Lintuja ja liskoja

Safari on oli jännittävä elämys, ja kaikkein eniten toivoimme näkevämme leijonia, norsuja ja muita isoja nisäkkäitä.  Meillä oli kuitenkin viisas kuski, joka sanoi heti aluksi, että meillä ei ole takuuta, että näemme eläimiä, ja kaikenlaiset muutkin eläimet ovat näkemisen arvoisia: linnut, liskot, ja tietenkin mahtava kasvillisuus, joka nautti alkaneesta sadekaudesta.  

Niinpä huomasimme itsekin, että safari on muutakin kuin nisäkkäitä...Se on upea punainen tie, keltaisena kukkivat kaktukset, värikkäät linnut ja isot liskot.  Toki aika pian puiston alueelle ajaessa kun näimme strutsin, olimme tosi innoissaan! 

Vaikka itse suosinkin pörröturkkeja höyhenten tai suomujen sijasta, onhan kaikki eläimet kauniita omalla tavallaan.  Tämä punapäinen Agama-lisko on jopa hauska!

Kuopus tykkää erityisesti liskoista ja ötököistä, joten niitä pysähdyimme ihastelemaan usein.  Kuvia jälkeenpäin katsellessa huomasin, että eivät ne olekaan kaikki vain ruskeita, vaan niissä oli raitoja, pilkkuja ja värikkäitä läikkiä.  Pieniä taideteoksia siis.  

Puiston keskellä olevassa majapaikassa olimme ihan juomalammikon vieressä.  Nyt kun vettä jo satoi, eläimet eivät enää kerääntyneet lammikoille suurina laumoina, kuten kuivaan aikaan.  Oli siellä silti vilskettä! 

 Tällä on hauska nokka! 

Spoonbill

Black winged Stilt

African Sacred Ibis

 Sarvinokka oli rohkea ja utelias.  Se lensi ruokasaliin leipää etsimään ja tuli koputtelemaan ikkunan taakse.  Sitten huomasin, että sillähän oli pesä.  En viitsinyt häiritä poikasia, joten niistä ei ole kuvia.  

Hornbill

Upeanvärinen Vulturine guineafowl, kirkkaan sinistä, valkoista raitaa ja pilkkua. 

Vulturine Guineafowl

 Kotkan komistus

Keltakurkkuinen kanalintu. 

Yellow necked Spurfowl

Kuvat on siis otettu eri aikaan päivästä, joten valaistus on aina vähän eri.  

Syitä rakastua Afrikkaan

(Leijonan tassunjälki)

Elämämme ensimmäinen matka Afrikan mantereelle.  Koko perhe oli innoissaan tästä mahdollisuudesta, ja se tuntui sellaiselta once in a lifetime-kokemukselta!  Afrikka pitää kokea paikan päällä, se on kokemus, joka ei kuvien tai filmien kautta välity.

En ihmettele, että Afrikassa käyneet rakastuvat tähän maanosaan.  Meidän vaikutelmat on vain yhdestä maasta, Keniasta, mutta tässä lista asioista, joista tykkäsin todella paljon.

1. Raikas ilma.  Heti Nairobin lentokentällä kun kävelimme koneesta bussiin, vaikka ilma oli afrikkamaisen lämmin, se oli raikas ja hyväntuoksuinen.  Samaan kiinnitin huomiota Mombasan kentällä, jossa merituuli puhaltelee. 

2. Auringonpaiste.  Onhan siellä kuuma, mutta se kirkkaus ja hyvänolon tunne!

3. Värikylläisyys.  Kaikki on saturoitunutta.  Ihmisillä on värikkäät, kuviolliset vaatteet, multa on punaista, luonto rehevän vihreää nyt sateiden aikaan, kukkia on kaikenvärisiä ja eläimet juhlivat mitä ihmeellisimmissä kuvioissa ja väriessä.

4. Rento ja välitön käytös.  Tanssi, eloisuus ja asioiden selvittäminen keskustelemalla ja neuvottelemalla on osa kulttuuria.

5.  Isot plussat Kenialle, joka kieltää muovipussien käytön maassa!  Kuulimme tästä vasta, kun olimme matkan puolivälissä, joten piilottelimme kenkien ympärillä olevat muovipussit matkalaukun pohjalle.  Mutta ei niitä kentällä kukaan tarkistanut.  Kaupoissa tarjoittiin ohuita kangaspusseja ja matkamuistot käärittiin sanomalehtiin ja paperipusseihin.  Olin todella vaikuttunut tästä sitoumuksesta.

6.  Mielenkiintoinen ruoka ja kasapäin hedelmiä.  Enpä ollut myöskään ajatellut, että Keniassa on suuri ryhmä etnisiä intialaisia, joten intialaista ruokaa tarjottiin joka buffetpöydässä.  Myöskin brittiläinen vaikutus näkyi, ja päätin, että nyt meidänkin pitää alkaa tarjoilemaan lämmin "budding" joka aterian päätteeksi!

7.  Eläimet.  Kahden yön Safari keskellä kansallispuistoa oli meidän perheen matkan huipennus.  Meillä oli asialleen antautunut kuski, joka teki parhaansa, että näemme kaikkea jännää (kuvia seuraa!).

Jokaisella näistä kivoista jutuista on tietenkin myös varjopuolensa.  Ilma oli ihana, mutta kosteus sai hiukset pörhistymään ja kiharoitumaan...mikä on toisaalta kivaa :) 

Muovipussit on pannassa, mutta muuta roskaa ja muovipulloja lojuu joka paikassa.  Suomalaisella pullonkeräyksellä olisi tilausta, ihan ympäri maailmaa!

Ja välitön, rento käytös on ystävällistä, mutta rantojen turistikauppiaat oli tosi rasittavia.  Ei kiitos, en halua, että myyt minulle nyt yhtään mitäään.  Samoin turistihinnat sai veren kiehumaan.  Täällä Keski-Aasiassakin voi hinnasta neuvotella, mutta siellä ne turistihinnat oli aika törkeitä.

Tässä autossa saa seisoa! 

Perheenä matkustaminen on kivaa.  Pidämme kaikki eläimistä, joten safari-seikkailu eläinten pongaamisineen ja valokuvien ottamisineen tosi hienoa.  Kaikki maistelevat kiinnostuneina uusia makuja, vaikka vanhat suosikit pitävätkin pintansa.  Lapset ovat sen verran isompia, että matkalla voi olla miltei huoleti.  Tietysti osa väsyi ja osalla oli huono olo aina välillä, mutta kaiken kaikkiaan meidän lapset on osaavia matkaajia!

Syksyisiä sisustuksia

Olen siirtynyt täysin ottamaan kuvia kännykällä.  Taitaa olla kamerassa vielä kesän reissulta kuvat sisällä, en ole niitä edes koneelle siirtänyt.  Vähän itseä harmittaa, kun blogiin ei innostu enää niin kameran kanssa kuvaamaan.  Mutta ajattelin laittaa tähän esiin syksyistä sisustusta vanhasta postauksesta. Muutama asia on tästä postauksesta muuttunut, mutta moni on samaa. 

Makuuhuone on vaihtunut tyttöjen huoneeksi, ja me vanhemmat olemme asettuneet uuteen makuuhuoneeseen, jossa on vaaleanpunainen sisäkatto.  Se on edelleen ihana.  Pitsiverhot ovat nyt makuuhuoneessa valoverhona.  Syksyiset koristeet ovat edelleenkin samat, en ole niitä päivittänyt enkä edes uutuuksia hankkinut.  Eli vaikka postaus on vanha, meillä on samaa tyyliä vielä kotona!

Tässä siis aika tarkkaan samoilta päivämääriltä, mutta 7 vuotta sitten: 


Viime vuonna olin nopsakas ja laitoin syksyisen ikkunan perhehuoneeseen varmaan heti elokuun lopussa :)

Tänä vuonna olen odotellut syksyistä inspiraatiota pitempään...Kun lämpöä riittää ulkona ja lapset juoksee shortseissa ulos keinumaan, ei ole tehnyt mieli poltella kynttilöitä eikä fiilistellä peiton alla.  Eikä basaarista löydä kyllä mitään syksyistä!  Yritin löytää syksyisiä tekolehtiä koristelua varten, mutta ei tärpännyt. Löysin vihdoin oranssinkeltaisia muovikukkia, jotka oli sementoitu pikkuiseen kukkapurkkiin.  Ostin tekeleen ja leikkasin kukat irti.  Pikkuhiljaa löysin kohteita kotoota, joita syksyistin pikkuhiljaa.  Ja nyt ehdin sitten kuviakin ottamaan ja tännekin lataamaan.

Makuuhuone sai muutenkin uudistusta, kun isot mustat alkuperäisverhot vaihtuivat Ikean pitsiverhoihin.  Näkösuojaa ei pihan puolella niin kaivata, ja mulperipuu on kasvanut aikamoiseksi ikkunanpeittäjäksi, joten uskaltaudun nukkumaan pitsiverhoisessa huoneessa.  Joita rakastan, aina ja forever!

Lyhdyt, vaikkakin jouluiset, saa tuoda kynttilätunnelmaa tälle ikkunalaudalle.

Ja ihanaiset huopalehdet ripottelin tänä vuonna ikkunalaudalle.  

Illan tunnelmaa.  Tähtivalot ikkunan ympärillä ovat varmasti ainoat ikkunavalot koko kaupungissa :)  Niitä ei täällä harrasteta...

Syksyinen ikkunakoristelu

Olohuoneessa on uusi tulokas; iso, vanha kaappi.

Siinä on juuri sopiva kolonen vuodenaikojen mukaan vaihtuville koristeille.  

Kurpitsat <3 p="p">

Ihana vanilijantuoksu, mutta niin pikkuruinen sydän ettei meinaa saada liekkiä syttymään! 

Jos saisin lapset pitämään hampaansa irti näistä koristevihanneksista!

Tytöillä oli ihanat vaalenapunaiset pyyheliinakakut suloisine mansikkakoristeineen.  Kuopus upotti hampaansa joka ikiseen mansikkaan ennen kuin uskoi, että ne ei ole syötäviä.  

Naapurin lapsia myöten näitä on käyty testaamassa.  Grrr!

Ilmat ovat vihdoin viilentyneet ja joka päivä saamme lakaista viiniköynnöksistä tipahtelevia kuivia lehtiä.  Siinä riittääkin työtä kunnes köynnökset karsitaan talvea varten, ehkä marraskuussa sitten.  Nautin aurinkoisita päivistä ja viileistä aamuista.  Onhan ne pimeät illatkin kai ihan tunnelmallisia... 

Syksy Keski-Aasiassa

Ja hupsista vain onkin jo syksy!  Nautin kun ilmat ovat vihdoin viileämmät, on satanut vettäkin jo pari kertaa.  Virkistyin pihahommissakin niin, että nyt minulla on pari pihaprojektia meneillään (kuvia laitan ahkerammin Instagramin puolelle nimellä @centralasianliving). 

Koirulaiset ovat kuvassa lempipaikallaan.  Siitä on hyvä pitää vahtia kadulla liikkuvista ihmisistä, niistä kun ei koskaan tiedä.  Jos rintamurina ei riitä, vimmattu haukku portin takana pitää ne viimeistään kurissa ja nuhteessa.

Olen käynyt läpi laatikoita ja penkonut kaappeja.  Olemme asuneet täällä jo 12 vuotta, ja vaikka tavaraa ei olekaan paljon, aina löytyy jotain tarpeetonta, jonka voi laittaa jo menemään.  Varsinkin lasten kasvaessa jää leluja ja pelejä käyttämättä.  Niillä on mukava ilahduttaa tuttavien lapsia.  Vaatteet ovat myös tervetullut lahjoitus. 

Keittiön kaapeistakin löysin kaikenmoista, osa perittyä muilta ulkomaalaisilta, jotka olivat lähdössä maasta pois.  Täällä toimii kierrätys niin, että jos kukaan tuttava ei tarvitse tavaraa, laitan ne puhtaassa muovipussissa roskiksen viereen (vaikka olenkin julistanut sodan muovipusseja vastaan, aina niitä vain pursuaa joka paikasta).

Roskat kerätään meidän naapurustossa kaksi kertaa viikossa, ja silloin on aina kadunvarsilla erilaisia muoviämpäreitä, pusseja ja laatikoita roskatraktorin tyhjennettäväksi.  Kesän aikana laitoimme sinne vanhat, pieneksikäyneet ja kuluneet potkulaudat, ja heti ne joku sieltä otti, lapsenlapsilleen aikoi kunnostaa. 

Syksyn tullen alkavat myös nuotioillat pihalla.  On niin mukavaa istua perheenä tulen ympärillä.  En perusta niin paljon nakeista, joita usein paistamme, mutta tunnelma on hieno illan pimeydessä.   Ei ole vielä liian kylmä, vaan juuri sopivaa.  Suomessahan tällaisia lämpimiä, mutta pimeitä iltoja ei ole, ainakaan pohjoisessa.  On joko ihan valoisaa tai liian kylmää minun makuuni! 

Miten on sinulla lähtenyt syksy käyntiin? 

Kesä Keski-Aasiassa

Vietämme pitkästä aikaa koko kesän Keski-Aasiassa.   Etukäteen vähän pelkäsimme kuumaa kesää, mutta pärjäsimmehän viime kesänäkin Suomen helteissä kärvistellessä.  Onneksi kotona on ilmatointilaitteet (autossa taasen ei ole).  Kevät oli pitkä ja viileä ja vielä kesäkuussakin ripotteli vettä.  Nyt ollaan kai normaaleissa kesälukemissa, ulkona on varjossa +35 astetta.

Ylläolevan leipäkuvan oltin eräältä vierailulta.  Tässä talossa ei ollut ilmastointia, ja selkä oli märkänä koko vierailun ajan.  Siihenkin tottuu, eikä se vaivaa suuremmin, kun vain istutaan pöytäliinan ympärillä.  

Pian leipien ympärille tuotiin teetä, kakkuja, keksejä ja karkkeja, sekä sesongin hedelmiä: melonia.  Meloni onkin aivan ihana kesähedelmä, mehukas ja kevyt!  Lopuksi vielä ruokaa, joka tällä kertaa oli pastettuja perunoita ja lihaa tomaattisalaatin kera, joka on yleinen vierasruoka silloin kun vieraat tulevat yllättäen kylään.  

Olemme miettineet mitä kivaa tehdä kesälomalla lasten kanssa.  Kesän alussa kävimme vuorikiipeilemässä mahtavissa maisemissa.  Se oli ihan oikeaa kiipeily-kiipeilyä, jossa köyden varmistamana saa kipittää vuorenseinämää ylös ja alas.  Yläkuvan pieni valkoinen neliö kuvan keskiosassa on meidän leiripaikan varjokangas.  Sinipaitainen mies kuvan vasemmassa alareunassa antaa vähän perspektiiviä mittasuhteisiin.  

Minäkin kiipesin, tottakai, mutta yksi kerta riitti.  Ei tule tästä minulle harrastusta, mutta lapsia kannustan mielelläni kaikenlaiseen ulkoilmareippailuun.  

Paluumatkalla lepotauon aikana metsästin näitä kultasiipiä kännykän kameralla.  Unohdin ottaa järkkärin mukaan, mutta kyllä nämäkin kuvat on ihan meneviä.  Kivasti näkyy tuo perhosen kiharainen kärsä! 

Meillä on nyt kaksi teiniä, kun juhannuspoikamme täytti 13-vuotta.  Synttäripäivänä hän vei naapurin pojat uimaan läheiseen ulkoilma-altaaseen, jossa on myös monta liukumäkeä.  Kaksi tuntiaa altailla oli hyvä annos touhuilua 15 pojalle! 

Mutta kivaa on myös vain loikoilla kotosalla.  Joskus istumme kaikki nenä kirjassa.  Minulla on kesken Taru sormusten herrasta-kirja englannin kielellä, joten keskipäivän kuumimmat hetket menee kivasti sen parissa.   

Iltakävelyt koirien kanssa (jätskin voimalla) tai vain piha-altaassa polskutteleminen on kelpoa kesäpuuhaa.  

On myös kiva käyttää aikaa kaappien perkaamiseen,  kun on aikaa.  Kerrankin kun on lomaa kotona, ehtii tekemään tällaisia ylimääräisia projekteja.  Mikä tietenkin lasten mielestä on ihan turhaa hommaa, mutta minä tykkään!  

Kevään kiihkeyttä

Keväällä riittää kaikenlaista.  Luonto kohisee kasvussaan ja meillä on koti täynnä tohinaa.

Kuvan nappaisin erään opiskelupaikan eteisestä.  Kivasti näkyy kansainvälisyys täälläkin, vaikka enpä osaa tuota maailmanpyörää kartalle laittaa. Mikähän se on?

Lapset ahkeroivat (vanhempien lempeän painostuksen avulla) koulutehtävien kimpussa.  Viikko vielä virallisia Suomi-koulun juttuja, joiden on pakko olla valmiina ja sitten jatkamme omia opiskeluja vielä viikon verran. 

Kaksi kissaäitiä hoitelee lapsiaan.  Todella ikävää on, että eräs kissanpennuista menehtyi eräänä yönä ilmeisesti katukissan kynsissä.  Onneksi muut viisi kissanpentua tuovat lohtua ja iloa hassuine touhuineen - ovat ne kyllä aivan todella suloisia otuksia.  Toinen emoista on päättänyt, että vain sauna kelpaa hänen lapsilleen.  Tämän illan saunomisen ajaksi se piti lukita pentuineen puutarhavajaan.

Jääkiekonkin parissa saatiin syke nousemaan.  Meillä on tsekkiläisiä vieraita, jotka ovat puhelimet kourassa seuranneet tilanteita kaukalossa ja tartuttaneet kiekkokuumetta meillekin.  Suomen voitto tarkoittaa, että finaalissa voi olla vastassa Tsekki...se selviää tänä yönä.  Ehkä onkin maailmanrauhan kannalta hyvä, että vieraamme ovat poistuneet ennen finaalipeliä!

Elämä on siis tällä hetkellä oikein täyttä ja mielenkiintoista.  Yritän saada kaksi mekkoa teetettyä seuraavaksi ja sehän meinaa jälleen jännitysnäytelmää.  Tällä kertaa otan kyllä teillekin kuvia, kun olette pyytäneet. 

Ensimmäiset rakeet

Tämä kevät on ollut hieno!  Siis siinä mielessä, että ilmat ovat olleet suhteellisen viileitä ja sateisia pitkään.  Eilen koimme hienon kevätmyrskyn: ensin vähän ripotteli, mutta sitten aukenivat taivaan akkunat ja alas syöksyi rakeita ja kiivas vesisade.  Kuvassa näkyy kuinka rännit eivät ehtineet vetää, vaan vettä purskusi niiden sivusta alas.

Olen nauttinut puutarhasta ja muutenkin pihalla puuhailusta.  Vähän kauhulla odotan kesää, koska muistini mukaan lämpötila on sellaisissa lukemissa koko ajan, että ei mieli tee ollenkaan pihalle puuhailemaan.  Tämä on pitkästä aikaa kesä, jonka olemme ihan täällä Keski-Aasian kodissa.

Radiohiljaisuus johtuu tietokoneen "päivityksistä" ja muusta elämästä.  Mutta nyt olen taas langoilla, joten ei kun kirjoittelemaan.  Instagramissahan olen julkaissut kuvia ja minut löytää nimellä centralasianliving.  Se on julkinen tili, joten ei kun vaan seurailemaan.  Seuraavaksi taidan esitellä meidän kissanpennut! 


Wonderful spring storm yesterday with rain and hail.  It has been such a nice and relatively cool spring.  I am a bit worried about the next summer temperatures.  I love gardening, but it will be hot.  It has been a while since we spent the summer here.  

I have been more quiet here due to some "updates" on my computer and also just a full life.  You can see my photos at Instagram though, follow my account centralasianliving. I will introduce our kittens there next! 

Pölyinen piknik - A Dusty Picnic

Ilmat ovat viilenneet ja pääsemme taas vuorille seikkailemaan.  Syksyllähän täällä on pölyistä ja lämmintä, mutta on näissäkin maisemissa oma viehätyksensä.  Päätimme ajella tavallisen retkipaikkamme ohi nähdäksemme mitä sieltä löytyy.  Lapset valittivat, kun eivät päässeet Krokotiilivuorelle ja käännyimme pian takaisin tuttuihin maisemiin.  Nappasin ylläolevan kuvan autosta....vuoret ovat tällä kohtaa kauniin punertavia, mikä ei tullut tässä kuvassa kyllä niin hienosti esiin.   

Tällaiset maisemat ovat palkkana, kun jaksaa tallustaa ylämäkeen.   

Rakastan näitä värivaihteluita vuorien seinämissä.  Minulla oli kamerakin mukana, mutta olinkin jättänyt muistikortin tietokoneelle.  Piti siis tyytyä napsimaan kännykällä kuvia.  

Otimme ensimmäistä kertaa kahvipannun mukaan piknikille.  Nakkeja varten olimme ottaneet mukaan polttopuuta.  Keräsimme maastosta kuivia tikkuja ja saimme nopeasti veden kiehumaan.  Lapset joivat kaakaota.  Istuimme kallionseinämän varjossa, jossa alkoi tulla jo vähän viileä eväiden syönnin jälkeen.  

Evästauon jälkeen lapset makasivat kuin liskot kuumilla kivillä ruokaansa sulattelemassa.  Joillakin oli mukana kirja tai piirrustusvihko ja hetken ajan oli ihan hiljaista. 

Koiria emme yleensä ota mukaan, mutta tällä kertaa halusin nauttia retkestä karvaturrien kanssa.  Ne eivät pidä automatkoista, mutta selvisivät oksentamatta perille saakka.  Vuorilla ne nuuskuttelivat siellä täällä, mutta pysyivät koko ajan meitä lähellä.  Onneksi, en halunnut mitään lampaidenjahtaushetkiä kyllä tänä päivänä kokea.  

Kyllä se yksi viikonloppupäivä näitä maisemia ihastellessa sujuu!  

Seurana meillä oli muutama vuohi, liskoja sekä ylhäällä liitelevä haukka.  Oikein rentouttavaa!  Yleensä nautimme vuoriretkistä ystävien kanssa, mutta tällä kertaa oman perheen seura oli juuri sitä, mitä kaipasin.    

One weekend morning we packed our car with kids, dogs and a picnic basket and headed for the hills.  The weather has cooled down quite a bit and it is once more enjoyable to walk under the sun.  We enjoyed a hike, kids were digging up treasures from the hillsides and then we found a shady spot for our bonfire and picnic. 

 Our dogs enjoyed the freedom, but stayed close by.  They kept on going between us, making sure everyone was ok.  After the picnic, the kids found hot rocks to lay on and they looked like little lizards laying in the sun with their books and notebooks.  

The views are definitely worth the trip! We only saw few goats, lizards and a hawk up there.  Perfectly peaceful...I love going up there with friends, but this family trip was what I was needing on that day.