Käsityömarkkinat - Handicrafts fair

Pääkaupungissa järjestettiin viikonloppuna käsityö- ja kulttuurimarkkinat. Tykkään käsitöistä, etenkin toisten tekemistä, joten kun tilaisuus tuli, päätin lähteä markkinoille. Tapahtuma järjestettiin puistossa, jossa olemme joskus käyneet tepastelemassa lasten kanssa.

Last weekend there was a handicrafts fair in the capital. Because I like handicrafts, especially made by other people, I decided to go visit. The fair was at the park where we went with the kids earlier this spring.




Tässä on huopatuotteita. Lämpimät huopatossut kannattaa ostaa kylmän talven varalle, koska Keski-Aasian talvet ovat aika viileitä, puhumattakaan taloista, ja lämmitys on työlästä. Huovasta oli tehty myös tuolille pehvanlämmittimiä, patalappuja ja sitten noita isompia palasia, joista en nyt ole varma onko ne lattialle istumista varten vai seinälle koristeeksi...Kivan värisiä kuitenkin.

Here are some felt products. Warm felt slippers are very useful during the cold winter months, when the houses are cool and hard to heat. Other felt products are cushions to sit on chairs, hot pads and then some bigger pieces, either for sitting on the floor, or for hanging on your wall... Nice colors!

Villasukkia kaikissa mahdollisissa väriyhdistelmissä.

Knitted socks in all possible colors.

Arvaa mitä nämä ovat? Ei, ei strutsinmunanlämmittimiä, vaan hattuja.

Guess what do we have here! Felt hats.

Puisia isoja maljoja, savikannuja ja aidalla roikkumassa perinteisiä seinävaatteita/oviverhoja.

Wooden bowls, clay pots and traditional wall decorations/coverings for door frames.

Paikallisia soittimia ja kaulanauhoja vuorilta löytyvistä kivistä.

Local instruments and necklaces made with precious stones found in the mountains.

Nämä kirjaillut kankaat ovat seinälle tai oviaukon ympärille ripustettavaksi (kahdesta kappaleesta tehdyt). Käsin kirjailu kestää kauan! Tykkäsin tuosta mustasta setistä, mutta se oli vähän liian arvokas minun budjetille...

These cloths that can be hung on the walls or door frames take a loooong time to make by hand. I really liked the black one, but it was kinda spendy for my budget...


Tykkäsin myös tästä pöytäliinana olleesta kirjaillusta kankaasta, ihanat värit!
Liinalla on hattuja, oikealla etualalla olevat kaksi isompaa ovat miesten hattuja, muut ovat naisille. Naisten hatuissa käytetään kirjailua, paljetteja, helmiä, kultalankaa, hopealankaa, höyheniä....

I also like this material, used here as a tablecloth. It has lovely colors!
Did you recognize the hats? They can be hard to identify. The two bigger ones on the right are for men, other hats are for ladies. Ladies hats are decorated by embroidery, sequins, beads, golden thread, silver thread, feathers...

Nättejä laukkuja.

Pretty Purses.

Puistoon on rakennettu pöytiä, kojuja ja huoneita, jotka seisovat siellä kesät talvet. Tosi kivasti rakennettu ja mukavaa oli kierrellä vehreässä ja varjoisassa puistossa.

The park has tables, booths and rooms that are available year around. They are nicely build and it was wonderful to walk around in the green and shady park.

Eräs taiteilija ostaa puisia astioita ja maalaa niihin perinteisiä kuivoita ja koristeita. Ostin tuon sinisen kupin! Olisin ostanut useammankin, mutta nämä olivat vain jäljellä.

One skilled artist buys wooden dishes and paints them with traditional style. I bought the blue cup! I would have bought more, but this was all she had left.

Tässä on korttitaidetta, kankaana korteissa on keskiaasialainen Atlas-silkki. Kuva on tosi huonolaatuinen, kamera, joka mulla oli tuolla mukana on rikki. Ota yhteyttä, jos haluat ostaa näitä kortteja!!! Kortinteko tuo leivän pöytään eräälle tuttavaperheellemme.

Card art. The material in the cards is Central Asian Atlas silk. The photo is really bad quality, the camera I had with me is broken. Contact me if you want to buy these cards!!!

Taas söpöjä laukkuja, ihanaa kirjailua!

Again cute purses, with lovely traditional embroidery!

Tässä on paikallista kansaa. Kyllä, he ovat kaikki tämännäköisiä.

Local folk. Yes, they all look like this.

Lapset myyntipöydän ääressä. Minusta yks tosi kiva piirre Keski-Aasian elämässä on se, että lapsia otetaan mukaan joka paikkaan. Lapsista tykätään ja heidät otetaan mukaan auttamaan pienestä saakka.

Chidren behind the booth. I like the way Central Asians include children in many things. Children are liked and taken with and they are helping parents since they are quite young.

Perinteisellä tyylillä kirjailtuja mekkoja.
Olen nähnyt tyttöjen käyttävän tällaisia mekkoja kaupungilla.

Dresses embroided with the traditional style.
I have seen girls wearing dresses like this in the city.

Ihanaa koritaidetta! Isoja koreja käytetään leivälle. Halusin ostaa yhden, mutta en leivo leipää itse. Ja seinällä se olisi kai hassu...kun muut käyttää sitä oikeasti ja minä vaan ripustan seinälle...

Lovely basket weaving! The big ones are used for bread. I wanted to buy one, but I do not bake my own bread. I am afraid it would look funny on the wall...when others really put it in use and I would hang it on the wall...

Todella hienoja saviesineitä.
Yksityiskohdat ovat aivan mahtavia, ja ne on kauniisti maalattu!

Really impressing clay dishes and figurines.
The details were amazing and they were painted really nicely!

Yksinkertaisia laukkuja kirjailukoristeineen.

Simple black purses with embroidery and beads.

Ja tässä on yksi väsynyt markkinavierailija! Raukkanen ei osannut nukahtaa ilman omaa sänkyä tai autokoppaa, ja sinnitteli hereillä koko markkinoiden läpi! Tai, no, hädin tuskin hereillä...

And here is one tired fair visitor! Poor little thing was not able to fall asleep without her own bed or car seat, and managed to stay awake, even though barely.




Kotimatkalla pysähdyimme ostamaan juomaa. Sitä myydään noista valkoisista ämpäreistä. Eräänlaista jogurttijuomaa, jossa on yrttejä ja suolaa. Ihan namia ja virkistävää kuumalla ilmalla.

On the way back to our town we stopped to buy a drink. It is sold from the white buckets. It is some kind of fermented milk drink, with herbs and salt. Tasty!

Puistossa

Meidän lapset rakastavat leikkikenttiä. Kun tulimme Suomeen viime kesänä, kaikkein paras viihdyke oli ihan tavalliset leikkikentät.

Meillä ei ole leikkikenttiä täällä kotikaupungissamme Keski-Asiassa. Meillä on kaksi puistoa, joissa on muutama huvipuistolaite. Niissä saa ajella pikkurahalla. Joskus sunnuntaina viemme lapset pienempään puistoon vähän juoksemaan ja ajelemaan laitteisiin.

Vaikka vauhti ei pikkupuiston laitteissa päätä huimaa, niin ihan kivaa silti oli. Ja oli ihan hyvä ettei vauhti huimannut päätä. Usein laitteissa ei ole minkäänlaisia turvavöitä, tai jos on, ne on yksinkertaiset ketjut, joita vilkas poikamme irrottelee kesken suurimman vauhdin. Siinä saa sitten sydän sykkyrällä huutaa "EEII! Ei saa irroittaa ketjua!!!". Nyt olemmekin oppineet, että jos lasten kanssa mennään suuremman puiston nopeampiin laitteisiin, kannattaa ottaa vyö mukaan, jolla saa lapsen turvallisesti kiinni tuoliin.



Tässä ollaan Aku Ankan kanssa autoajelulla.


Oli ihan pakko napsaista kuva näistä aivan upeista kukista! Ne on kauniin värisiä ja korkeita kasveja. Yhteen tuli sitten joku pörrinkäinen puuhailemaan.

Tässä meidän perheen pikku-kukka. Kädet heilui siihen malliin, että sylissä piti kantaa suurinta osaa puistoreissua. Kun ei millään viittisi yksin istua.


Trampoliini oli hauska, vaikka siinä olikin reikä (ei näy kuvassa). Ja kyllä siinä pystyi pomppimaan, kun varoi vain sitä reikää ettei mene jalka läpi. Paitsi toinen vihreäpukuinen tyttö nauroi koko ajan niin kovasti, ettei tullut pomppimisesta yhtään mitään!



Puistossa on myös pieni teatterilava ja katsomo. Kaikki sementistä, entisen Neuvostoliiton tyyliin...


Kiipeilylaitteet on täällä mukavan mielikuvituksellisia. Oikeassa reunassa näkyy teatterilavan onton pallonpuolikkaan muotoinen"kansi". Se esittää kilpikonnan kuorta.



Puusta voimaa! Pienten ajoneuvojen sähköpistoke oli kiinnitetty puuhun. Nämä nytkyvät edestakaisin ja niin pienellä vauhdilla, että lapset vaihtavat päikseen paikkaa kesken kyydin monta kertaa.

Yritämme puuhata kotipihalle yksinkertaista kiipeilytelinettä ja keinua. Ja hiekkalaatikkoa!

Mutta siihen asti käymme tässä puistossa.

Happy Saturday! - Iloista lauantaita!

I've noticed that many bloggers have theme days. On theme day they present something from their home, or write about certain subject (Show-and-tell-Friday, Target Tuesday). I have deep admiration for them. They diligently sit on they desks and blog away about their life on the exact day they have promised. I could not, even if I wanted, to keep up with that resolution. I mean it could be fun to have Fridge-Fridays, where I would share the contents of my tiny fridge (refrigerator for Americans) and what I am going to cook on the weekend, or Mommy-Mondays on which the posts would encourage the moms to keep on mothering and not to scream with frustration (or to go ahead and scream with frustration first and then go ahead and keep mothering).

I, however, find it hard to commit to a certain day. It is a Murphy's law, or plainly a Central Asian law, that plans just change a million times a day. Flexibility is a requirement, not a virtue. You can plan to make this amazing macaroni casserole for lunch, and then there is no electricity for the whole day so you end up boiling eggs and having sandwiches. Or you plan to have a language lesson , but then your language helper comes too late for the lesson just to tell that her mother-in-law needed her to bake bread and she cannot make it. Or you want to blog, but there are guests coming so the whole day is spent cooking and baking and getting the guest room ready, and in the evening after clean-up you are too tired to blog. Things like that.

Instead of Favorites-Wednesday, I want to share my favorite things here every now and then, which is today. Unless my baby wakes up from her nap too early. Or a electric company sends a man to collect money for electricity. Stuff like that.


I was in the bazaar, buying something I need. I hope. But then I saw this plate. I am not usually into big open roses like this. But since last year or so, I have been drawn to roses and soft pastels. It must be my romantic season going on. I don't mind, it's kinda interesting to see how different I choose now from when I was 10 years younger!


These plates have cute butterflies, and Rose Princess, my daughter, is a big butterfly fan! So I was thinking of her, and liking the roses and I asked if they have a set. Well, it used to be a set, cups and plates, I suppose. But all that was left were these three small plates. I bought them. They are so pretty! It makes me want to have a tea party. Of course I should go and buy some tea cups too! And a tea pot!

Koulussa kotona

Monet ovat kysyneet meiltä miten lasten koulu järjestetään kun asumme täällä Aasiassa. Koska meillä ei ole kansainvälistä koulua kaupungissamme, ei vaihtoehtoja ole kovin monta. Äiti opettaa lapsia kotona.

Kotikouluun olen tutustunut yhdysvaltalaisten ystävien kautta. Muistan aina, kun menimme erään perheen kanssa ravintolaan ja perheen äiti kertoi opettavansa lapsia kotona. Se oli ensimmäinen kerta kun tapasin kotikouluvanhemmat, ja koko käsitys oli mulle ihan uusi ja ihmeellinen. Kysyin mitä tää äiti tykkää lastensa opettamisesta. "I love it!" oli vastaus. Myöhemmin kävimme heillä kylässä, ja mieleen on jäänyt olohuoneen seinällä olevat vuodenaikoja ja viikonpäiviä opettavat värikkäät kuvat ja taulukot.

Olen lukenut aiheesta paljon, ja kotikoulu tuntuu jo ihan normaalilta ajatukselta. Vaikka emme asuisikaan Aasiassa, harkitsisin silti lasteni kotona opettamista. Kotona opetukseen ei mene paljon aikaa, koska ei tarvitse odotella muita eikä käyttää aikaa suuren ryhmän huomion saamiseen ja kurissapitämiseen. Ei tarvitse miettiä miten koulumatka menee, kiusataanko välitunnilla ja saako se kavereita. Muistaako se ottaa liikuntavaatteet ja unohtuuko läksykirjat kouluun. Näen koko ajan miten lapseni oppii uutta, ja osaan heti kiinnittää huomiota asioihin, joissa tarvitaan harjoittelua ja kertausta. Voimme keskittyä aiheisiin, jotka lasta oikeasti kiinnostavat.

Usein nousee kysymys siitä, miten ihan tavis-vanhempi osaisi opettaa ketään lukemaan, entäs laskemaan ja sitten on kaikenmaailman luonnontieteet, uskonnot ja käsityöt, näin alkajaisiksi. Eihän sillä ole edes pedagogista koulutusta!

Rauhoitutaanpa. Opetanhan lapsilleni koko ajan jotakin. Vauvalle lauleskellaan samoja tuutulauluja ja toistellaan samoja riimejä. Luetaan kirjoja. Paljon kirjoja. Opetellaan värejä, muotoja, lukusanoja. Lapsi kasvaa ja "mikä" ja "miksi"- vaiheet saapuvat. Mikä eläin tämä on, mitä se syö, mitä se sanoo. Ilmaa ja säätä tarkkaillaan ja puhutaan mistä vesipisarat tulevat. Leivotaan yhdessä, luetaan resptejä, sekoitetaan taikina, pyöritellään pikkuleivät ja maistellaan lämpiäisiä. Ja samalla ollaan yhdessä...mikä se olikaan lapsen suurin tarve?

Esikoistytär on ollut erityisen kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista "aina". Ostimme aakkospalikat, ja suuret vaahtomuoviset kirjaimet, joista voi rakentaa taloja. Aapiskirjoja on useita. Lastenhuoneen seinällä roikkuu aakkostilkkupeitto, jotka katselemme iltaisin. Laulamme aakkoslaulua päivittäin. Pikkuvelikin haluaa oppia, vaikkei suostukaan laulamaan aakkoslaulua ääneen, kun ei vielä sitä täydellisesti osaa. Oma nimi piti oppia kirjoittamaan heti kun kynä vähänkin paremmin kädessä pysyi eli kolmivuotiaana.

Lapset alkoivat naapurin lasten opastuksella kirjoittamaan ynnäyslaskuja piirrustuspaperille. Silloin piti alkaa opettamaan numeroiden oikeaoppinen kirjoittaminen, koska jos ne oppii kirjoittamaan "väärin", sitä on vaikea muuttaa. Niinpä käytimme viikon numeroiden opetteluun. "Äiti, paljonko on 8+8? Ja 6+13?" Mistä näitä kysymyksiä tulee???

Vaikka esikoinen olisi Suomen syksyssä menossa vasta esikouluun, hän lukee jo kirjoja itselleen. Opetteli sitten itse lukemaan, kun kirjaimet jo osasi.

Kauppaan mennessä hän kirjoitti itselleen kauppalapun.



Tällä hetkellä olemme opettelemassa vuodenaikoja. Meillä on Nalle Puhin vuodenajoista kertova kirja, ja sitten piirrämme vuodenaikakuvan paperille. Molemmat haluavat itse kirjoittaa vuodenajan nimen paperille. Siihen menee tunti päivässä. Ja se on kivaa yhdessä tekemistä!


Ja lapset pyytävät joka aamu: "Tehdäänhän tänään koulujuttuja!"

(Kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin)

Happy Birthday - Hyvää Syntymäpäivää

Our Rose Princess turned 6 years old last week!
We start birthdays by waking up the birthday girl/boy with signing and giving presents in bed. I met her wandering in the corridor just when we were getting ready to enter her room and chased her back to bed. Time to sleep! For the next 3 minutes!
She got a pretty rose from the garden with the presents. See her pretty pillow case? The material is Strawberry Shortcake character which she loves and adores.
I sewed it from the material my mother-in-law had bought for us. I should blog about my adventures in the handicraft world. I was NOT born with a needle in my hand (which makes my mother very thankful). But I love handicrafts and am always in a middle of a project...
Anyway...it was her birthday I was blogging about.

Every year she asks for a strawberry cake. She loves and adores Strawberry Shortcake. It is very easy, strawberries in the middle and cream around and on the sides. Maybe I should be more wild in decoration next year...
I did not use cream this year though. We have this Iranian packaged cream that stays good forever. It always tastes sweet which is very good here. It can be hard to find sweet tasting cream in Central Asia. However, I could not get this cream to stiffen. I know, it is hard to believe! Here is a picture of the Mother's Day cake we had just days before the birthday:

My husband whipped this cream for 15 minutes and it was still very liquid!
So I decided to go for a butter frosting. I have never made butter frosting before, but I found a recipe I used for the cupcakes and for the cake. Very yummy!

Strawberries dipped in chocolate! This was the centerpiece of the tablecloth!
(She loves strawberries and Strawberry Shortcake)

Getting ready to receive the guests.
I found these cute hats in the bazaar for 50c - 1$ each.
The rose tablecloth is a piece of material meant to be a sheet...It has been washed and I will sew it into a fitted sheet (see, another handicraft project!).

When the girls came in, they could each choose a hat. We had couple of girls come I had not expected, so I need to go and buy few more hats for them still.
In Central Asia you never ever turn down a guest.

My first birthday cupcakes!
These raspberry tasting pink m&m's are perfect for a little girls birthday party!
I should have waited with the sprinkles. I finished the cupcakes night before, and they started to loose color and crunchiness! But tasted good, nevertheless.

Here are some of the guests. It was our daughter's best friend (American girl) and all the girls from our street.

Just before I brought the cake in I realized that I had only put 5 candles on it! Wait, she turns 6 today! It is so hard to believe. My first born princess...
Happy Birthday!

अतलस - इकत

I just have to leave the title line the way it came out. This is so weird! I was trying to publish a Google translate button on my page, because many of my readers are not English speaking. On the other hand, it is nice for English speakers to be able to read all my posts. Soooo... I saved some changes I made in my settings. Obviously it was not the one I was looking for!

The title was supposed to read like this:
Ikat - Atlas

Anyhow, I found this really cool article when I was wondering around in the big huge web world. It got my attention, because the textile pattern they are talking about is totally Central Asian Atlas silk! I mean, this material is being sold all over our bazaars. My neighbors all wear it on celebrations. My neighbors kids wear it. My daughter wears it. I have teapot and little cups with this pattern! I, however, have found it a bit too much on the wild side, and I'm still gathering courage to go and buy my very first set of Atlas material for a dress.

Here is a neighbor girl at our daughter's birthday party, wearing her atlas dress.

Here is our daughter wearing her pink atlas.

And here is the article:
"A centuries-old fabric gets spotlighted in modern design"

Design Happens » Archive » Weekly Round-Up:Ikat & The New Traditionalists

Have fun, and if you get really excited about the atlas pattern, I will open a web shop and sell you stuff.
Really!