Keski-Aasian herkkua

Meidät kutsuttiin kylään. Perheessä oli syntynyt lapsenlapsi, pieni tyttövauva, ja sen kunniaksi kutsuttiin työkaverit herkuttelemaan eräällä paikallisella perinneruoalla.

En osaa kyllä sitä nimeä ollenkaan suomentaa, mutta kyseessä on vastaleivottuun leipään perustuva ruoka. Maitotuotteet on monesti täällä aika happamia, ja koska kylmäsäilytystä ei monessa kodissa ole, saadaan tällä tavalla maitotuotteet säilymään pitempään.

Ihana, kuuma, tuore leipä kostutetaan happamalla jugurtintapaisella tuotteella, johon on lisätty kuumaa vettä ja suolaa. Leivän päälle on pilkottu sipulia, ja sitten...sitten...

...päälle kaadetaan rasvaa. Paljon rasvaa. Tämä on hyvin rasvainen ruoka. "Oikeasti" rasvan pitäisi olla lampaan tai lehmän rasvaa, mutta usein ihmiset käyttävät laardia, jopa voita. Se sulatetaan, ja kun se kaadettiin tulikuumana leivän päälle, se sihisi kuin saunan kiuas konsanaan.

Sitten kukin paikallaan lisää astiaan vihannekset. Yleensä se on kurkku-tomaatti-sipuli-korianteri sekoitusta, mutta perheet lisäävät ruoan päälle sesongin mukaisia vihanneksia.

Sitten aletaan syömään. Ja voi miten se onkaan herkullista! Tuoreen leivän päällä tämä hapanmaitotuote, tirisevän kuumaa rasvaa ja herkullisia vihanneksia....syön aina ihan liikaa kun tätä ruokaa tarjoillaan. Perinteisesti ruoka tarjotaan puisesta isosta vadista ja syödään käsin kaverin kanssa.

Lapset oli mukana ja olin vähän huolissani miten ne jaksaa istua pöytäliinan ääressä. Autossa kävimme pöytäliinaetiketin kertauskurssia: jalat taitetaan niin, ettei jalkapohjat sojota ketään kohti. Jalat eivät saa koskea pöytäliinaan. Ei saa kahmia karkkeja ja muita herkkuja, yksi riittää. Ei osoitella kalliiden limukoiden puoleen ja vinguta niitä omaan kuppiin, nyt juodaan teetä. Jne, jne. Lapset istuivat minua vastapäätä, isän istuessa miesten kanssa pöytäliinan toisesssa päässä. Ja siellä ne söivät ja käyttäytyivät kauniisti kuin karitsat. Välillä tietenkin kävivät ulkona toisten lasten kanssa, mutta olin oikein ylpeä miten hienosti ne siellä istuivat. Eivät tietenkään uskaltaneet temppuilla vieraiden ihmisten vieressä...taidanpan ensi kerrallakin jättää lapset vähän kauemmaksi istumaan!

Ja tämän vierailun jälkeen tytölle piti ostaa uusia mekkokankaita! Kumma kun se kasvaa vaan, aina on vaatteet pieninä...

p.s. huone oli aika hämärä, joten kuvat eivät ole mitenkään hyvää laatua...

Vintage scarf (not really)

It happened again. We had visitors, and they wanted to go to bazaar. There is this really nice, not too big material bazaar in our town where I like to go a lot. I mean, I would like to go there a lot, but I do not. But I like the idea of going there a lot. Any clearer? Anyway....when the guests wanted to see it, I was more than happy to guide them. As I had just recently had two dresses made, I did not need any dress material. But this bazaar has grown, and now you can find some dishes, moderate collection of clothes (read normal - western looking- clothes), robes, shoes (one of the guests bought winter boots) and of course material for any need you might have.

We walked up and down the two and half aisles of this bazaar (not very big as I said), and passed a shop where some scarfs were hanging outside. There was this one white and pink, really pretty scarf I liked. But I walked by it. On the way back I stopped to admire it again. And then I decided to buy it. I did not need a white and pink romantic style scarf...but it just was so different and beautiful. The price was huge; $ 2.5, but I got it for $2! I am such a talent in bargaining!

The edge is soooo cute!

Because of its shape I might never wear it in my head. At the moment it is hanging from the lamp in our bedroom. I love it every time I see it!

And here is one photo in color. I am in love with pink and white. My Romantic season...

Rainbow books - Sateenkaarikirjat

I recently run into these pictures of very big bookshelves where all the books were organized by color. It all looked like a big rainbow!

Näin hiljattain pari mielenkiintoista kirjahyllykuvaa, jossa kirjat oli järjestelty väreittäin. Kuin suuri sateenkaari olohuoneessasi!

http://robaroundbooks.com/2009/01/bookshelf-of-the-week-eccentric-scholars-rainbow-bookshelf/

http://freshome.com/2008/02/12/rainbow-bookshelf/

It reminded me of my first visit to my then husband-to-be's home. I was looking at his books, because I always find a person's bookshelf very interesting, and felt like organizing. I often have that feeling...hmmm. So I rearranged his books based on color. I was kind of happy how it turned out, but he was like 'I had just arranged all my books by the topic!'. Well, I can tell you, it all turned okay, we are now married with three children and our books are not organized at all. Or if they are, they are based on 'Keepers' and 'Non-keepers'.

Kuvat muistutti minua ensimmäisestä visitiistäni silloisen tulevan-aviomieheni kotiin. Katselin läpi hänen kirjahyllyään, koska minusta ihmisten kirjahyllyt on niin kauhean mielenkiintoisia, ja sitten halusin alkaa järjestelemään. Mulla on usein semmonen tunne....hmmm. Niinpä järjestin kirjat värijärjestykseen. Minusta lopputulos oli oikein mukava, mutta hänen reaktionsa oli että "Minä olin just saanu ne järjestettyä aiheen mukaan!". Mutta ei huolia, loppu hyvin kaikki hyvin, olemme onnellisesti naimisissa kolmen lapsen kera, ja kirjamme ovat täysin epäjärjestyksessä. Tai jos jotain järjestystä niin "Pidetään" ja "Ei-pidetä" hyllyillä.

But not long ago, I was "playing" with my kids in their room (mommies pretend they are playing but instead they are organizing the toys and the room, picking Lego blocks off the car basket and folding dolly clothes into their own pins and throwing away broken toys, dried bread crumbs, sunflower seed peelings and odd pieces of paper that are 'important'). I looked at their little bookshelf and got a idea. I could ORGANIZE it! What could be more fun! So I did, with color...

Ei kovin kauan aikaa sitten olin "leikkimässä" lasten kanssa leikkihuoneessa (äidit aina teeskentelee leikkivänsä lasten kanssa, mutta itse asiassa he järjestelevät leluja ja huonetta, poistavat Leego-palikat autokorista ja viikkaavat nukenvaatteita paikoilleen ja keräävät nyrkit täyteen roskiin menevää tavaraa kuten rikkinäisiä leluja, kuivuneita leivänpalasia, auringonkukansiementen kuoria ja kaikenmaailman paperinpalasia, jotka ovat "tärkeitä"). Katselin lasten pikku kirjahyllyä ja sain idean. Voisin JÄRJESTÄÄ sen! Mikä olisi hauskempaa! Niinpä toimeen, värit mielessä...

First greens and blues...

Ensin vihreät ja siniset...

Then red, orange, yellow and white...

Sitten punainen. oranssi, keltainen ja valkoinen...

Factors I had to take into consideration is that this little pink bookshelf has really low spaces on the top shelf. I could not put big books there at all.

Järjestelyssä rajoja asetti pienen vaaleanpunaisen kirjahyllyn matalat ylähyllyt. Isoja kirjoja sinne ei saa mahtumaan ollenkaan.

But now the top shelf books are in order!

Mutta nyt on ylähyllyn kirjat järjestyksessä!

Pictures - Kuvia

I added some chosen Central Asian pictures on my blog. As you can see, the collage is pretty big. But I let it be there for a while for you. I like these pictures, they give a little glimpse of our world here. Feel free to ask about the pictures! I would be happy to explain them to you!

Lisäsin joitain kuvia Keski-Aasiasta tuohon blogin ylälaitaan. Kuten huomaat, se on aika iso kokoelma, mutta annan sen olla siinä jonkin aikaa. Tykkään näistä kuvista, niistä saa pienen kuvan tästä meidän maailmasta. Kysy reippaasti kysymyksiä kuvista! Selitän mielelläni mitä kuva edustaa!

Lokakuun eväsretki - October Picnic

Kuka haluaa eväsretkelle lokakuussa? Keski-Aasiassa parhaimmat luontoretket on juuri näinä syyskuukausina, jolloin on vielä ihanan lämmintä, mutta ei paahtavan kuumaa. Kävin ensimmäistä kertaa tällä joenrantapaikalla, ja olin ihan myyty.

Who would like to have a picnic in October? Autumn months are the best times for a picnic in Central Asia; it is still warm, but not scorching hot. I visited this spot by a river for the first time, and I loved it.

Tämä oli kuin unelmien täyttymys: vihreää ruohoa, kaunis vesi ja...kilipukkeja?

This was a dream come true: green grass, beautiful water and...goats?

Ja lehmiä.

And cows.

Mutta kun asetuimme ruoholle pöytäliinoinemme, vuohet päättivät kohteliaasti siirtyä alta pois. Polku kulki ihan pöytäliinan vierestä.

When we were settling on the grass with our table cloth, the goats politely decided to leave them place just for us. Their path was right next to our table cloth.

Vähän poikien piti päästä puskemaan.

These boys had to hit it a bit.

Tämä vuori antoi mainion varjon retkipaikalle. Kyllä, varjo on vielä tarpeen lokakuussa.

This mountain gave a great shade for our spot. Yes, it is still needed in October.

Paimenpojan kulkuväline.

A vehicle for the shepherd boy.

Olin ihan ihmeissäni. Tällaisia maisemia en ole täällä vielä tavannutkaan! Ruohoa!?

I was amazed. I had not seen these kind of places around here! Grass!?

Ahh miten rauhallista ja hiljaista täällä oli.

Oh, it was so quiet and peaceful out there.

Viheriäisiä niittyjä, virvoittavaa vettä...

Green pastures, still waters...

Ja romanttinen lehmä juomassa. Vai romanttinen kuva juovasta lehmästä? Vai romantiikan hakuinen kuvaaja kuvaamassa juovaa lehmää? No, sinnepäin.

And a romantic cow having a drink. Or a romantic picture of a drinking cow? Or romance seeking picture taker taking a picture of a drinking cow. Do bear with me.

Päätin tulla tänne heti seuraavana vapaapäivänä patjan ja kirjan kanssa. Aivan ihastuttavan rauhallinen paikka! Lapset voivat leikkiä ja halutessan uida ja minä voin nukkua päikkärit kedolla kelliessäni.

I decided to come here with a mattress and a book on my next day off. Such a peaceful place! Kids could play and swim if they want, and I could take a nap.

Sitten saapui Mansikki.

Then Daisy arrived.

Ja tuijotti.

She was intrigued.

Mansikki auttoi meitä siivoamaan meloninkuoret.

Daisy helped us to clean up the melon peels.

Mansikin tädillä oli päänsärky. "Pysykää kauenpana, en jaksa nyt mitään remuamista".

Daisy's aunt had a headache. "Stay away, I cannot take any fiddling around right now".

Mustikilla oli asennetta. En halunnut tietää millaista.

Blossom has an attitude. I did not want to know which kind.

Mutta nautamaisista naapureista huolimatta paikka on pieni paratiisi pölyisen kaupunkimme katveessa.

In spite of bovine neighbors, this place is a small paradise by our dusty town.

p.s. Seuraavalla kerralla vesi oli noussut niin korkealle, että ruohikolle ei päässyt ollenkaan. Ehkä se taas joskus laskee...

Next time the river had risen so much that we could not go to the grassy area at all. Maybe it will go down again...

The National Writer - Kansalliskirjailija

Today is a good day. It is 10th of October 2010. 10/10/10. I wonder how many babies will be born today with this cool birthday.

Tänään on kiva päivä. Kymmenes kymmenettä vuonna kakstuhattakymmenen. 10.10.10. Kuinkahan moni vauva saa tämmösen hauskan sosiaaliturvatunnuksen alkuosan?

It is also a flag day. In my calender certain days are marked with a flag. It means you take out your flag and fly it high, in celebration of something grand. Today is the day of Finland's National Writer, Aleksis Kivi. He lived 10 October 1834- 31 December 1872. He was born in this house in Nurmijärvi (my sister lives there now. Not in this house, but in that town).

Kuten valistunut lukijamme tietää, tänään on liputuspäivä. Oletko jo laittanut lipun salkoon? Suomen Kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven päivä. Kivihän eli 10. lokakuuta 1834-31 joulukuuta 1872. Kuvassa on Kiven syntymämökki Nurmijärvellä (siskokultani asuu nyt siellä. Ei siis siinä mökissä, vaan samalla paikkakunnalla).

http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/

http://www.allcountries.org/photos/finland/finland_photos_3.html

Can you see him sitting up there at the railway station square in Helsinki? It looks a bit cold. Let's see if we can get a close up of his face...

Kivi istuu Helsingin rautatieaseman aukiolla. On vähän kylmän näköstä. Katotaanpa saadaanko lähikuvaa näkymään...

Picture by

http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/

Here. Aleksis Kivi is called the national writer because he was the first author to write high literature in Finnish. His novel 'Seven Brothers' took him 10 years to write.

Tässä. Kivi on kansalliskirjailijamme, koska hän kirjoitti ensimmäisten joukossa korkeakirjallisuutta suomen kielellä. Hänen romaaninsa Seitsemän Veljestä oli työn alla 10 vuotta.

As a Finn I have read the book. It left permanent impacts on me. For example, when my future-husband asked me how many kids I would like to have, I answered 'Seven sons'. Well, not the kind of sons as in Kivi's novel (they were wild and disobedient and escaped schooling to the forest), but you know young people, full of dreams and idealism.

Suomalaisena olen toki lukenut kirjan. Se jätti minuun pysyviä vaikutuksia. Esimerkiksi, kun tuleva mieheni kysyi minulta kuinka monta lasta haluisin saada, oli jao vastaukseni "Seitsemän poikaa". No, ei ihan semmoisia kuin Jukolan jurrit, mutta nuoruudessa ihmisellä on unelmia ja idealismia.

One of my very favorite ways to read this book is the version for kids by Mauri Kunnas (he deserves his own post, maybe in the future...I did not think about book/author reviews when I started writing this blog...). When he wrote and drew and published this book, he sold 127 000 books in three months. It has been published also in English. If nothing else, please check his pages after reading my blog post! He tells the story of writing Seven Dog Brothers in detail. It is fun!

http://www.maurikunnas.net/mauri_kunnas/en_GB/

Yksi suosikkiversioni tästä kirjasta on Mauri Kunnaksen koiraveljekset. (Mauri ansaitsisi oman postauksen...ehkä myöhemmin...en ollut ihan ajatellut kirja/kirjailija-arvostelijaksi ryhtyväni tätä blogia perustaessani). Kun Kunnaksen kirja ilmestyi, se myi 127 000 kappaletta kolmessa kuukaudessa.

Jos et muuta, niin käy lukemassa Mauri Kunnaksen sivuilta miten hän kirjoitti Seitsemän Koiraveljestä. Se on hauska!

http://www.maurikunnas.net/mauri_kunnas/fi_FI/

You can read the book online, but unfortunately I only found it in Finnish. But hey, learning languages is good for your brain! Or, you can just order it in English...

Ja täältä voi käydä lukemassa koko kirjan:

http://eiskis.net/seitsemanveljesta/

Happy Birthday Aleksis!

Hyvää syntymäpäivää Aleksis!

p.s. I do not want to have seven sons anymore. Somehow I came to my senses. Somehow. Like, after giving birth three times and already having one son.

En enää halua seitsemää poikaa. Jotenkin tulin järkiini. Jotenkin. Kuten kolmen synnytyksen jälkeen, ja poikalapsen äitinä jo neljän vuoden kokemuksella.

Visual Marketing - Second Hand Shop Window #2

About a year ago I had given birth to a wonderful precious baby girl. And we were packing like crazy to empty our apartment and come back to Central Asia. Because I thought I needed something to do with my life, I went ahead and decorated a shop window.

I had decorated this same shop window a month ago, and I had had so much fun!

So it was time for an update. While I was nursing my baby, sitting on our green sofa, I searched the wondrous world of the internet for tips and hints and ideas. Even though I kind of knew what to do, I did not want to be totally weird and ruin everything. I learned that some shops redecorate their window(s) every week. The common advice was to change the window display every 3 weeks. But well, this is a second hand shop, and once a month is enough considering that it is voluntarily taken care of.

Last time the colors had been orange, yellow and white. This time I chose blue and brown. Ever since 1999, when I was a voluntary worker in a conference place and met lots of new people, I had developed a liking to the combination of brown and blue. I remember the moment very clearly. I was sitting in a living room for the voluntary workers with other young people, and someone from England was wearing brown and blue. And I thought 'I like that!'. And so it was born. My liking for brown with blue. Or blue with brown. Whatever. I never wear those colors anymore, by the way, but I still think they go well together.

Let's start with the background material. It is a tablecloth. Not a material cloth, but some kind of material you can wipe and then when it gets beyond any rescue, you can throw away. I found it in a discount basket and decided to use it for the window. Then the fun part: hunting through the second hand shop for brown and blue things. There happened to be lots of clay pots and plates and even couple of clay lampshades (you can see one hanging in the picture) so I created a little collection of clay in one end of the long window. I put some glass bottles on silver tray.

Then I found a undefined piece of mirror on the floor behind a table in a back corner of the shop. No one would ask for it, no one would look for it, no one was interested. But I washed it and collected all kinds of dishes, candle holders and other things made of blue glass to put on it. It looked really pretty when I was finished. And then when I was still working on the window an old lady came to the shop and asked to buy some of those candle holders. I almost refused to sell them, but hey, this is why I was doing it! The stuff was selling!

On the bench I collected books and scrap materials. There where two or three big boxes full of all kind of left over pieces of all kinds of materials in the shop. Perfect for little or even bigger handicraft projects, but because they were not very visible, customers rarely bought any. I was hoping I could buy most of it, but we were just downsizing with our own stuff that we had to pack away anyway. So I made couple of piles of brown and blue materials on and underneath the bench.

I found some really nice blue books in great condition. I think some of them were new, and they were displayed on the bench. Underneath the bench I just collected any blue book I could find in the second hand shop and piled them on a drawer and on the floor. Someone had donated an almoust complete set of encyclopedias (the brown pile). Only one book was missing. I wonder why? The rest were like new.

I had some clothes up as well, but I did not take very good pictures of them (I did not have a blog then!). But I remember that they sold really quick, and I went in and put some new clothes on the display few days later. It is really true what I learned about the art of window displays: people might not think they need a certain thing, but if it is displayed nicely on the window, it is very likely to sell.

Happy shopping people! And take pictures of great window displays for me!

Perinteinen työnjako

Tässäpä takuu ettei tänä talvena tarvitse palella. (Melkein piti keksiä joku t-kirjaimella alkava verbi, olisipa ollut hauska lause! Tutista? Täristä?). Meille tuli puukuorma pihaan. Kuormassa on 120 nippua polttopuuta. Puut ovat pitkiä, liian pitkiä meidän lämmitysuuniin ja saunanpesään, joten niitä pitää pilkkoa lyhyemmiksi. Pikkuhiljaa se kasa siitä häviää omin avuin ja muidenkin avittamana.

Tässä puita pilkottuna.

Kirvestä on jouduttu jo parantelemaan tässä kahden päivän aikana. Se on kuulemma paras mitä bazaarista löytyi. Hmmm...

Vaikka olen asunut yksin puulämmitteisessä talossa nuoruusvuosinani ja tullut yllätetyksi saunaklapien pilkkomisesta minihameeseen pukeutuneena, en ole kokenut tätä työtä täällä omakseni. Jätän sen ilomielin miesten käsiin. Sillä aikaa kun perheen mies ja poika pienensivät puukasaa, minä olin vanhimman tytön kanssa keittiössä iltaruoan laitossa (kuopus nukkui myöhäiset päiväunet). Opetin 6-vuotiaalle kinkkupiirakan tekemisen jalon taidon. Paitsi tässä muslimimaassa emme saa kinkkua, joten se on meillä kalkkunapiirakka. Kamera kerettiin viedä lataukseen tässä välissä, joten harmi kyllä kokkaushetkestä ei ole kuvia.

Yhdessä painelimme taikinan vuokiin ja tytär sai rikkoa munat munamaitoa varten. Sitten ripottelimme täytteet (kalkkuna, tomaatti, paprika, juusto) esipaistetulle piirakkapohjalle ja kaadoimme munamaidon päälle. Paistumisen aikana opetin pöydän kattamista. Olen saanut hyvän opin nuoruusvuosina, kun olin erään konferenssikeskuksen ruokasaleissa töissä. Lautanen tulee aivan pöydän reunaan, haarukka vasemmalle, veitsi oikealle ja jälkiruokalusikka lautasen yläpuolelle. Tyttö nautti servettien asettelemisesta juomalaseihin ja vesikannun täyttämisestä.

Äidillä on vastuu siitä, että perheen lapset oppivat kodinhoitamisen taidon. Ja mielelläni annan mieheni opettaa lapsille pihatöitä. Kun se itekkin niistä niin kovin tykkää.

Ja on mukava ihailla kättensä työtä. Ihailimme piirakankin kovin nopeasti lautaselta parempiin suihin. Onneksi tein kaksi, niin saamme myös vähän iltapalaa! Ja huomiseksi ehkä jää aamupalaa.

Puutarhassa on vielä ruusujen aika.