Ohivilistävä maisema

Aina kun ajamme autolla jonnekin, istun pelkääjän paikalla ja nautin maisemista.  Voin istua ihan tyytyväisesti hiljaa kauan aikaa ja nauttia ohivilistävistä taloista, eläimistä ja varsinkin ihmisistä.

(Hmmm....Suomessa harrastin samaa junassa, mutta eihän siellä näy muuta kuin metsää.  Nautin vain maisemista ja mietiskelin...)

Viime ajelulla minulla oli kamera mukana, ja koska minusta on aina niin mielenkiintoista nähdä miten ihmiset asuvat, ajattelin näyttää teillekin keski-aasialaista tienvarsikuvaa.  

Kaupunkimme ulkopuolella olevaa kylää.   Mitenköhän minusta tuntuu, että vaikka nuo sähkölinjat menee tuossa ihan vieressä, niin täällä ei ole montaa tuntia sähköä päivässä... Huom. tuollaiset mutatiet ovat ihan normiteitä kylillä.  Tämä on ihan hyvässä kunnossa!

 

Reippaasti rakennettu ihan rinteelle.  Kuinkahan moni pikkulapsi tuosta kierii päivittäin alas, tarkoittamattaan?

Tuolla 'kattilassa' ovat pojat monesti jalkapalloa pelaamassa, siellä on yksi tasaisempi kohta.

Naiset puutarhassaan.

Paimentyttö tuo lauman kotiin.  Ujostutti kuvaotto.

Mitähän tuo rinteellä seisova nainen ajattelee?

Löydätkö ylläolevasta kuvasta Ladan? On ihan hyvin maastoutunut!

Kattojen tasalla. 

Täältä katsottuna tuo kyläelämä on niin mahdottoman romanttisen näköistä.

Ja taas yksi keskenjäänyt/tyhjäksijäänyt rakennelma.  'Kauppakeskus'.

Vuorilla taas

Näin ihanaa päivää ei voi heittää hukkaan!  Autoon ja vuoria päin. Muutamat vesisateet ja ne lumiset päivät antoivat kauan kaivattua vettä luontoon, joten maisema ei ole ankean harmaa ja ruskea kuten yleensä tähän aikaan vuodesta.

Vanhemmat lapset kirmaavat ensimmäistä rinnettä jo ylös ja minä jäin kuopuksen kaveriksi.

Aamulla oli tuntunut vielä vähän viileältä, ja olin pukenut kuopukselle villahousut ja päälle viellä toppahaalarit, kylmiä vuoristotuulia peläten.  Toppahaalarit otin nopeasti pois kun ensimmäistä rinnettä kiivettiin, ja tein niistä olkalaukun vesipullolle laittamalla lahkeet solmuun.

Kaunis taivas hahtuvapilvineen ja vuorenvalloittajat.

Esikoinen juoksi ystävineen kiipeilemään tälle vuorenrinteelle.  Huomaat ehkä, jos siristelet, kaksi hahmoa oikealle nousevalla rinteellä.  Hmmmm...ovatkohan tytöt vähän liian kaukana ilman aikuista...

Sillä aikaa muut ihmettelivät muurahaisia, jotka tulivat siivoamaan keksinmuruset pesäänsä.  Täällä muurahaiset rakentavat 'kekonsa' maan alle...eihän se enää mikään keko ole...onko se sitten vain muurahaispesä? Vaatteita heiteltiin yltä ja tungin niitäkin sinne haalarihousulaukkuun.

Tuolla siintää joki, jonka rannalla käymme usein piknikillä.

Tytöt juoksivat rinnettä alas.  Vuorilla käyminen on mahtava tapa antaa lasten juosta ja kiipeillä.  Ja nauttia auringosta!  Kuva on vähän hassusti rajattu, mutta en halunnut paljastaa ystäväni kasvoja :)

Lehmät märehtivät rinteellä.  Täällä on usein lehmä- tai lammaslaumoja, ja olemme nähneet hevosiakin vaeltelemassa.

Eivät nousseet ylös, mutta tarkkailevat tunkeilijaa silmä kovana.

Yksi iltapäivä oli hyvin vietetty! 

Vuoristolehmät

Viime viikonloppuna päätimme lähteä vuorille kävelemään.

Ilma oli taas niinkuin linnun maito :) ja pakkasimme auton täyteen lapsia.

Kirjoitan illalla pitemmän postauksen ja näytän kuvia aurinkoisesta kävelyretkestämme!

Hyvää torstaita!

Mustavalkoinen lumisade

Muistatko viime postauksen 'linnun maito'- vertaukset?
Linnunmaitoiset ilmat loppuivat syysmyrskyiseen tunnelmaan maanantai-iltana.  Tuuli ravistelu viiniköynnöksistä kuivat lehdet alas ja paukutti metallista porttia.  Sitten alkoi vesisade, joka aamulla oli muuttunut lumisateeksi.  Muutos paristakymmenestä lämpöasteesta lumisateeseen tuli nopeasti.   Lunta satoi kaksi päivää ja tältä se näytti pihallamme.

Päätin kokeilla mustavalkoista kuvankäsittelyä, koska ainakin kontrastia pitäisi olla.

Mulperipuun oksat näyttivät hyvin komealta lumivaipassaan.

Lapset innostuivat lumiukon tekoon, ja kyllä tällä lumella saivatkin yhden pienen ukon aikaiseksi.  Kuvaa en ehtinyt ottamaan ennekuin sula iski.

Pensasaidat peittyivät kivasti lumeen.  Märkä lumi painoi oksia kyyryyn ja lapset ihmettelivät puiden ja pensaiden uutta muotoa.  Kuopus ei meinannut uskaltaa ottaa lunta käteen.  Täysin ulkosuomalainen!  

Tällainen polku odotti aamupalalle menijöitä (kuvassa keittiön ovi ja ikkunat).

Sharon-puissa on vielä hedelmiä.  Mitenkähän niiden maku muuttui muutamassa pakkasasteessa? Huomenna täytyy poimia nuo viimeisetkin hedelmät puusta pois ja testata makua.  

Nyt on sitten ensilumi satanut Keski-Aasiassa.

Uhrijuhlan viettoa

Täällä on viime päivinä vietetty uhrijuhlaa, profeetta Aabrahamin muistoksi (kertomus Aabrahamin uhrista löytyy ensimmäisen Mooseksen kirjan 22:sta luvusta). 

Perheet laittavat pöydän koreaksi ja vierailevat toistensa luona.

Sukulaisten luona.  Naapureilla.  Perheissä, joissa on vuoden aikana vietetty häitä tai hautajaisia.  Työkavereiden luona.  Ystävien luona.  Joka paikassa! 

Me aloitimme vierailukierroksen kaupungin ulkopuolelta, pienestä kylästä.  

Sateiden jälkeen ilma oli kuin linnun maito, kesäisen lämmin. 

Aurinko oli kuivannut suurilta osin mutaiset tiet, joten lapset pääsivät juoksemaan talosta toiseen

 keräten karkkeja ja muita herkkuja pusseihinsa.  

Tämä perhe on vähävarainen...suoraan sanottuna köyhä, 

mutta pöytäliinalla on silti monenmoista tarjottavaa.  

Lapset ihailemassa pöytää.  

Itseleivottua leipää, hedelmiä, karkkeja, pähkinöitä, paikallisia munkkeja...

Kävimme useassa paikassa, mutta otin kuvia vain täällä, missä valo oli erinomainen.  

Muissa kyläpaikoissa huoneet olivat liian hämäriä kuvien ottoon, vaikka juhlapäivien ajaksi sähköä annettiin koko päivän.  

Hieno mahdollisuus käydä kolmen päivän aikana melkein jokaisen tuttavan luona! 

Tottakai muutaman luona jäi käymättä...ja saamme varmasti kuulla siitä kun seuraavan kerran näemme :) 

Marras-pohdintaa

Kotipihaa syyskuussa (ei liity tekstiin mitenkään :) 

Yksi omituisista piirteistäni on se, että kaivan esille tietoa ihan vain sen tiedon esiinkaivamisen ilon vuoksi.  Tai itse asiassa tuo ei ole omituinen piirre vaan vahvuus.  Sain sen selville kuin tein syksyllä Vahvuus-testin eli Strengths-testin.  Yksi vahvuuksistani on oppija, joka rakastaa oppimista myös ihan oppimisen itsensä vuoksi.  

No, mitä sitten olen tässä oppinut?

Halusin selvittää mitä sana 'marras' tarkoittaa.  Lapset ovat kiinnostuneita kuukausista, erityisesti nyt kun odottavat J o u l u kuun tuloa.  Ja sitten he kyselevät sanojen merkityksiä ja tarkoituksia.

Löysin parilta sivulta sanan 'marras' tarkoituksen, eikä se ollutkaan mikään kiva merkitys.  Taidan jättää tämän lapsille selittämättä :)  Tässä yksi sivu:

Sana ’marras’ on liitetty henkiin, kuolleisiin ja vainajien uhreihin. ’Marras’ on liitetty myös kuolleeseen maahan, kuten sanonta ”Maa on martaana” osoittaa. ’Marras’ kuuluneekin alkuperältään ikivanhaan indoeurooppalaiseen kuollutta merkitsevään sanaperheeseen, ja sen kaiut kantavat mukanaan kahden vuosituhannen takaisia tarinoita.

Työkalenterissa marraskuu on ollut kiireistä verkkolankojen kehruukuukautta ja pyydysten kudonta-aikaa. 

 Tai voihan tämän selittää sillä, että luonto 'kuolee' ja herää sitten keväällä taas eloon.  Täällä Keski-Aasiassa nimittäin todella monet perinteet ja tavat liittyvät kuolleiden omaisten kunnioittamiseen ja muistelemiseen.  En halua sitä perinnettä meille!

Löysin myös mielenkiintoisen blogin tämän haun tuloksena, jossa selitettiin kuukausi näin:

Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras kuuluu samaan sanaperheeseen kuin mm. muinaisintian marta, joka tarkoittaa kuolevaa ihmistä, latinan mors ja ranskanmort=kuolema.

Tuota blogia täytyy käydä joskus lukemassa, tykkään lukea kielistä ja sanojen alkuperistä.

Keski-Aasiassa marraskuu on saanut sateisen lähdön.  Viime vuonnahan sateita odoteltiin tammikuulle asti.  Sateet takaavat paremmat sähkönjakelut, ainakin toivon mukaan, koska vesivoimala tarvii sitä vettä pyöriäkseen.  Tiet muuttuvat salakavaliksi muta-ansoiksi, jonne ei kannata lähteä liukastelemaan ellei ihan pakko.  Naapureiden kanssa tilasimme isokivistä soraa ja sillä siveltiin koko katu.  Ihan köyhimmät eivät voineet rahallisesti osallistua, mutta he auttoivat lapioimalla soran tasaisesti joka paikkaan.  Saa nähdä kuinka pian nuo kivet uppoavat tien pehmeään pintaan, mutta ainakin vielä pysyvät kengät puhtaana.  Lapsista on tietenkin hauskaa keräillä kiviä...toivottavasti malttavat olla heittelemättä.  Talvella paras kenkä on saduista tuttu kalossi, musta kuminen tossu, jonka alla pidetään nahkaista perhmeää saapasta.  Otanpa tässä kuvat heti kun on mahdollisuus!  Lapsillakin kalossit ovat näppärä kenkä mutaisilla ilmoilla, sen saa sujautettua helposti jalkaan ja jalasta pois kun juoksemme pihan poikki monta kertaa päivässä.

Marrasterveisin :)

Henna-Maria