Halloweenin aattona

Hyvää Halloweenia!

Emme juhli sitä täällä mitenkään, mutta ajattelin toivottaa hyvät juhlat, jos aiot juhlia.  Ja halusin saada vielä yhden postauksen tälle lokakuulle. Krhm.

Iltaruoka on valmis, pienin nukkuu ja isommat katsoo hauskaa elokuvaa, jonka on päässyt äitisensuurin läpi.  Olen siis työtön tämän tunnin :)

Kuten varmaan huomaat, tein vähän muutoksia tähän blogiin.  Olen jo pitkään halunnut muuttaa tuota taustaa, ja viikonlopun aikana sain sen tehtyä.  Netti oli jotenkin ihan hirveän hidas ja joka klikkauksen jälkeen piti odottaa viisi sekuntia ainakin ennenkuin mitään tapahtui.  Murrr!

Olin myös pitkään miettinyt blogin nimen vaihtamista.  Silloin kun perustin blogini, en tiennyt bloggauksesta yhtään mitään.  Niinpä en ajatellut, että blogissa on osoite ja nimi.  Ja nimi on se, joka jää näkyviin joka paikassa.  Ja vaikka se nimi Supercalifragilisticexpialidocious oli ihan hauska, se ei antanut oikeaa kuvaa blogini sisällöstä.  Niinpä nimenä on nyt Central Asian Living, joka on kuitenkin aina ollut tuona osoitteena.  Eli eloa Keski-Aasiassa.

Mutta osaan nyt kirjoittaa Supercalifragilisticexpialidocious turvautumatta malliin.

Täällä on satanut vettä muutaman päivän ja puut ja pensaat ovat ihanasti pestyjä.  Aurinko pilkahti ihan vähän pilven takaa, mutta nyt on taas taivas harmaana.  Ei siis kuvanottoilma, mutta löysin viime vuoden lokakuulta Keski-Aasian elämää kuvaavia kuvia.  Täällä siis jokasyksyistä työtä...

Hyvää lokakuun viimeistä päivää (ja siskontyttärelle oikein ihanat synttärionnittelut!)...
marraskuussahan saa alkaa jo joulunodotuksen, saahan?

Henna-Maria

Kissan- ja muidenkin- elämää

Aikaisin aamulla kissat olivat jo täydessä vauhdissa.  Kuva on otettu vähän huonossa kuvakulmassa valon kannalta, koska kissat eivät alkaneet keikistelemään kameralla...Niillä oli päämäärä ja sinne ne matkasivat, ja yritin nopeasti napsia kuvia äidistä ja tyttärestä mulperipuussa.  Ne hyppäsivät katolle mulperipuun yläoksia pitkin.  Ehkä sieltä näkee missä parhaat saaliit kulkevat, sillä

vähän myöhemmin pihalta löytyi päätön uhri.  Kyllä nuo CSI:n parissa vietetyt tunnit on opettanut minulle paljon.

Sitten aurinkoisempiin tunnelmiin.  Olen löytänyt tämän leikkuulaudan basaarista aikapäivää sitten.  En ostanut sitä leikkulaudaksi, vaan ihastuin tuohon kuvaan.  Sitruunankeltainen on kestosuosikkivärini keittiössä (huom. seinä), ja laudassa esitellään kivasti resepti Lemon Curdin tekoa varten.  Nyt en osaa suomentaa tuota curdia...se on hillon tapaista levitettä, makeaa ja sileää...

Lemon Curdista tuli mieleen Cranberry Curd,  karpalohilloke. Anoppini lähetti sitä purkillisen meille häiden jälkeen ja siitä tuli nopeasti meidän suosikki.  Suomessa kävin aina uuden kaupan hyllyt läpi, mutten koskaan löytänyt karpalohilloketta...sitruunaa sen sijaan löytyi paljon.  Tilasimme sitä aina vain lisää, kunnes sitä ei enää löytynyt kaupoista anopinkaan kulmilta.  Otimme yhteyttä valmistajaan (Trader Joe) ja he kertoivat, että sitä postitetaan vain suurissa määrissä, ei yksittäin.  Olisi pitänyt silloin sitä ostaa paketillinen, koska nyt kun kävin sitä netistä hakemassa, tarjolla oli vain eioota!  Ja sitä Lemon Curdia olisi Trader Joellakin.  

En ole koskaan tehnyt Lemon Curdia tämän reseptin mukaan...ihastelen vain kuvia.

Tervetuloa meille! Perinteinen, siisti keski-aasialainen tapa on pitää kengät ja sandaalit siistissä rivissä portaiden juuressa.  Vieraille kengät käännetään niin, että ne on helppo sujauttaa jalkaan poislähtiessä.  Arvaa ollaanko yritetty tätä lapsille opettaa! Keskellä kiireisintä leikkiaikaa meillä näyttää tältä...Siellä on jopa hiekkaämpäri, vaikka meillä ei ole edes hiekkalaatikkoa...vielä.  Mutta ihanan eläväistä on elämä lasten kanssa, omien ja naapureiden!

Lörpötellen

I put the title in Finnish, because suddenly I got afraid I could not find the right word in English and it would look silly and wrong.  But I have to write in English, because I have been thinking in English the last couple of days.  My husband was away with work and I noticed I was having a conversation in my head in English...about everyday stuff that goes on in the house.  I could not think in Finnish.  It was weird, but my life is a mix of languages anyway...I use at least three languages everyday, sometimes I have to be able to use a fourth one but that is pain. So here I just wanted to let you know what was going on in my head and in our house on these sunny October days.


-When my son was hanging up side down in the monkey bars, little somethings fell from his pockets, raining to the ground, the ground that had been covered with soft green grass but is now hard dirt (playgrounds and grass do not mix).  I was looking through a kitchen window very carefully because I had promised him I would look, so I could not take my eyes off him.  He checked every two seconds that I was really looking at him.  First I thought he had filled his pockets with peanuts, but then I found out from his big sister, my oldest daughter, that it was cat food.  Yep, my 5 year old is snacking on the cat cereal.  No wonder the three cats are hungry all the time. Note: give more food for the five year old.

'Where is my dinner, mommy?' 

- I do not mind being alone with the kids during the day.  The days are busy, lots to do, people come and go into the yard, it is sunny and nice and friendly.  But then suddenly it is dark, and our friendly yard is full of shades and dark corners...Our kitchen is on the other side of the yard, and I like to have a cuppa after the kids are in bed.  But when I am home alone, I avoid going to the kitchen after kids' bed time...It is just so lonely.  So I had my cup of tea earlier with the children and when we came back inside I made sure I washed the stairs with bleach behind us.

- I you are have a babysitter and go for a date movie night with your husband and the choices are 'I am Legend' and 'P.s. I love you', choose the latter. Just telling. I much rather have cute men with Irish accents than scary killer zombies running in a big, BIG, screen in front of me.  *Shivers*

- It is quite normal that when your daughter goes to school she has a pen with red ink on one end and blue ink on the other and when she comes home she only has the caps left.  Her teacher's pen had run out of ink so she borrowed a pen.  I am not sure if she asked to borrow it or 'borrow' it. We'll see.  Note: Buy only blue ink pens for school (teachers use red).    

- I maximized my schedule by doing arm exercises with my new weights while listening to something last night (I am so productive when my husband is not home!).  I only did some humble movements, concentrating on listening.  This morning when my son woke me up at 5.30 with a yell, my arms were sore.  It could also be from the fact that when I wake up I always find myself sleeping with my arms above my head.  It is not good for the circulation, but how to stop it?  I actually have tried sleeping with my arms inside my pajama top sometimes, but it is not going to be practical in the long run.  Anyway, his reason for shouting angrily several times at 5.30? His blankets were all messed up.  Sheesh, son! So this morning I chose the book 'Madeline' for our reading time and we agreed that the only acceptable reason to wake up mommy before 7.00 am is an appendix.

'I am sowwy for waking you up, mommy!' 

Anyway, I think I have 'lörpötellyt' enough and aren't you happy you now know all this? You're welcome!

Henna-Maria

Anopinkieltä kasvattamassa

Ilmat viilenevät ja talossamme on käynnissä projekti, johon liittyen pihakin täytyy siivota ja laittaa kauniiksi.  Projektista kirjoitan myöhemmin, mutta sainpahan vihdoin istutettua anopinkielen omaan ruukkuun.  Sain pihaan poikenneelta naapurilta yhden lehden, jonka hän vain nappaisi poikki kasvistaan.  'Laita se multaan, niin se kasvattaa juuret', sain ohjeeksi.  Häkeltyneenä tottelin, ja niinpä vain alkoi anopinkieli kasvaa ja kukoistaa.  Se kasvoi kesän tuossa kasvien hautuumaalla/hoitopaikalla, mutta pihankaunistusprojektissa poistimme koko pienen 'keittiöpuutarha'-rakennelman.  Siirsin kasvit keittiön ikkunalaudalle.

Tässä ollaan, ja pitäisi päästä muuttamaan omaan, pienempään ruukkuun.  Anopinkieli ei yleensä tykkää liian isosta ruukusta.  Istutusongelmana on yleensä se, että multasekoitukseni ovat liian kovaa savea, johon kasviparat tukahtuu.

Apuun kompostia.  Seassa näkyy ainakin kananmunankuorenpala ja pähkinänkuoria.  Nam! Siis kasville.

Ja tässä uudessa asunnossa.  Siirsin anopinkielen keittiön ikkunalaudalle talveksi.  Kuulemma se on yöaktiivinen kasvi ja puhdistaa ilmaa hyvin.  Eikun töihin!

Pikkuleivät häihin

Täällä Keski-Aasiassa olen leiponut erilaisia kakkuja ja pikkuleipiä häihin.  Kynnys on matalampi, koska yleensä suomalais/länsireseptit maistuvat hyvin, ja järjestelijät saavat itse päättää missä tilanteessa leipomukseni päätyvät pöydälle.  Häät ovat monipäiväiset ja kokoontumisia pöytäliinan äärellä on useita. Ei siis mitään paineita siitä, että nämä on nyt ne ainoat makeat hääpöydässä.  

Päätin leipoa sokeripikkuleipiä, käyttää erimuotoisia muotteja ja koristella ne erivärisillä kuorrutuksilla.   'Eihän sen nyt pitäisi niin vaikeaa olla', ajattelin itsekseni kun luin reseptiä läpi, vaikken olekaan leiponut tällä reseptillä aiemmin.  Pääasiassa oli kivannäköiset leipomukset.  

Pikkuleivät itsessään eivät olleet mitenkään vaikeita.  Tein taikinan Martha Stewartin pikkuleipäkirjan ohjeella.  Valmis taikina laitetaan jääkaappiin, ja vähän kerrallaan kaulitaan ohueksi.  Pikkuleivät täytyy vielä laittaa pakkaseen pellillä ennen paistamista 10-15 minuutiksi.

Kuorrutteena on tomusokeria, kananmunan valkuaista, tilkka vettä ja väriä. Nimeltään se on 'Royal Icing', ja tuloksena on kiiltävä ja sileä koristekuorrutus.  Alkuperäisissä resepteissä käytetään marenkijauhetta (kuivattua kananmunan valkuaista), joka sattoi minut hetken paniikkiin, mutta löysin myös reseptin, jossa käytettiin tuoretta valkuaista. Pursotin ensin reunat vähän paksummalla kuorruttella, ja kun ne olivat kuivuneet, ohensin kuorrutetta ja täytin sisustan. Reunat olisi pitänyt pursottaa pienemmällä suuttimella, jotta reunat eivät olisi noin korkeita, mutta käytin niitä mitä laatikosta löytyi.

 Nämä oli ihan helppo tehdä loppujenlopuksi, mutta voi hyvänen aika miten paljon aikaa tuohon koristeluun saa menemään! Kaksinkertaisen taikinamäärän koristeluun meni noin 3-4 tuntia kuorruksen tekeminen mukaanluettuna.

Nimesin pikkuleipäni 'Love, Joy and Peace Cookies', koska käytin sydäntä, kukkaa ja kyyhkystä.  Toivoinkin, että hääpäivä ja hääparin yhteinen elämä saisi olla täynnä rakkautta, iloa ja rauhaa!

Nämä pizzatarjottimella olevat 'Joy'-pikkuleivät ovat valmiina sisuksen levittämistä varten.

Paras työkalu on hammastikku, jolla pääsee pieninkiin koloihin, ja jolla voi tökkiä ilmakuplat rikki.

 Joy, Joy, Joy!

Odotin kuorrutuksen kuivumista yön yli, ettei se vain tuhraantuisi kuljetuksen aikana.  Royal Icing voi joidenkin mielestä olla kova kuivuttuaan.  Itse tykkäsin tästä, ja aion lasten kanssa tehdä jouluksi Joulupikkuleipiä samalla reseptillä.

Ja loppuun vielä kuva hääparista:

Sulhanen on tullut hakemaan morsianta hänen kodistaan...tämä on se päivä jolloin nainen jättää isänsä kodin eikä sinne palaa muuta kuin vieraisille. (Kuva on sopivan epäselvä, koska en kysynyt keneltäkään lupaa julkaista!)

Päivänpaistetta tai...

Eräänä aamuna kun heräsimme pääkaupungissa vierailessamme, oli ihmeen hämärää.  

Ehkä tänään on pilvinen päivä, ehkä jopa sataa vettä!  

Vesisade olisi ihanan virkistävää kuukausia kestäneen kuivan kauden jälkeen.   

 Lähempi katsaus automme katolle paljasti hämärän syyn... 

...Pölymyrsky! 

Puut, jotka eivät muutenkaan ole enää vehreimmillään syksyllä, 

...ovat ihan pölyn peitossa.  Kääk!

 Tänään ei sitten lähdetäkään mihinkään puistoon leikkimään.  

Kaupunki on oudon värinen...aurinkoakaan ei näy.  

Eräs amerikkalainen mies oli katsonut aamulla ulos ikkunasta.  'Ihanan sumuinen ilma', oli ollut ensimmäinen ajatus, ja hän oli aukaissut kaikki ikkunat, jotta raikas ilma pääsisi sisään.  Vasta kun paikallinen ystävä kysyi, että pitääkö hän ilmasta, selvisi, että sehän onkin pölyä!

Tai näkyypäs! Vähän niinkuin.  Tuolla se paistelee pölypilven takana.  

Sää on sitten vähän viileämpi tänään.  

Myös kaupungin ulkopuolella kaikki on pölyn peitossa.  

Tämän vuoksi syksy ei ole lempivuodenaikani Keski-Aasiassa.  

Kuuman ja kuivan kesän jälkeen kaikki on kuivaa, ruskeaa ja harmaata...ja pölyn peitossa. 

Mutta kevät toisaalta, ihana! 

Toivoin, että pölymyrsky ei olisi saavuttanut kotikaupunkiamme.

Mutta turha toivo. 

 Riisipelto

Miehet katolla rakennuspuuhissa.  

Siinä on syksy Keski-Aasiassa! 

Autumn on the Windowsill

This must be the first time I have decorated a 'mantel' for fall..and I cannot even claim that I did it this year either! It is our Fall Windowsill!

Welcome!

When we lived in Finland I used lots of candles in the dark fall evenings.  

  

This is actually something my husband always remembers about me and my roommate's little rental apartment: we had lots of candles. He visited me for the first time in Finland in October which is a very dark and gloomy time before snow brightens things up. Sometimes it feels better just to embrace all that darkness and enjoy it in candle light.  So it was not even a question if we would have candles out this fall or not.

Maybe now that we have children I am more prone to visualize the change of seasons...and they love decorating!  They get so excited when we do something in the house.  I wanted to create a fall themed windowsill in the sitting room where we usually spend time in the evenings, and pulled out our decorations.  

I had just gotten rid of the depressing brown curtains in this room, and decided that white lace is a perfect frame for our fall.  I love white lace curtains!  Even in fall!  I found some wide orange ribbon and children wanted to use it.

Here comes the interesting part:  I got inspired by all the beautifully and creatively decorated Fall Mantels that I found in the net, and the ones I liked the most were the non-traditional ones.  No orange color theme, no pumpkins... instead they had cream, white, silver, gold, wood, other colors. After all, I have never really liked orange.  I never wear anything orange.  I just don't care about the color.

And here is what I have on my windowsill: color orange and pumpkins!  And I like it!

Here is the windowsill in the evening...

It is quite a tall window, but I did not want to cover the glass by putting anything large on the windowsill.

There are lots of candles and we light them in the evening.
We need to be extra careful with those curtains so near the candles...

Let's have a closer look, shall we...

In the middle is a brown paper box with some straw in it.  It had come to our house like that, filled with spring decorations.  I just dumped out little yellow chicks and eggs and filled it with cute pumpkins from Goodwill.

That little girl statue is something I got...and as she  is playing in the fall leaves, she could join the party.  Many of the candles have cinnamon fragrance.  The pumpkin is made of felt, and I plan to use it for Thanksgiving...fill it with candy, perhaps?

Wooden, painted candle sticks from India, a gift from friends...

...an apple candle from my husband...

A wooden moose from Finland.  These big animals are very active in the fall and often run out of the forest to the roads.  Be careful when driving out there!  I bought this in a souvenirs shop in Lapland years ago...my little memory from Finland! Definitely part of this season.

The leaves are made of felt just like the pumpkin, and I love the material.  It is light, durable, soft, pretty...I have found several felt items for Christmas that I plan to use this year.

Thank you for stopping by!




I am linking this to It's Fall Y'all - link party at The Lettered Cottage.