi ja mitä muuta vielä mieleen pilkahtaakaan.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattaessa muihin?

No tämä maantieteellinen sijaintihan tässä...tämän kummallisen kulttuurin seassa uiminen ja melkein jo pinnalla pysyminen...Käytän omituisia vaatteita, joskus myös huiveja, ja syön ilomielin öljyistä riisiä ja valkoista leipää.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Öööö...muistan kyllä tilanteen, mutta en ole ihan varma syvimmistä motiiveistani (kuten en silloinkaan kun avaan Nutella-purkin ja kaapaisen lusikalla sieltä suoraan suuhun).

Olin juuri löytänyt Pioneerinaisen blogin ja hänestä tuli uusi paras ystäväni. Jostakin tulla tumpsahdin keskelle hänen rakkausjatkokertomustaan, joka oli niiiin hyvin kirjoitettu, että iltaisin kun sain lapset nukkumaan klikkailin läpi tätä verratonta kertomusta ja valvoin liian myöhään. Silloin tajusin, että ihmiset bloggaavat. Ja se voi olla hauskaa. Ja kun menin katsomaan Bloggerin kotisivua, niin blogin aloitushan on niin mielettömän helppoa. Muutama hiiren painallus ja sinulla on blogi!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

No muuttelen tuota taustakuvaa vähän väliä, ja viilailen pilkkuja tuon sivupalkin kanssa. Mutta kaikista mukavin muutos olisi se, että sinä, rakas lukijani, laittaisit pienen tervehdyksen käyntisi jälkeen!!! Tiedän, tiedän, en jaksa itsekään kommentoida jokaista blogia jossa käyn, mutta jospa kertoisit nyt kuka olet, mitä teet ja miksi olet mielummin blogiani lukemassa kuin tekemässä kotihommia? :D

Nyt pitää sitten tunnustus jakaa eteenpäin viidelle blogille. Täytyisi olla suomenkielisiä...

Olen aika huono laittamaan ylös upeiden blogien osoitteita...päädyn niille usein sattumalta...

Mutta yksi ihastus on Esmeralda, jonka joulukalenteria aloin seuraamaan joulukuussa. Kauniita kuvia!

Toinen blogi, jossa on kauniita kuvia arkipäivästä ja ympäristöstä on souvenirs. Tämä on niitä ensimmäisiä blogeja, joissa vierailin.

Ja nyt en sitten kyllä oikein muita suomalaisia blogeja niin uskollisesti seuraa...Ota tästä tunnustus itsellesi jos olet naimisissa ulkomaalaisen (siis ei-suomalaisen) kanssa!!!

Hyvää illanjatkoa ja nyt mie lähen sitten teenjuontiin!

Kapinen piski

Koirarakkailla ihmisillä ei ole helppoa asua Keski-Aasiassa. Täällä on paljon katukoiria...tai yleensäkin myös koirat, joilla on omistaja, asustavat enemmän kadulla kuin kotipihalla. Koiria ei ruokita erityisen hyvin edes kotona, jotain tähteitä ja leipää ne saavat.

Näitä kapisia piskejä sitten linkuttaa pitkin katuja, etsiskelemässä ruokaa.

Meidän portin luota kuului aamulla koiranpennun ulinaa. Luulin ensin, että joku naapuri on ottanut uuden koiran. Lapset juoksivat katsomaan ja pitihän sitä itsekin lähteä katsomaan.

Eihän tämä ollutkaan kuin eksynyt katukoiranpentu. Makoili siinä lämpimässä auringonpaisteessa. Rapsutteli itseään ja häntä oli aikamoinen siima...ei paljon karvaa jäljellä.

Tuotiin kissimirrikin katsomaan, mitä tykkäisi kaverista.

Aika lähellä se kävi tarkastamassa vieraan, mutta hyväksyntää ei herunut.

Häntä pörrössä pois.

Äiti, pliiiiis! Eikö me voitais ottaa koiraa?!

Ei.

Vaikka olihan tuo ihan söpö, kivan värinenkin.

No, otetaan ainakin sitten kuva tämän pennun kanssa.

Mutta koskea ei saanut, kirppuja sillä ainakin on, ellei muutakin.

(Käsi paketissa, mutta ei mitään vaarallista. Pieni murtuma, kun kopsautti juoksiessa kätensä kerrossängyn tikapuuhun.)

Eli koiraperhettä ei meistä tullut.

Doors and Windows

I really really like the use of colors in Central Asia. They like pastels and bright colors for the houses and walls. It is always fun to go for a walk or a drive in the neighborhoods.

These pictures are from our walk in our own neighborhood last weekend.

Bars in the windows that face the street.

There is no color co-ordination required. Each house owner paints his house the way he likes, regardless of the neighbors.

Everyone wonders why all the trees (and everything else) is painted white on the bottom. I have no idea. We used to think it is some kind of pest control, but they paint fence posts and street light poles as well.

There are some old, broken houses, too.

Well this is a color! We were both amazed by the choice! It is even brighter in real life.

And the colors do not need to match (house, fence).

Another thing I like here are the gates. Often houses are surrounded by high walls, with a gate for the car and a door for people. This house only had a small gate, so I guess they do not own a car. Nobody leaves their car in the streets in the neighborhoods.

Another gate. I like the wood work. It is not impressive...I should snap pictures of some quite fancy gates and houses...But I like the colors and the simple fishtail pattern on the gate.

Rustic, romantic look.

And did I say I like the colors? I have started to like aqua/turquoise a lot.

Our own gate, by the way, is quite boring, metal gate. Big like anything, but bluish gray and black in color. I might think about painting come spring...

Kevään tuntua

Tiedän, että vastahan sitä päästiin Ystävänpäivää viettämään...yleensä helmikuu on se kylmin kuukausi vuodesta...mutta täällä on kyllä niin ihanan keväinen ilma, että halusin lähettää teillekin aurinkoiset terveiset!

Meillä on kokonainen kukkapenkki istutettu täyteen näitä narsisseja..

.tai keltanarsisseja...tai pääsiäisliljoja...

Mutta joka vuosi vain muutama aurinkoinen saapuu meidän iloksi.

Mutta niiden tuoksu on niiiin huumava!

Vaikka en ole itse mikään keltaisen värin ystävä, näissä kukissa se on aivan hurmaava.

...piristää mieltä...kaunistaa elämää...huumaa tuoksullaan...

Kevät on tulossa!

Lapset laskevat päiviä kevään tuloon. Siihen maaliskuun ensimmäiseen päivään, jolloin voi virallisesti julistaa, että se on Kevät nyt.

Eihän se ole kuin pari viikkoa tätä talvea jäljellä!

Want to learn to crochet?

Here we are, holding crocheting needles in our sweaty hands, clinging to this fuzzy yarn that seems to be forming knots all by itself...learning and teaching in three different languages...none of those our mother language.

What on earth? I do not know how to crochet! Well, I know the basic loop, but that's it.

Few weeks ago my friend had a brilliant idea. She wanted to invite another friend to come and teach her neighbor girls to crochet. She knew the girls would be interested to learn. It seems like handicrafts, especially knitting and crocheting, are in fashion now in Central Asia. This friend knows how to crochet a scarf, and we thought the girls might like to learn it too. Here it is:

My friend here wondered if some of the girls from my street would like to join them for a day. I made inquiries. Everyone was interested, but were asking "Won't she come to your house as well?" Our neighborhoods are ten minutes walk away from each other, but sometimes this is too much of a distance. And some of the ladies on my street wanted to learn as well, and I knew they have little children, meals to cook, houses to look after. It would be easier to pop in and out into my house whenever they have time during the day than to commit to go away for 6 hours in a day.

So we decided to have one day at my friend's, and the next day at our place. I went to bazaar to buy yarn. I bought 40 bundles (2 per scarf), different kinds of colors. The seller gave me a nice discount. My hands almost fell out when I carried the bags home. Yes, a bundle of yarn is light, but 40! Luckily we do not live too far from the bazaar.

It worked out great. So many girls showed up on the first day! And the second! The 'teacher' had brought another friend to help teach, and I decided to go ahead and learn the whole thing myself, too! Then there was one more handicrafty kind of person, so we almost had enough people to teach.

First each girl chose a color and started to undo the big bundle of yarn and wrap it into balls.

Then they were taught the basic loop. They practiced for a while.

Most of them had not done any crocheting before. Older girls learned quicker...some little ones had difficulties even with the basic loops. But they all sat there, crocheting, crocheting. In the picture above you can see the next, long, loop (pink yarn). I do not know its name, but the scarf only takes these two loops; basic, and the 'long'. We called them 'small' and 'big' in local languages. Worked great!

This girl learned very quickly, and I have heard she is on her fourth scarf already! You go, girl!

The lady here is a very experienced knitter and crocheter, and learned this scarf in no time. I told her: "We all took 6 hours to learn this, and you come on the very last hour and learn the whole thing in 5 minutes!".

You can see the model scarf on the floor, and an excited, perhaps even a tired group of girls. I am sitting next to the curtain, teaching someone.

But they were all happy to learn a new skill. We hope the best of them can even start making these for sales. The yarn costs about $3.5, and you can sell a scarf for about $14. You can also make variations with the loop, perhaps a long, rectangular scarf, perhaps a crocheted hat with thinner yarn.

We had a simple crocheting craft ready for little ones. We realized they will not be able to finish a scarf like this, but they were very happy to make basic loops around a wire, and bend it into a shape of a heart.

The girls really enjoyed a day together!

(Forgive me for covering their faces...but it is done on purpose..)

Our children came in too...they are too small for this kind of crocheting, but found something fun to do with yarn anyway!

I still need to finish my scarf! So far so good, slowly, slowly...

Tekemällä oppii 2

Patalappuhan siinä. Tai pannunalunen. Pannulappu? Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämähän on monen elämässä se ensimmäinen käsityötekele. Ei liian iso, eikä vaikea. Persoonallisuutta saa aikaan väreillä, ja onhan sitä monta tapaa ommella näitä käytännöllisiä lappusia, kuten kohta huomaat.

It's a pot holder. Or a kettle holder. Every kitchen has one, and if you do not, you will miss it! For many school kids this is the first attempt in sewing and handicrafts. It is not too big and not difficult. You can show your personality by different materials and colors, and there are surprisingly many ways to sew one, as you will soon see.

Löysin tämän kirjasöpöstyksen Yhdysvalloista, maailman suurimmasta kirjakaupasta (siitä sitten joskus toiste). En ollut yhtään patalappua ommellut (ellen sitten ala-asteella), mutta kirjassa oli niin hauskoja ja kauniita pannunalusohjeita, että päätin ostaa. Koska rakastan kirpputoreilla kiertelyä, ajattelin, että sieltähän löytää monia ihania kankaita/vaatteita, joille voi antaa uuden elämän patalappuna.

I found this cute little book at Powell's Book Store in Portland. I had not sewn potholders before (I might have made one during school time...), but the book has such fun and cute and pretty potholders that I decided to give it a try. I love browsing second hand shops, and knew that you can find materials and clothes that deserve a new life as a pot holder.

Laavailin kirjaa ja yritin päättää mallin. Tässä on kiva idea, mutta ohje ei ollut niin selkeä, että olisin uskaltanut lähteä sitä seuraamaan.

I was looking at different pictures and trying to choose one. This one is a nice idea, but I did not completely understand the instructions, so I skipped it.

Kaunis ja yksinkertainen.

Pretty and simple.

Ihanat värit!

Lovely colors!

Ihastuttava. Olisipa tuollaisia kankaita!

Darling. I wish I had materials like that!

Vanha kunnon hirsimökki-kuvio. Päädyin sitten tähän, koska olen ennenkin käyttänyt tätä tilkkukuviota. Muista, en ole käsityö-opettaja!

Good old log cabin. I have done it before, so it was an easy choice. Remember, I am not an expert!

Sitten kankaiden valintaan.

Choosing the materials.

Pinosin kankaani värien mukaisiin pinoihin. Päädyin valitsemaan mallin mukaiset värimaailmat.

I piled my materials according to color. I ended up choosing the same colors as in the model.

Omistan tilkkutöissä korvaamattoman leikkurin, leikkausmaton ja viivottimen. Leikkasin 4 cm levyisiä suikaleita.

I cut the materials in 4 cm strips.

Valmis etukappale. Minulla ei ole kuvia hirsimökkimallin ompelusta, mutta se aloitetaan pienimmästä keskuspalasta (keltainen pala, jossa vihreä tähti). Siihen ommellan samankokoinen pala (oranssi), sitten ommellaan näiden kahden reunaan seuraava pala ja jatketaan järjestyksessä keskupalan ympäri. Värit pidetään kahdessa osassa niin, että toinen kulma on keltaoranssi ja toinen vihreäsininen.

Kun olet lukenut tämän ohjeen, ymmärrät, miksi en pidä käsityöblogia.

A ready pot holder front. I do not have pictures of the process, but you start with the smallest center piece, and keep on adding pieces around the center piece in orderly way. Keep the colors separate so that one corner will be yellow-orange and the other blue-green.

After reading my instructions here you understand why I do not keep a handicrafts blog.

Numerot apuna. Jatka kunnes patalappu on halutun kokoinen. Älä tee liian pientä, sillä sillä ei voi sitten napata kuumasta kattilan reunasta kiinni (eikö ole kiva laittaa kaksi samaa sanaa peräkkäin, ja silti niillä on ihan eri merkitys!).

Numbers might help. Continue until the pot holder is desired size. Do not stop too early, small pot holder is useless when you try to carry a hot pot! Unless you have really small hands.

Sitten lisätään kuumuutta eristävä täyte. Laitoin itse asiassa sekä palan vanhaa pyyheliinaa että kuumuutta eristävän kankaan. Takakappaleeksi laitoin väreihin sopivaa kangasta.

Tikkaus aloitetaan keskeltä. Tässä tulee nyt yksi suuri vaikeus, joka minulla oli tilkkutöiden kanssa. Laitoin ensimmäisessä patalapussa etukappaleen, täytteet ja takakappaleen yhteen muutamalla nuppineulalla. Tikkauksen jälkeen kankaat olivat pyörineet sen verran, että jouduin saksimaan reunoja saadakseni ne taas samankokoisiksi. Lopuissa patalapuissa käytin kaikki nuppineulani ja ne joutuiva uhraamaan elämänsä kovassa käsittelyssä (kts. teemakuva sivupalkissa). Silti kangas pääsi pyörimään vähän. Teenkö jotain väärin?

For padding I put a piece of a towel and insulating material. For the back piece I cut one piece of a matching color. Start stitching in the middle. Here is one big difficulty I have with quilting. After I finished stitching the first pot holder, I noticed that the back piece had turned. I had only used few needles to secure them together. I had to cut all the pieces to match the edges again. For the next ones I used all my needles, and many sacrificed their lives for this work (see the theme picture on the side of my blog). Even so, the materials had moved again. Am I doing something wrong?

Sain valmiiksi neljä patalappusta. Kokeilin muutamaa eri kangasta ja vaihtelin kankaiden järjestystä.

I finished four pot holders. I tried different materials and changed the order a bit.

Tykkään valkoisesta kankaasta, mutta se ei ehkä ole käytännöllisin patalappuväri.

I like the white material, but it might not be the most useful color for a pot holder.

Nämä pääsivät naapureille asumaan. Vein lähinaapureille Uuden Vuoden tervehdykset (täällä ei juhlita Joulua, mutta Uutta Vuotta kylläkin).

These pot holder found new homes at our neighbors. This was our New Year greeting for the closest neighbors (people do not celebrate Christmas in Central Asia, but they do celebrate New Year).

Hyvää Uutta Vuotta!

Happy New Year!